Henkien koettelu???

Hyvin sanottu.

Noita-Nainen kirjoitti:

Hyvin sanottu.

entäs kun naapuri tuntuu riivatulta, miten autan miesparkaa?

Hän hoipertaa aina väärään pihaan ja mumisee kielillä, tämä tapahtuu pimeään aikaan aina kun hän tulee kotiinpäin kuppilasta,

paha henki haisee hänen suustaan selkeästi ja kauas, hän on myös hyvin pahansisuinen riivattu, eikä usko että on väärässä pihassa.ei poistu ellen uhkaa seurauksilla tai nakkele häntä jollain,

suurin osa puheesta on tuntematonta kieltä, voi hyvinkin olla hepreaa koska en sitä ymmärrä.aramea tai kiinakaan ei ole pois suljettu.

miten hänestä saa riivaajan ulos?

pitääkö hankkia manaaja?

tarvitsen neuvoa kirjoitti:

entäs kun naapuri tuntuu riivatulta, miten autan miesparkaa?

Hän hoipertaa aina väärään pihaan ja mumisee kielillä, tämä tapahtuu pimeään aikaan aina kun hän tulee kotiinpäin kuppilasta,

paha henki haisee hänen suustaan selkeästi ja kauas, hän on myös hyvin pahansisuinen riivattu, eikä usko että on väärässä pihassa.ei poistu ellen uhkaa seurauksilla tai nakkele häntä jollain,

suurin osa puheesta on tuntematonta kieltä, voi hyvinkin olla hepreaa koska en sitä ymmärrä.aramea tai kiinakaan ei ole pois suljettu.

miten hänestä saa riivaajan ulos?

pitääkö hankkia manaaja?

Tämähän on se yleisin suomalainen riivaaja.

Edes manaaja ei auta tässä tilanteessa. Viinapiru ei myöskään tottele pappia eikä kunnioita ristinmerkkiä. Kyseessä onkin ehkä sitkein pirulainen mitä maa päällään kantaa!

Muinaiset tekstit kyllä puhuvat Enkelistä nimeltä Antabus, joka tuottaa viinapirulle suurta tuskaa, mutta samalla kärsii kyllä riivattu mieskin.

Parhaaksi tavaksi päästä viinapirusta eroon on muuttaa elintapojaan positiivisempaan suuntaa. Siinä täytyy yleensä tulla uskoon tai vastaavaa radiakaalia, mutta toivo ei silti ole menetetty.

Toivon naapurillesi valoisampaa tulevaisuutta ;)

-Pete

tarvitsen neuvoa kirjoitti:

entäs kun naapuri tuntuu riivatulta, miten autan miesparkaa?

Hän hoipertaa aina väärään pihaan ja mumisee kielillä, tämä tapahtuu pimeään aikaan aina kun hän tulee kotiinpäin kuppilasta,

paha henki haisee hänen suustaan selkeästi ja kauas, hän on myös hyvin pahansisuinen riivattu, eikä usko että on väärässä pihassa.ei poistu ellen uhkaa seurauksilla tai nakkele häntä jollain,

suurin osa puheesta on tuntematonta kieltä, voi hyvinkin olla hepreaa koska en sitä ymmärrä.aramea tai kiinakaan ei ole pois suljettu.

miten hänestä saa riivaajan ulos?

pitääkö hankkia manaaja?

Meni täydestä kuin etnisen miehen seteli!

Jätä ne jääpalat lumipalloistasi puis!

Kirjoitin rajatiedon palstalle, kun poikani kertoili nähneensä edesmennyttä äitiäni öisin.
hän nimenomaan pelkäsi kovasti asiaa.
mistä nyt tiedän, oliko se joku paha henki???
apua! ajattelin ettei äitini voi pahaa haluta, mutta ehkä se ei ollutkaan äiti, niinkö?

miia-äiti kirjoitti:

Kirjoitin rajatiedon palstalle, kun poikani kertoili nähneensä edesmennyttä äitiäni öisin.
hän nimenomaan pelkäsi kovasti asiaa.
mistä nyt tiedän, oliko se joku paha henki???
apua! ajattelin ettei äitini voi pahaa haluta, mutta ehkä se ei ollutkaan äiti, niinkö?

Eli onhan aivan ymmärrettävää että lapsi pelkää jos näkee henkiä. Siitä ei vielä sinänsä voi tehdä johtopäätöksiä.

