Meidän lapsuudessa jälki-istunto, nurkkaan pistäminen, koulun ympäri juokseminen ja kirjoitustehtävät olivat niitä keinoja joilla järjestystä ylläpidettiin.
Ei olisi tullut siihen aikaan yhtään mitään, jos opettajat olisivat yrittäneet auktoriteetilla puhua ns. järkeä oppilaille. Siinä olisi ne koulupäivät kuluneet ilman opetusta järkeä puhuessa.
Mitä käytännössä toimivia keinoja nykyään opettajat saavat käyttää?
Ei olisi tullut siihen aikaan yhtään mitään, jos opettajat olisivat yrittäneet auktoriteetilla puhua ns. järkeä oppilaille. Siinä olisi ne koulupäivät kuluneet ilman opetusta järkeä puhuessa.
Mitä käytännössä toimivia keinoja nykyään opettajat saavat käyttää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ovat oppilaan puhuttelu, luokasta poistaminen jäljellä olevan oppitunnin ajaksi ja jälki-istunto, max. 2 h.
Toiset ovat sitä mieltä, että jälki-istunto on aikansa elänyt. Itse kyllä annan jälki-istuntoja pahimmille, jos eivät puheesta ja varoituksista usko. Olenkin nyt huomannut saaneeni ankaran opettajan maineen oppilaiden keskuudessa.
Parasta varmaan oppilaalle olisi, jos sekin jälki-istuntoaika käytettäisiin puuttuvan tietomäärän paikkailuun.
Se on silloin laiskanläksy, ei mikään jälki-istunto. Jälki-istunto vietetään perjantai iltapäivänä klo.14 jälkeen. Luokassa istutaan selkä suorana, hyvässä ryhdissä ja aivan hiiren hiljaa. Temppuilusta tulee aina lisä 10min rangaistukseen.
Tämä on meillä käytäntö ja on tuottanut tulosta!
Jälki-istunnon antaminen on voimassa olevan perusopetuslain mukaan koulujen kiistaton oikeus. Perusopetuslaki kyllä määrittää hyvin tarkasti sen, millaista menettelyä käyttäen jälki-istunto tulee määrätä, mutta siitä puuttuu kokonaan maininta, mitä jälki-istunnon suorittaminen käytännössä tarkoittaa. Niinpä eri opettajilla ja kouluilla on varsin kirjava määrä erilaisia jälki-istuntojen toimeenpanotapoja, esimerkiksi seuraavia: oppilaiden istuttaminen hiljaa paikallaan, työtehtävien teettäminen, kasvatukselliset keskustelut ja tehtävät, ajanvietevideoiden katsominen makeisia syödessä tai se, että oppilaat saavat käyttää jälki-istuntoaikaa omien koulutehtäviensä tekemiseen.
Itsestäänselvä lähtökohta on kuitenkin, että peruskoululaisella on samanlainen ihmisarvo kuin jokaisella aikuisella Suomen kansalaisella, vaikka hänellä ei ole vielä kaikkia aikuisen oikeuksia ja velvollisuuksia. Oppilaiden rankaisemiseen ei saa sisältyä siten nöyryyttäviä tai loukkaavia piirteitä, eikä kurinpidollinen ojentaminen saa olla häpeärangaistuksenomainen.
Jälki-istunnon toimeenpaneminen velvoittamalla oppilaat vain istumaan hiljaa ryhdikkäästi paikallaan herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Jos katsotaan sitä, missä määrin erilaiset teot osoittavat piittaamattomuutta yhteiskunnan nomeja kohtaan, niin tyypilliset jälki-istuntoa aiheuttavat asiat kuten luvaton poistuminen koulun alueelta, toistuvat unohdukset ja myöhästymiset ovat rinnastettavissa täysi-ikäisten maailmassa mielestäni esimerkiksi pysäköintivirheeseen tai rikesakkoa aiheuttavaan ylinopeudella ajamiseen. Jos joku edes teoriassa ehdottaisi aikuisen Suomen kansalaisen rankaisemista tällaisesta perinteisen jälki-istunnon kaltaisella toimettomana istumisella vaikkapa suljettujen ovien takana yleisöltä piilossa, useista meistä tämä tuntuisi häpeärangaistukselta ja nöyryyttämiseltä.
