Kun elätte etäsuhteessa ja menette toistenne luo, niin oletteko vieraana vai osallistutteko esim. ruuan laittoon ysms. Entäs voiko mieheltä pyytää tukea miehisiin, kuten johonkin autojuttuun?
Etäsuhteen kuviot
uteliasN
11931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etäsuhteemme: Osa-aikatyötä tekevä vaimo kotona.
Itse arkipäivät työpaikkakunnalla, 125km.
Perjantaisin alkuillasta kotiin.
En tee mitään! Lauantaina saunan jälkeen pyjama päälle. Maanantaiaamuna klo. 4.00 - 5.00 pyjama pois ja tien päälle. 7 vuotta.
Onneksi ollutta ja mennyttä. Arvosta sitä, että vaimo ymmärsi tämän elämänvaiheen.
Nyt olemme molemmat vapaalla, 'ennenaikaisesti', 4 vuotta.
Tämä oli tavoite!
Ennen olin 5 vuotta etäsuhteessa minä aikana menimme naimisiinkin. Kyllä minä autoin ruuanlaitossa kumppanini luona, korjasin polkupyörää ja joskus pesin hänen asuntonsa lattioita kun hän oli töissä.
Ja hän vastaavasti teki ruokaa ja autteli muutenkin käydessään minun luonani. Vuorotellen jaoimme matkustamisen vaivan, jottei toinen olisi liikaa rasittunut.
Ei tämä toimintamalli riipu toisaalta siitä onko etä- vai lähisuhteessa. Jotkut lähelläkään asuvat eivät seurustelunsa aikana auttele toisiaan ollenkaan.
Eli siis kun seurustellaan ja nähdään vain viikonloppuisin, niin lankeaako tässä tapauksessa miehelle vieraana olon autuus ja naiselle emännän osa. Jotenkin tympii! Jos pyörii lasten kanssa viikon ja passaa heitä, niin viikonloppuna kaipaisi aikaa itselleen. Ehkä tämä on itsekästä, mutta eron mukanaan tuomia hyviä puolia :) Miten pyytää apua loukkaamatta, kun toinen on suloinen sohvaperuna.
Eikös se ole itsekästä naisen taholta jos mies rähjää viikot muualla rahan perässä ja kotiin tultuaan nainen vielä odottaa kotitoihin suuntautuvaa aktiivisuutta!?
Lisättäköön, että penskat hoitivat osan siivouksista, omat pyykkinsä, kaikki tiskit ja pihatyöt. Vaimon työpäivät olivat 3 - 6 tuntisia.
Oletetaan, että olette seurusteleva pari. Ette ole kihloissa eikä naimisissa. Molemmilla lapset, mutta ei yhteisiä siis. Toinen asuu toisella paikkakunnalla ja toinen toisella. Yleensä mies tulee viikonlopuksi naisen luo. Onko hän silloin vieraan asemassa vai yhtä lailla velvollinen osallistumaan esim. ruuanlaittoon, antamaan apua miehellisiin ongelmiin jne. Miten jaetaan menot? Miten tämä käytännössä menee?
Tapaus kohtaista..
riippuen ihmisistä, joilla tilanne on tälläinen..
Tärkeintä kai on, se yhdessä oleminen?.. ;)
Tutun tuntuista, siis minä matkustan viikonloppuna tai viikolla naiseni kun molemmille sopii. Tarjoan apujani ja joihinkin saan osallistua.
Nainen haluaa huolehtia omasta kodistaan itsekseen, kun hän pyytää apua niin sitä myös saa.
Toki lyön nauluja, ruuvaan ruuveja, laitan hanoja, yms. Tottakai teen ne ja haluan tehdä, koska rakastan häntä.
Hetki itselle, ei kukaan vaadi mitään, ei kukaan pyydä keittämään kahvia, ei valita nälkäänsä; se on itsekästä. hyi. Eli nainen on emäntä; nainen jaksaa; naisen pitää ja vain naisen. Tää tuli suunnilleen selväksi. Kun tarvii tukea autoasioihin, kääntyköön muiden puoleen, kun muihin juttuihin samoin.
Tuohon ei vain ole valmista kaavaa, kuinka
kukakin toimii suhteessaan.. ;)
Miten sitten on, saatko apua miesystävältäsi
autoasioissa ja joudutko passaamaan häntä?..
Meillä ainakin toimii niin, (koska vasta muutaman kuukauden suhde;) että kun toinen tulee toisen luo, halutaan hemmotella hyvällä ruualla, mutta yhdessä ruokaa laittaen. Kauppaan kun mennään maksaa se "kylään" tullut ainakin toisen päivän ruuat ja se on jo jotenkin ihan itsestään selvyys. Onhan se kiva, että sitten kun tavataan elo onkuin juhlaa, mutta ikävän piru tuppaa tuleen välillä ku harvakseltaa nähdään ;(