Mutta mitä tuo henki puuhailee? Keskusteleeko se? Jos niin mistä? Pelotteleeko hän tahallaan? Toimiiko hän joteinkin poikkeavasti verrattuna siihen mitä äitisi tekisi tuossa tilanteessa.

Kuolleet ovat siis luonteeltaan muuttumattomia kuolemansa jälkeen, eli jos henki puuhailee jotain, mitä äitisi ei eläessään tekisi, niin kyseessä voi olla joku muu.

-Pete

tarvitsen neuvoa kirjoitti:

entäs kun naapuri tuntuu riivatulta, miten autan miesparkaa?

Hän hoipertaa aina väärään pihaan ja mumisee kielillä, tämä tapahtuu pimeään aikaan aina kun hän tulee kotiinpäin kuppilasta,

paha henki haisee hänen suustaan selkeästi ja kauas, hän on myös hyvin pahansisuinen riivattu, eikä usko että on väärässä pihassa.ei poistu ellen uhkaa seurauksilla tai nakkele häntä jollain,

suurin osa puheesta on tuntematonta kieltä, voi hyvinkin olla hepreaa koska en sitä ymmärrä.aramea tai kiinakaan ei ole pois suljettu.

miten hänestä saa riivaajan ulos?

pitääkö hankkia manaaja?

Mitas jos ohjaisit hanet lahimpaan AA-tukiryhmaan?

TheOneAndOnly kirjoitti:

Eli onhan aivan ymmärrettävää että lapsi pelkää jos näkee henkiä. Siitä ei vielä sinänsä voi tehdä johtopäätöksiä.

Mutta mitä tuo henki puuhailee? Keskusteleeko se? Jos niin mistä? Pelotteleeko hän tahallaan? Toimiiko hän joteinkin poikkeavasti verrattuna siihen mitä äitisi tekisi tuossa tilanteessa.

Kuolleet ovat siis luonteeltaan muuttumattomia kuolemansa jälkeen, eli jos henki puuhailee jotain, mitä äitisi ei eläessään tekisi, niin kyseessä voi olla joku muu.

-Pete

Kuolleiden "rauhaan paasseiden" omaisten pitaisi myos olla ns. "rakastavassa olotilassa"...

Ja kuten sanottu, jos isoaiti oli "hyva isoaiti" jo elaessaan, pitaisi hanen sita olla kuoltuaankin.

Kuten "TheOneAndOnly" sanoi, olennaista on se, MITA sielta hengesta lahtee...lampoa vai jotain pelottavaa...? Minkalaisia viesteja se haluaa antaa/lahettaa? "Uhkaileeko" se vai "moikkaileeko" se?

TheOneAndOnly kirjoitti:

Eli onhan aivan ymmärrettävää että lapsi pelkää jos näkee henkiä. Siitä ei vielä sinänsä voi tehdä johtopäätöksiä.

Mutta mitä tuo henki puuhailee? Keskusteleeko se? Jos niin mistä? Pelotteleeko hän tahallaan? Toimiiko hän joteinkin poikkeavasti verrattuna siihen mitä äitisi tekisi tuossa tilanteessa.

Kuolleet ovat siis luonteeltaan muuttumattomia kuolemansa jälkeen, eli jos henki puuhailee jotain, mitä äitisi ei eläessään tekisi, niin kyseessä voi olla joku muu.

-Pete

lapseni sanoi, että hän pajaa häntä ja pikkuveljeä, ja pyörii ympyrää, sekä istuu sängyn päässä. lapseni on vasta kaksi ja nämä asiat olen saanut selvästi ymmärrettyä. lisäksi hän puhuu jostain punaisesta usein, mutten ymmärrä mistä. en ole häneltä asioita kaivellut. jutellut vaan jos hän itse on asioista jutellut.
itse olisin kovasti kiinnostunut tuntemaan ja kokemaan jotain henkimaailmasta tms. mutta eipä ole pienintäkään tuntemuksia, näkyjä tai mitään tullut. ehkä olen liian kärsimätönkin?
olen koittanut hiljentyä ja yhden meedion ohjeiden mukaan lähettänyt rakkautta esim. äidilleni ja vaikka mitä, mutta en mitään ole tuntenut/ nähnyt. ehkä en usko tarpeeksi tms.
harmi sinänsä, kun elämä perheessämme on rankkaa ja rakkauden puutetta tunnen kovasti. siksi ehkä ikävä äitiänikin kohtaan on niin suuri. ja pahan olon keskellä sitä kaipaisi ja ihmetyttäkin, ettei sieltä lohtua ja rakkautta saa, tai ainakaan tunnista tulevan. yst.terv. miia

