Olipas

No ei se ihan noinkaan ole. Lainaahan nykyisin toki saa jos on töitä, vaikkei säästöjä olisikaan. Ja kellä nuorella niitä nyt käytännössä olisi jos ei ole tullut perintöä tms.

Isompi ongelma on mainitsemasi ”Sitten kun se on maksettu voikin siirtyä suurempaan, ja suurempaan, jne.” Kukaan ei nyt käytännössä oikein voi asua missään pienessä yksiössä sinkkuaikaa pidempään. Kun tule pysyvä parisuhde, pitää olla jo isompi asunto. Ja sitten kun tulee lapsia pitää taas hankkia isompi. Sanotaan nyt, että keskimäärin 6 vuotta yhdessä asunnossa olisi tosi pitkä aika nuorelle, jonka elämäntilanne muuttuu: tulee mainitsemiani parisuhteen perustamista ja lasten tuloa. Siinä aikataulussa ei oikein ehdi entistä asuntoa maksamaan kun pitää jos isompaa hankkia. Muinoin esim. 70-luvulla kun omat vanhempani maksoivat asuntolainojaan oli kuulemma 8 vuoden maksuaika jo pitkä. Mutta mikä siinä oli maksaessa kun inflaatio lyhensi lainaa puolestasi. Nykyisin tuollaisista lainanlyhennys aikatauluista voi vain nähdä unta.

Jos nyt ajatellaan, että olisi joku tyyppi, joka ei kouluja niin hirveästi jaksa käydä ja hän siirtyy työelämään jo 20-kymppisenä. Kaveri tekee kyllä hommia, mutta säästöjä ei käytännössä Helsingissä vuokrien ym. nuorten normaalien kulujen jälkeen jää ainakaan sen vertaa, että sillä olisi asunnon ostossa merkitystä. Mutta kun lainaa työssäkäyvä saa, hankkii tyyppi oman ensiasuntonsa jo 22-vuotiaana hintaan 85.000 euroa. Jos hän haluaisi maksaa asuntonsa pois 6 vuodessa pitäisi lainaa lyhentää 1330 euroa kuussa. Kenen normaalin työssäkäyvän nuoren rahkeet siihen riittävät. Eli käytännössä tyyppi ottaa lainalle maksuajaksi 16 vuotta ja maksaa lainaa 600 euroa kuussa. Ja kun muutaman vuoden päästä tulee uuden asunnon osto eteen, on suurin osa edellisestäkin lainasta maksamatta. Ja uutta pitää ottaa. Tosin siinä vaiheessa on luultavasti se kumppani mukana sitä lainaa ottamassa. Homma ei vaan mene niin, että aina saadaan maksettua edellinen asunto pois ja vaihdetaan sitten isompaan. Elämäntilanne ne vaatimukset asunnolle asettaa. Ei lompakko. Lainaa on pakko ottaa jos haluaa asua suht inhimillisesti. Ja nykyisin kun nuoret opiskelevat yliopistoissa ja pääsevät kunnolla työelämään vasta 25-30 vuotiaina, on monella jo perhe, eikä mikään yksiö käy ensiasunnoksi.

Ja turha puhua että vanhempamme asuivat yksiössään kahden lapsen kanssa jne… Ajat ovat ihan toiset. Ei nykyisin kukaan ala asumaan perheen kanssa missään yksiössä tai pienessä kaksiossa. Asuntoa on vaihdettava vaikka isolla lainalla kun elämäntilanne sitä vaatii.

Urmas-Armas kirjoitti:

No ei se ihan noinkaan ole. Lainaahan nykyisin toki saa jos on töitä, vaikkei säästöjä olisikaan. Ja kellä nuorella niitä nyt käytännössä olisi jos ei ole tullut perintöä tms.

Isompi ongelma on mainitsemasi ”Sitten kun se on maksettu voikin siirtyä suurempaan, ja suurempaan, jne.” Kukaan ei nyt käytännössä oikein voi asua missään pienessä yksiössä sinkkuaikaa pidempään. Kun tule pysyvä parisuhde, pitää olla jo isompi asunto. Ja sitten kun tulee lapsia pitää taas hankkia isompi. Sanotaan nyt, että keskimäärin 6 vuotta yhdessä asunnossa olisi tosi pitkä aika nuorelle, jonka elämäntilanne muuttuu: tulee mainitsemiani parisuhteen perustamista ja lasten tuloa. Siinä aikataulussa ei oikein ehdi entistä asuntoa maksamaan kun pitää jos isompaa hankkia. Muinoin esim. 70-luvulla kun omat vanhempani maksoivat asuntolainojaan oli kuulemma 8 vuoden maksuaika jo pitkä. Mutta mikä siinä oli maksaessa kun inflaatio lyhensi lainaa puolestasi. Nykyisin tuollaisista lainanlyhennys aikatauluista voi vain nähdä unta.

