Katselen sun kuvaasi - runokirjani sisäkanteen teipattua.
Katselen sun onnellisia kasvojasi. Ne on täynnä iloa ja toivoa.
Se oli se päivä, kun taas vuosien jälkeen tapasimme. Niin kuin aina oltaisiin toisemme tunnettu.
Siinä sä seisoit, melkein kiinni minussa.. ja me hymyilimme toisillemme kuin kaksi vanhaa tuttua konsanaan.
Ei aika haalista tuota muistoa. Vaikka näytät väsyneemmältä. Etkö tunne enää iloa? Etkö tunne enää toivoa?
Koettaisit piristyä, sillä minähän rakastan sinua! Uskoisit sen vihdoinkin!
Katselen sun onnellisia kasvojasi. Ne on täynnä iloa ja toivoa.
Se oli se päivä, kun taas vuosien jälkeen tapasimme. Niin kuin aina oltaisiin toisemme tunnettu.
Siinä sä seisoit, melkein kiinni minussa.. ja me hymyilimme toisillemme kuin kaksi vanhaa tuttua konsanaan.
Ei aika haalista tuota muistoa. Vaikka näytät väsyneemmältä. Etkö tunne enää iloa? Etkö tunne enää toivoa?
Koettaisit piristyä, sillä minähän rakastan sinua! Uskoisit sen vihdoinkin!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.