Ollaan exän kans erottu vuosia vuosia sitten ja meillä on neljän lapsen yhteishuoltajuus. Eron jälkeenkin hän on syyllistänyt koko ajan mua, haukkuu ja vittuilee. Paikotellen oon ihan kiitettävästi kyllä antanut takasin. Nyt yks kasilla oleva lapsi kipuilee jostain; koulu menee päin peetä, lintsaa jatkuvasti ja kielloista ja jälkkäreistä huolimatta vetää tupakkaa koulun alueella, seuraavasta kärähtämisestä tieto poliisille ja vanhemmille sakot! Nyt koulu järjestää asian tiimoilta tapaamisen, kysymys kuuluukin onko mun pakko mennä sinne exän ja sen uuden naisen (joka ei lasteni parasta ajattele) kanssa samaan aikaan? Onko mun pakko yhteishuoltajuuden takia olla tekemisissä ihmisen kanssa joka lyö mut lyttyyn ja kuluttaa muutenkin vähäisiä henkisiä voimiani suunnattomasti?
Onko pakko
Yhteishuoltajuus
6329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asia voidaan katsoa yhteistyöhaluttomuudeksi / -kyvyttömyydeksi ja siitähän voi tulla muunlaisia seuraamuksia.
Kyllä omien lastensa vuoksi tekee mitä vaan, jopa kohtaa exän.
Otapa Sinäkin uusi kaveri mukaan tapaamisiin.
Niinhän se on jo tulkittu tyyliin "eikö aitiä kiinnosta...." kun en yhteen tapaamiseen päässyt töiden takia. AIKUISET IHMISET JA VIELÄ ASIANTUNTIJOITA? KUINKA VIITTIVÄT?!
Minä ja uusi kaverini ollaan sitä mieltä että se yhteishuoltajuus on mulla ja exällä eikä sinne uudet kaverit kuulu, eikä äitini joka sinne on myös tunkemassa, eli vanhempien asia siis.
Se on vanhempien asia, oikeassa olet. Pysy rauhallisena, mene tapaamiseen ja jos miehesi uusi puoliso saapuu paikalle ota asia ASIALLISESTI puheeksi ja pyydä. ÄLÄ HUUDA älä muutenkaan vittuile, tai ilmaise asiaa ynseällä tai ylimielisellä asenteella.. se ei aja asiaa ainakaan eteenpäin..- pyydä että hän poistuisi. Jos sitten esimerkiksi opettaja katsoo tarpeelliseksi kuulla myös häntä jostain syystä (esim. koska asuu lapsen kanssa samassa taloudessa?) niin siinä tapauksessa häntä kuultakoon. Kyllä koulussa tiedetään kenen sanoilla mikäkin merkitys on ja kenellä on päätösvalta. Lapsen parasta kai siinäkin ajatellaan?
Eli älä ennakkoon meuhkaa ja kiivastu, vaan hyväksy, että lapsesi kanssa tekemisissä on muitakin aikuisia kuin sinä ja ex-puolisosi.
Meillä on tullut eteen hieman toisen tyyppinen ongelma. Mieheni murrosikäinen lapsi haluaa olla minun kanssani hyvää pataa ja minua hän kuuntelee, mutta ei äitiään. Koulussa on tietysti ongelmia kuin myös vapaa-aikana, mutta ei silloin jos minä ilmaisen asiat lapselle. Hän kapinoi vanhempiaan vastaan, koska eivät tule toimeen, vaan kumpikin syyttelee toista jo viisi vuotta sitten päättyneestä avioliitosta sekä nykyisistä elämäntilanteista ja ratkaisuista, kaikesta mahdollisesta. Lapsi ei sitä siedä. Hän haluaa olla kummankin vanhemman kanssa hyvissä väleissä, rakastaa kumpaakin, eikä siedä kummankaan arvostelevan toista yhtään mistään. Olen erittäin ikävässä välikädessä, vaikka toisaalta on hyvä että lapsella on edes joku ketä kuuntelee. Silti minua ei hyväksytä mihinkään selvittelyihin, koulussa tai sossussa. En sinne kyllä olisi tunkemassakaan, enkä taatusti halua tehdä lasta koskevia päätöksiä. Sattumalta vain olen lähes ainoa joka saa lapsen toimimaan kuten vanhemmat ovat sopineet... Ehkä tätä ei kovin montaa vuotta kestä ja tilanne rauhoittuu. Mieheni onneksi ymmärtää ja pitää minut tilanteiden tasalla. Hän on aika hyvin oppinut hillitsemään itseään eikä enää räjähtele kuten aikaisemmin. Kun vain hänen exänsäkin keksisi jonkun keinon rauhoittua, niin että asiat voisi sopia muuten kuin ensin sotimalla ikuisuuden periaatteen takia ja sitten sovitellaan vaikeimman ja viranomaisten kautta.
Kiitos vastauksesta, se valaisi tilannetta paljon. Sitähän se varmaan meidänkin teini kapinoi kun emme exän kanssa tule toimeen. meillä "vääntöä" on ollut jo 10 vuotta. tiedän, surkeeta toimintaa, mutta tarina on pitkä ja sekava. nyt olen päättänyt parantaa tapani. päädyimme elämänkumppanini kanssa siihen ratkaisuun että hän tulee sinne myös yhden kerran, koska kun exäni uusikin sinne tulee niin sitten myös minun. Osaksi siksi että minä olen exäni edessä niin lyttyyn lyöty etten varmaan saa sanaa suustani enkä osaa/pysty pyytämään hänen naistaan lähtemään, eli mieheni tulee tavallaan pitämään puoliani. Suututtaa olla tämmöinen nyhverö joka ottaa hyvin helposti kaiken syyn niskoilleen ja sitten kulkee pitkin seiniä. Voi jessus, saas nähdä mitä siitäkin tapaamisesta tulee!
Helppo neuvo..? No joo, mutta saattaa olla että hermostuessasi sanot tai teet jotain mitä et jälkeenpäin olisi halunnut. Mielummin nielee ylpeyden kuin lähtee sotimaan. Vaikka itse ei uskoisi, niin ulkopuolinen - eli teidän tapauksessa koulun edustaja - kyllä huomaa jos toista vanhempaa työnnetään penkin alle vaikka olisi hiljaa. Ota se etu itsellesi, että jos ex miehesi tai hänen kumppaninsa möläyttää jotain typerää niin älä kommentoi, älä edes vilkaise heihin, vaan vilkaise mielummin opettajaa/rehtoria/kuraattoria, ilmeettömästi. Kiukku kannattaa säästää yksin purettavaksi, tai ystävän seurassa. Hyvä ystävä ymmärtää, mutta tilanne ei pahene.
Pidä jokaisessa asiassa mielessä lapsen paras ja unohda katkeruus exää kohtaan. Ole sovitteleva. Kyllä se hyvin menee, jatkossakin. Ehkä te vähitellen opitte tulemaan hoitamaan asioita rauhallisestikin ;)
väläys: Pakkohan ei ole kuin heittää veivitzy..Joten otahan rakas ihminen maalaisjärki käteen. Keskustele koululla asioista, käy tukiryhmässä, etsi apua,kun tuntuu rassaavan...