miia-äiti kirjoitti:

lapseni sanoi, että hän pajaa häntä ja pikkuveljeä, ja pyörii ympyrää, sekä istuu sängyn päässä. lapseni on vasta kaksi ja nämä asiat olen saanut selvästi ymmärrettyä. lisäksi hän puhuu jostain punaisesta usein, mutten ymmärrä mistä. en ole häneltä asioita kaivellut. jutellut vaan jos hän itse on asioista jutellut.
itse olisin kovasti kiinnostunut tuntemaan ja kokemaan jotain henkimaailmasta tms. mutta eipä ole pienintäkään tuntemuksia, näkyjä tai mitään tullut. ehkä olen liian kärsimätönkin?
olen koittanut hiljentyä ja yhden meedion ohjeiden mukaan lähettänyt rakkautta esim. äidilleni ja vaikka mitä, mutta en mitään ole tuntenut/ nähnyt. ehkä en usko tarpeeksi tms.
harmi sinänsä, kun elämä perheessämme on rankkaa ja rakkauden puutetta tunnen kovasti. siksi ehkä ikävä äitiänikin kohtaan on niin suuri. ja pahan olon keskellä sitä kaipaisi ja ihmetyttäkin, ettei sieltä lohtua ja rakkautta saa, tai ainakaan tunnista tulevan. yst.terv. miia

Tuo vaikuttaa siis ihan niiltä jutuilta, joita äitisikin tekisi, mikäli olisi elossa. Hän varmaan käy myös katsomassa sinua, mutta viihtyy ehkä paremmin lasten kanssa, koska he näkevät hänet.

Muistatko yhtään unta jossa olisit ollut äitisi kanssa? Monesti sukulaiset puhuvat meidän kanssa kun nukumme ja olemme "irti" ruumiistamme. Tällöin olemme samalla tasolla kuolleen omaisemme kanssa ja keskustelut onnistuvat. Valitettavasti me yleensä unohdamme nämä yön aikana käydyt jutustelut.

Sinulla olisi siis halua kokea jotain "yliluonnollista". Et ole yksin, sillä monilla ihmisillä on sisäinen kaipuu kokea jotain henkisempää kuin tämä raadollinen fyysinen maailma.

Syy miksi useimmat ihmiset eivät koe tai näe "tuolle puolen" on yksinkertaisesti se, että vanhetessamme me kovetumme ja aistimme tavallaan kapenevat, jolloin tulemme sokeiksi hienommille energioille. Lapset taas ovat vielä lähellä henkimaailmaa, koska ei ole kauan siitä kun he itse ovat tulleet sieltä. Kosketus on siis vielä olemassa, mutta se yleensä häviää 5 ikävuoteen mennessä.

Yksi syy siihen, miksi emme muista henkimaailmaa on se, että emme voisi elää tätä nykyistä elämää, jos muistaisimme mistä ihanuudestä tänne tulimme. Jos muistaisimme, kaipaisimme vain takaisin ja tämä elämä tuntuisi entistä raskaammalta.

Sinussa ei siis ole mitään vikaa, tai sinulla ei ole uskonpuutetta kun et näe henkimaailman asioita. Tässäkin asiassa ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat luonnostaan herkempiä kuin toiset ja näkevät näitä juttuja enemmän. Herkkyyttään voi kyllä kehittää esim. meditoimalla, syömällä oikeita ruokia, elämällä henkistä elämää jne. Niin ja tuo henkisen elämän eläminen tarkoittaa sitä, että pyrimme siihen että kaikki ajatuksemme ja tekomme ovat mahdollisimman rakkaudellisia, ei sitä että käydään kirkossa joka sunnutai ja loppuviikko ajatellaan pahaa ihmisistä.

Jos sinua kiinnostaa nämä henkiset jutut, niin kannattaa alkaa vaikka lukemaan näistä asioista. Jo pelkästään henkisistä asioista lukeminen "nostaa" sinua ja tuo lähemmäksi henkisiä tasoja. Koska sinua kiinnostaa varmasti kuoleman jälkeinen elämä, niin suosittelen että haet vaikka kirjastosta jonkin kuolemanrajakokemus kirjan. Olen aivan varma että saat paljon lohtua luettuasi tuollaisen kirjan. Minä sain.

