Pelko

..älä sitten hanki lapsia.

että lapsensa tulisivat onnellisiksi, mutta onhan se tietysti niin että monesti vanhempien omat pelot menevät lapsen ohi. Sä voit aina toivoa, koska maailmassa on ihmisiä jotka eivät pidä homoseksuaaleja edes ihmisisnä, ja heidän takiaan sunkin lapsista tulisi näille ihmisille vain kohde purkaa pelkojaan. Joskus törmää niihin joiden vanhemmat lapsensa homoseksuaalisuudesta kuultuaan hylkää hänet, joten siksikin olisi hyvä toivoa vielä lujempaa. Ja koska on ihmisiä jotka katsoo maailmaa vain siitä omasta nurkastaan ja eivät koskaan tule ymmärtämään jos joku on erilainen, aiheuttaa sekin yhden syyn toivoa hitusen kovemmin.

JOten täytä päiväsi toivomisella ja rukoile vaikka, koska jos lapsistasi tulee homoja niin on ihmisiä jotka haluaa hakata sillä pyhällä kirjalla tämän syvimpään helvettiin.

Toivo ei siis ole pahasta, mäkin toivon että maailmassa olisi jotain mielenkiintoisempaa tarjottavaa joillekkin ihmisille kuin se mitä kukin sängyssään puuhailee.

Mihin tuo pelko perustuu? Onko "oireita" jo nähtävillä? Minkä ikäisiä lapsia sinulla on?

Itse olisin enemmän huolissani siitä, että lapsistani tulisi vastuuttomia, rikollisia, narkomaaneja, alkoholisteja tms.

Sinä kun et käytännössä voi asialle enää mitään, kun lapset ovat syntyneet. Joten ota lisää diapamia ja mene terapeutille purkamaan homoustraumojasi. Ehkä sitten pääset pelostasi eroon, etkä pilaa sillä lastesi elämää...

"Vastustin" ennen homoutta/lesboutta (tiedostin toki asian eli vastustin siis itseäni) EN siksi, että olisin kokenut sen olevan missään ristiriidassa vaikkapa mulle tärkeän uskon kanssa, vaan siksi, että se ei ainakaan helpota ihmisen elämää.

Tiedän, perusteluni on outo, mutta elin silloin teinirealismin aikaa...

Sulla kuitenkin vanhempana pitäisi olla kasvattajan tehtävä, ei pelkääjän paikka. Jos lapsi saa rakkautta osakseen, hänestä kyllä kasvaa tarpeeksi vahva ja ehjä tehdäkseen oikeat valinnat. Mitä pelättävää siinä enää jäisi?

Leikitään, ettei tuo ollut provo. Pilkkaa ja patukkaa tarjoavia hölmöjä täällä piisaa, ja kun ne tervehdykset katoavat, lahjakkaimmat jässikät ovat oppineet kätkemään muistutuksensa vaivihkaisempaan muotoon, tähän formiin, mitä aloittajankin kirjoitus henkii. Koska aloituksessa ei kerrota mitään taustatietoja lasten ajatuksista, käyttäytymisestä, iästä tms, niin kunnon vastauksia on lähes mahdotonta antaa, silti tässä jotain:

1. Lepo vaan, homoseksuaaleja arvellaan olevan n. 5% väestöstä, todennäköisesti olet turvassa. Etköhän ole yhtä tavis perheinesi, kuin suurin osa suomalaisista. Minä satun olemaan tavislesbo, sikäli harvinainen (eli ehkä 4,5% naisväestöstä).

2. Jos tyttärelläsi on tyttökavereita, ei se ole merkki lesboudesta, ei, vaikka he olisivat sydänystäviä. Sama juttu poikien ja poikakavereiden suhteen.

3. Ihastuminen samaa sukupuolta olevaan opettajaan EI ole osoitus homoseksuaalisuudesta, vaan ilmaus siitä, että opettaja on pystynyt antamaan sellaista virikettä ja innoitusta, mitä koti ei ole tarjonnut. Aivan tavallista, ei hyväkään koti kaikkeen riitä.

4. Jos suvussasi on homoseksuaalisuutta, on luultavaa, että sitä voi esiintyä omassa perheessäsikin, tietynlaista kumulaatiota on (subjektiivinen käsitykseni). "Kumulaatio" voi olla optista harhaa siitä syystä, että homoutta sallivissa suvuissa suuntaukseen on luultavasti totuttu siinä määrin, että se a) tajutaan mahdolliseksi, b) ei torjuta hämmästyttävänä tabuna, c) osataan suhtautua, d) ei pelätä omaa avautumista niin paljon kuin tavallista.

5. Voit itse vaikuttaa siihen, miten vaikeaa tai luontevaa lastesi mahdollinen homoseksuaalisuus on. Rajanveto menee siinä, haluatko lastesi löytävän onnellisuuden ja rauhan, vai onko tärkeämpää, että sinä itse olet tyytyväinen puolittaiseen voittoosi, lapsesi pysyttelee kaapissa ja kärsii.

ennemminkin minä olisin peloissani ja huolissani siitä jos mahdollisista lapsistani tulisi onnettomia ja tasapainottomia. yksi sen muoto on kieltää oma seksuaalisuus.

Minä rakastaisin omia lapsiani olisivat he mitä tahansa, kunhan vain onnellisia.

Eli pahin pelkosi ei ole se, että lapsistasi tulee esimerkiksi rikollisia, huumeidenkäyttäjiä tai muuten syrjäytyneitä, vaan pelkäät että heistä tulee normaaleja, tasapainoisia ihmisiä, jotka vain sattuvat rakastamaan samaa sukupuolta?

Jo on pelot.

niiden lasten puolesta, joiden vanhemmat odottavat lastensa olevan tietynlaisia ollakseen rakkauden arvoisia.

Lapsesi ovat jo syntyneet sellaisiksi kun ovat. Heidän seksuaalinen suuntauneisuuteensa ei muutu vaikka miten pelkäisit. Työnnätkö heidät pois elämästäsi (henkisesti tai fyysisesti) vaikuttaa vain siihen ovatko he kaapissa sinun suuntaasi, ei muuhun (poislukien käyttäytymisesi aiheuttamat muut traumat).
Lapset on vaan hyväksyttävä sellaisina kun ne on, me ei nääs omisteta niitä.