Jos nyt ajatellaan, että olisi joku tyyppi, joka ei kouluja niin hirveästi jaksa käydä ja hän siirtyy työelämään jo 20-kymppisenä. Kaveri tekee kyllä hommia, mutta säästöjä ei käytännössä Helsingissä vuokrien ym. nuorten normaalien kulujen jälkeen jää ainakaan sen vertaa, että sillä olisi asunnon ostossa merkitystä. Mutta kun lainaa työssäkäyvä saa, hankkii tyyppi oman ensiasuntonsa jo 22-vuotiaana hintaan 85.000 euroa. Jos hän haluaisi maksaa asuntonsa pois 6 vuodessa pitäisi lainaa lyhentää 1330 euroa kuussa. Kenen normaalin työssäkäyvän nuoren rahkeet siihen riittävät. Eli käytännössä tyyppi ottaa lainalle maksuajaksi 16 vuotta ja maksaa lainaa 600 euroa kuussa. Ja kun muutaman vuoden päästä tulee uuden asunnon osto eteen, on suurin osa edellisestäkin lainasta maksamatta. Ja uutta pitää ottaa. Tosin siinä vaiheessa on luultavasti se kumppani mukana sitä lainaa ottamassa. Homma ei vaan mene niin, että aina saadaan maksettua edellinen asunto pois ja vaihdetaan sitten isompaan. Elämäntilanne ne vaatimukset asunnolle asettaa. Ei lompakko. Lainaa on pakko ottaa jos haluaa asua suht inhimillisesti. Ja nykyisin kun nuoret opiskelevat yliopistoissa ja pääsevät kunnolla työelämään vasta 25-30 vuotiaina, on monella jo perhe, eikä mikään yksiö käy ensiasunnoksi.

Ja turha puhua että vanhempamme asuivat yksiössään kahden lapsen kanssa jne… Ajat ovat ihan toiset. Ei nykyisin kukaan ala asumaan perheen kanssa missään yksiössä tai pienessä kaksiossa. Asuntoa on vaihdettava vaikka isolla lainalla kun elämäntilanne sitä vaatii.

Lue lisää

Ei se niin mene..

Ensiksikin töitä on pakko olla, jos meinaa vuokristaan selvitä. Ihan yhtä pakollinen meno kuin lainan lyhennyskin, eikä siitä voi edes pahemmin neuvotella (siis vuokrasta)

Omistuskämppääkin vaihdetaan ihan elämäntilanteen mukaan, eikä asunnon suinkaan tarvitse olla kokonaan maksettu, jos isompaan haluaa..

Jos vielä olet tehnyt hyvät kaupat (et siis osta sikahintaista uustuotantoa) niin myydessäsi pieneksi jääneen asunnon, saat siitä jopa sievoisen voiton. Siinä sulla sitten onkin jo pesämunaa isompaan ja kun sen hankit, niin asumismenot ei juurikaan poikkea aiemmasta.
Ja vallankin, jos se kaverikin on siinä vaiheessa löytynyt..

Urmas-Armas kirjoitti:

No ei se ihan noinkaan ole. Lainaahan nykyisin toki saa jos on töitä, vaikkei säästöjä olisikaan. Ja kellä nuorella niitä nyt käytännössä olisi jos ei ole tullut perintöä tms.

Isompi ongelma on mainitsemasi ”Sitten kun se on maksettu voikin siirtyä suurempaan, ja suurempaan, jne.” Kukaan ei nyt käytännössä oikein voi asua missään pienessä yksiössä sinkkuaikaa pidempään. Kun tule pysyvä parisuhde, pitää olla jo isompi asunto. Ja sitten kun tulee lapsia pitää taas hankkia isompi. Sanotaan nyt, että keskimäärin 6 vuotta yhdessä asunnossa olisi tosi pitkä aika nuorelle, jonka elämäntilanne muuttuu: tulee mainitsemiani parisuhteen perustamista ja lasten tuloa. Siinä aikataulussa ei oikein ehdi entistä asuntoa maksamaan kun pitää jos isompaa hankkia. Muinoin esim. 70-luvulla kun omat vanhempani maksoivat asuntolainojaan oli kuulemma 8 vuoden maksuaika jo pitkä. Mutta mikä siinä oli maksaessa kun inflaatio lyhensi lainaa puolestasi. Nykyisin tuollaisista lainanlyhennys aikatauluista voi vain nähdä unta.