-Pete

TheOneAndOnly kirjoitti:

Tuo vaikuttaa siis ihan niiltä jutuilta, joita äitisikin tekisi, mikäli olisi elossa. Hän varmaan käy myös katsomassa sinua, mutta viihtyy ehkä paremmin lasten kanssa, koska he näkevät hänet.

Muistatko yhtään unta jossa olisit ollut äitisi kanssa? Monesti sukulaiset puhuvat meidän kanssa kun nukumme ja olemme "irti" ruumiistamme. Tällöin olemme samalla tasolla kuolleen omaisemme kanssa ja keskustelut onnistuvat. Valitettavasti me yleensä unohdamme nämä yön aikana käydyt jutustelut.

Sinulla olisi siis halua kokea jotain "yliluonnollista". Et ole yksin, sillä monilla ihmisillä on sisäinen kaipuu kokea jotain henkisempää kuin tämä raadollinen fyysinen maailma.

Syy miksi useimmat ihmiset eivät koe tai näe "tuolle puolen" on yksinkertaisesti se, että vanhetessamme me kovetumme ja aistimme tavallaan kapenevat, jolloin tulemme sokeiksi hienommille energioille. Lapset taas ovat vielä lähellä henkimaailmaa, koska ei ole kauan siitä kun he itse ovat tulleet sieltä. Kosketus on siis vielä olemassa, mutta se yleensä häviää 5 ikävuoteen mennessä.

Yksi syy siihen, miksi emme muista henkimaailmaa on se, että emme voisi elää tätä nykyistä elämää, jos muistaisimme mistä ihanuudestä tänne tulimme. Jos muistaisimme, kaipaisimme vain takaisin ja tämä elämä tuntuisi entistä raskaammalta.

Sinussa ei siis ole mitään vikaa, tai sinulla ei ole uskonpuutetta kun et näe henkimaailman asioita. Tässäkin asiassa ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat luonnostaan herkempiä kuin toiset ja näkevät näitä juttuja enemmän. Herkkyyttään voi kyllä kehittää esim. meditoimalla, syömällä oikeita ruokia, elämällä henkistä elämää jne. Niin ja tuo henkisen elämän eläminen tarkoittaa sitä, että pyrimme siihen että kaikki ajatuksemme ja tekomme ovat mahdollisimman rakkaudellisia, ei sitä että käydään kirkossa joka sunnutai ja loppuviikko ajatellaan pahaa ihmisistä.

Jos sinua kiinnostaa nämä henkiset jutut, niin kannattaa alkaa vaikka lukemaan näistä asioista. Jo pelkästään henkisistä asioista lukeminen "nostaa" sinua ja tuo lähemmäksi henkisiä tasoja. Koska sinua kiinnostaa varmasti kuoleman jälkeinen elämä, niin suosittelen että haet vaikka kirjastosta jonkin kuolemanrajakokemus kirjan. Olen aivan varma että saat paljon lohtua luettuasi tuollaisen kirjan. Minä sain.

-Pete

Voi, että taas oli mukava lukea kirjoitustasi. Miten jaksatkaan aina vastata niin ystävällisesti ja ystävälliseen sävyyn. Muutamia kertoja kun olen tänne kirjoittanut, olen saanut sinulta mukavia, mutta asiaa sisältäviä sydämmellisiä vastauksia. (kirjoittanut min. polestar ja miia-äitinä), no joka tapauksessa, kiitos mukavantuntuiselle ja valoisantuntuiselle miekkoselle. terv. Miia-äiti

TheOneAndOnly kirjoitti:

Tuo vaikuttaa siis ihan niiltä jutuilta, joita äitisikin tekisi, mikäli olisi elossa. Hän varmaan käy myös katsomassa sinua, mutta viihtyy ehkä paremmin lasten kanssa, koska he näkevät hänet.

Muistatko yhtään unta jossa olisit ollut äitisi kanssa? Monesti sukulaiset puhuvat meidän kanssa kun nukumme ja olemme "irti" ruumiistamme. Tällöin olemme samalla tasolla kuolleen omaisemme kanssa ja keskustelut onnistuvat. Valitettavasti me yleensä unohdamme nämä yön aikana käydyt jutustelut.

Sinulla olisi siis halua kokea jotain "yliluonnollista". Et ole yksin, sillä monilla ihmisillä on sisäinen kaipuu kokea jotain henkisempää kuin tämä raadollinen fyysinen maailma.

