Nyt tässä taas kovasti odottelen seuraavan viikon alkua. Kp 27/31-32 menossa. Vaikka mitä oireita on ollut, kuten viimekuussakin, ja sieltähän ne kuukautiset kuitenkin tuli. Viime kuussa oli myös kuumetta n. 37,1 (normaali 36.5)aina kuukautisten alkuun asti, kuten myös nyt. Uutena oireena on tässä kierrossa ollut alavastan nipistely, vihlominen, jota on jatkunut nyt jo n. viikon. Silti kovasti pelkään että ne alkaa. Mites muilla?
Jännitystä...
Pihlaja
91001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kp 25/28-35. Eli tiedäpä tässä nyt yhtään milloin ne alkaa.. olen jo varautunut siihen että alkavat. Mistään pienistä oireista en hetkahda.. kipuja ja vihlontoja - menkkojen johdosta ja tulosta johtuen kun on muutenkin, niin tiedäpä noista. Jos tulisi joku harvinainen tuntemus niin sitten voisi epäillä.. mutta ääh, liian hyvää ollakseen totta.
Eli kuukautisten pitäis alkaa ensiviikon puolivälillä.. Ainakin luulen niin kun pillereiden lopettamisen jälkeen kierrot ovat olleet 30 ja 31 päivää niin luulen, että tämä seuraava kierto on 32 päivää :) varmaahan se ei ole! Mutta ennen joulua kumminkin alkaa pitäis ja odottelen niitä myös, koska oletan että ne alkaa :( Vaikka raskautta toivon.
Mulla kp 25/28, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun jännään. Kovasti on yritetty metsästää ovulaatiota, ja rinnat ovat aivan mielettömän kipeät ja alavatsaan sattuu. Olen kuitenkin aivan yhtä alakuloinen kuin aina ennen kuukautisia, ja itku on herkässä. Kyllä mielentilasta alkavat kuukautiset kuulkaas tunnistaa! Toivotaan parempaa tuuria seuraavassa kierrossa.
ite oottelin menkkojen alkavaks n.22.12. rinnat ollu kipeet jo toista viikkoo jota ei yleensä tapahdu muuta ku just ennen menkkoja. Tänä aamuna si vuoto yllätti! (17.12) Perkules ku pänni töis olles!!!!!
Nyt oon pystyny aika hyvin muuten oleen et en seuraile päiviä & muuta. pettyä saa kuiteski kerta toisensa jälkeen... mutta,
uutta yritystä kehiin ;)
Moi! Mä mietin, josko psyyke alkaa tuottamaan pitkittyneitä rintasärkyjä ja outoa tunnetta alavatsaan, kun vauvakuume on niin kova. Vaikka emme ole edes yrittäneet kauan, tämä kuukautisia edeltävä kiukku ja itkuisuus on vaan pahempaa, kun tietää, mistä se johtuu. Aviomies ottaa asian paljon järkevämmin.
Kaikkein eniten mua harmittaa se, että kaikki ystäväni, kenen häitä on juhlittu viime vuosina (ja heitä on paljon) ovat äitejä tai onnellisesti masu pystyssä. He puhuvat suurella kokemuksella parhaista Tupperware-astioista, potkupukujen kestävyydestä ja tuteista, ja minä olen ulkona kuin lumiukko. Tunnen olevani ystäväpiirissäni jotenkin puolinainen, kun en ole synnyttänyt.
No joo, onpas taas dramaattista. Ei varmaan ole PMS-oire, ei... Edessä on pitkä joululoma, ja yritän unohtaa lisääntymispaineet sen ajaksi. Toivottavasti plussaamme joku päivä kera muiden onnellisten. :)
Nyt sit mennään kp 28/28.. heh. Nyt jo alkaa löytää itsestään niitä raskausoireita XD
En kuitenkaan usko että on tärpännyt, kuten sanoin, en uskalla uskoa, ettei tule pettymystä. Olisi siis hurja joulu yllätys jos olisi tärpännyt! Menkkojen pitäisi alkaa siis viimeistään joulun pyhinä.. Tosin kp 33 alkaisin jo epäillä. Menkkakipuja ei nyt ole vielä ollut.. kai :) Välillä melkein tunnen rintojen aristavankin :P Mutta, pysytään jalat maassa, odotan yhä jotain jättimäistä oiretta jotta voisin varmistua, esim. superkipeitä rintoja! :)
Plussaonnea kaikille!
Siis kp 28/28-35.
Just kun olin kirjoittanut tuon tekstin, alkoi nännejä "nipistellä"! Ja nipistelee yhä.
Eli kyllä, varmasti psyyke voi aiheuttaa näitä oireita. Mutta ilmoittelen sitten oliko omalla kohdallani kyse vaan vilkkaasta mielikuvituksesta vai onnellisesta tapahtumasta.. :)
Kyllä kait näin voi olla. Ja suurella tod.näk. myös onki. Ennen oli menkat just eikä melkeen säännölliset ja heti ku ruvettiin vauvoista puhuun ni jopas on ruvennu heitteleen! Ei oo sen jälkeen säännöllisyydestä ollu tietookaa! :/
Kyl ihminen saaki ittensä hulluks tulee ku aina pitää aatella et mikähän vika nyt on ku ei tärppää ja on tollanen ja tällanen olo, kaikkee vatvomista...
Kaverit joo lisääntyy...ja urakalla! No, kai se lapsi meillekki lopulta suodaan kun on sen aika.
(pakko täs ny on ruveta jotain positiivistakin aatteleen välillä ;) )
Päivän motto: LISÄÄNTYKÄÄMME!! heheh Tsau!