Jos nyt ajatellaan, että olisi joku tyyppi, joka ei kouluja niin hirveästi jaksa käydä ja hän siirtyy työelämään jo 20-kymppisenä. Kaveri tekee kyllä hommia, mutta säästöjä ei käytännössä Helsingissä vuokrien ym. nuorten normaalien kulujen jälkeen jää ainakaan sen vertaa, että sillä olisi asunnon ostossa merkitystä. Mutta kun lainaa työssäkäyvä saa, hankkii tyyppi oman ensiasuntonsa jo 22-vuotiaana hintaan 85.000 euroa. Jos hän haluaisi maksaa asuntonsa pois 6 vuodessa pitäisi lainaa lyhentää 1330 euroa kuussa. Kenen normaalin työssäkäyvän nuoren rahkeet siihen riittävät. Eli käytännössä tyyppi ottaa lainalle maksuajaksi 16 vuotta ja maksaa lainaa 600 euroa kuussa. Ja kun muutaman vuoden päästä tulee uuden asunnon osto eteen, on suurin osa edellisestäkin lainasta maksamatta. Ja uutta pitää ottaa. Tosin siinä vaiheessa on luultavasti se kumppani mukana sitä lainaa ottamassa. Homma ei vaan mene niin, että aina saadaan maksettua edellinen asunto pois ja vaihdetaan sitten isompaan. Elämäntilanne ne vaatimukset asunnolle asettaa. Ei lompakko. Lainaa on pakko ottaa jos haluaa asua suht inhimillisesti. Ja nykyisin kun nuoret opiskelevat yliopistoissa ja pääsevät kunnolla työelämään vasta 25-30 vuotiaina, on monella jo perhe, eikä mikään yksiö käy ensiasunnoksi.

Ja turha puhua että vanhempamme asuivat yksiössään kahden lapsen kanssa jne… Ajat ovat ihan toiset. Ei nykyisin kukaan ala asumaan perheen kanssa missään yksiössä tai pienessä kaksiossa. Asuntoa on vaihdettava vaikka isolla lainalla kun elämäntilanne sitä vaatii.

Lue lisää

"Ajat ovat ihan toiset. Ei nykyisin kukaan ala asumaan perheen kanssa missään yksiössä tai pienessä kaksiossa. Asuntoa on vaihdettava vaikka isolla lainalla kun elämäntilanne sitä vaatii."

Itsepähän häkkinne rakennatte.
Vingutaan ihan kuin pikkulapset isomman pelikonsolin perään 'kun kaikilla on'.
Jos ei ole varaa, niin ei ole. Sitten asutaan vähän tiukemmin. Jos tuosta tulee korjaamattomia traumoja,
ei olla kypsiä itsenäiseen elämään muutenkaan.

Mikä vika sitäpaitsi on vuokra-asumisessa?
Suuri osa länsieurooppalaisista asuu vuokralla.

Monimutkaista?

Jontte kirjoitti:

"Ajat ovat ihan toiset. Ei nykyisin kukaan ala asumaan perheen kanssa missään yksiössä tai pienessä kaksiossa. Asuntoa on vaihdettava vaikka isolla lainalla kun elämäntilanne sitä vaatii."

Itsepähän häkkinne rakennatte.
Vingutaan ihan kuin pikkulapset isomman pelikonsolin perään 'kun kaikilla on'.
Jos ei ole varaa, niin ei ole. Sitten asutaan vähän tiukemmin. Jos tuosta tulee korjaamattomia traumoja,
ei olla kypsiä itsenäiseen elämään muutenkaan.

Mikä vika sitäpaitsi on vuokra-asumisessa?
Suuri osa länsieurooppalaisista asuu vuokralla.

Monimutkaista?

Lue lisää

Älä välitä, kyllä säkin vielä oman jonain päivänä saat.