Syy miksi useimmat ihmiset eivät koe tai näe "tuolle puolen" on yksinkertaisesti se, että vanhetessamme me kovetumme ja aistimme tavallaan kapenevat, jolloin tulemme sokeiksi hienommille energioille. Lapset taas ovat vielä lähellä henkimaailmaa, koska ei ole kauan siitä kun he itse ovat tulleet sieltä. Kosketus on siis vielä olemassa, mutta se yleensä häviää 5 ikävuoteen mennessä.

Yksi syy siihen, miksi emme muista henkimaailmaa on se, että emme voisi elää tätä nykyistä elämää, jos muistaisimme mistä ihanuudestä tänne tulimme. Jos muistaisimme, kaipaisimme vain takaisin ja tämä elämä tuntuisi entistä raskaammalta.

Sinussa ei siis ole mitään vikaa, tai sinulla ei ole uskonpuutetta kun et näe henkimaailman asioita. Tässäkin asiassa ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat luonnostaan herkempiä kuin toiset ja näkevät näitä juttuja enemmän. Herkkyyttään voi kyllä kehittää esim. meditoimalla, syömällä oikeita ruokia, elämällä henkistä elämää jne. Niin ja tuo henkisen elämän eläminen tarkoittaa sitä, että pyrimme siihen että kaikki ajatuksemme ja tekomme ovat mahdollisimman rakkaudellisia, ei sitä että käydään kirkossa joka sunnutai ja loppuviikko ajatellaan pahaa ihmisistä.

Jos sinua kiinnostaa nämä henkiset jutut, niin kannattaa alkaa vaikka lukemaan näistä asioista. Jo pelkästään henkisistä asioista lukeminen "nostaa" sinua ja tuo lähemmäksi henkisiä tasoja. Koska sinua kiinnostaa varmasti kuoleman jälkeinen elämä, niin suosittelen että haet vaikka kirjastosta jonkin kuolemanrajakokemus kirjan. Olen aivan varma että saat paljon lohtua luettuasi tuollaisen kirjan. Minä sain.

-Pete

kirjauduin kun tunnun täällä käyvän jopa nykyään useimminkin, olisi kiva kuulla elämän mietteitäsi joskus jatkossakin. yst.terv miia-äiti

Polestar kirjoitti:

kirjauduin kun tunnun täällä käyvän jopa nykyään useimminkin, olisi kiva kuulla elämän mietteitäsi joskus jatkossakin. yst.terv miia-äiti

Mielellänihän minä kerron näistä asioista niille jotka ovat kiinnostuneita. Ei sitä muuten jaksaisi vastailla näihin viesteihin.

Ihmisille tapahtuu paljon asioita, joista ei monesti oikein uskalla huudella, niin onpahan ainakin yksi paikka minne voi purkaa sydäntään, ja joskus voi jopa saada hieman lohtua.

-Pete

miia-äiti kirjoitti:

lapseni sanoi, että hän pajaa häntä ja pikkuveljeä, ja pyörii ympyrää, sekä istuu sängyn päässä. lapseni on vasta kaksi ja nämä asiat olen saanut selvästi ymmärrettyä. lisäksi hän puhuu jostain punaisesta usein, mutten ymmärrä mistä. en ole häneltä asioita kaivellut. jutellut vaan jos hän itse on asioista jutellut.
itse olisin kovasti kiinnostunut tuntemaan ja kokemaan jotain henkimaailmasta tms. mutta eipä ole pienintäkään tuntemuksia, näkyjä tai mitään tullut. ehkä olen liian kärsimätönkin?
olen koittanut hiljentyä ja yhden meedion ohjeiden mukaan lähettänyt rakkautta esim. äidilleni ja vaikka mitä, mutta en mitään ole tuntenut/ nähnyt. ehkä en usko tarpeeksi tms.
harmi sinänsä, kun elämä perheessämme on rankkaa ja rakkauden puutetta tunnen kovasti. siksi ehkä ikävä äitiänikin kohtaan on niin suuri. ja pahan olon keskellä sitä kaipaisi ja ihmetyttäkin, ettei sieltä lohtua ja rakkautta saa, tai ainakaan tunnista tulevan. yst.terv. miia

"...harmi sinänsä, kun elämä perheessämme on rankkaa ja rakkauden puutetta tunnen kovasti. siksi ehkä ikävä äitiänikin kohtaan on niin suuri. ja pahan olon keskellä sitä kaipaisi ja ihmetyttäkin, ettei sieltä lohtua ja rakkautta saa, tai ainakaan tunnista tulevan. yst.terv. miia"

No tuleehan sita...sehan "meneekin" juuri lapsillesi.:)