Sinänsä historiallisesti istuminen luokassa "selkä suorana, hyvässä ryhdissä ja aivan hiiren hiljaa" ei ole ollut mikään rangaistusrituaalin suorittamisasento vaan oppilailta vaadittu pulpetissa istumisen muoto koulun oppitunnilla. Käsitykseni mukaan moni nykyajan peruskoululaisista pitää tämäntyyppistä jälki-istunnon suorittamisen tapaa inhimillisempänä ja kevyempänä, jos vaihtoehtona olisi esimerkiksi tupakantumppien kerääminen koulun pihalta tihkusateessa. Ehkä moni nuori valitsisi pelkän paikalla istumisen myös silloin, vaikka oppilaille annettaisiin oikeus tehdä koulutehtäviä jälki-istunnon aikana.
Tässä kiireisessä maailmassa moni nuori aikuisten ohella kaipaa hiljaisuutta. Ilmeistä on, että joillekin nuorille ainoa kokemus rauhallisesta hiljaisuudesta voi olla jälki-istunnossa vietetty hetki. Siksi en pidä mahdottomana, etteikö perinteisellä tavalla toteutetulla jälki-istunnolla voisi olla nykyään myös aivan positiivinen sisältö unohtamatta sen sanktioluonnetta, kun oppilas velvoitetaan olemaan koulussa muiden oppilaiden vapaa-ajalla.
Mielestäni siis, mikäli koulut toimeepanevat jälki-istuntoja edelleen yllä mainitulla perinteisellä tavalla, tulee varmistua siitä, että ei ole olemassa riskiä siitä, että oppilaat kokisivat ojentamisen kohdistuvan heidän ihmisarvoonsa tai persoonaansa.
Eipä ole juuri hyötyä jälki-istunnosta ainakaan yläasteella.
Suurimpia sankareita muiden oppilaiden silmissä ovat nämä vakio istujat.
Itse en anna jälki-istuntoa. "Hölmöilyistä" keskustellaan ensin kahden kesken tunnin jälkeen ja tarvittaessa vielä rehtorin ja vanhempien kanssa.
vaikka kuinka olisivat muiden silmissä sankareita, tylsä on istua hiljaa 1-2 tuntia.
koulussasi antavat jälki-istuntoa rangaistukseksi ja sinun oppilaasi selviävät opettajan puhuttelulla/keskustelulla. Tuo kuulostaa epäoikeudenmukaiselta. Mielestäni koulun sääntöjen tulisi olla samat kaikille oppilaille. Olisiko teillä syytä vaikka opettajankokouksessa vetää jokin yhtenäinen linja koulun rangaistuskäytännöille?
Tottakai merkinnät ja muut rikkeet vaikuttavat jälki-istuntoon samalla tavalla kaikille.
En vain lähde esim. huonosta käytöksestä antamaan jälki-istuntoa, niin helposti kuin toiset opettajat. Mielestäni asiasta on järkevämpää keskustella ja saada oppilas ymmärtämään, mikä käytöksessä oli huonoa. Tunnin tuppisuuna oleminen ei kaikille sitä tee selväksi.
jossain vaiheessa lapsille tulee osoittaa, että yhteiskunta reagoi normeista poikkeamisiin antamalla rangaistuksia. Rangaistuksen tulee ollakin ikävä.
Siinähän se vaikeus tietysti on, että milloin pitää vielä keskustella ja ymmärtää ja milloin keskustelu ei enää auta lapsen kasvua ihmisenä kohti ymmärtävää aikuisuutta!
Touhukkaat ja monenlaiseen puuhaan osallistuvat lapset kehittyvät hyviksi keskustelijoiksi ja moni esimurrosikäinen osaa pyörittää jo aika hyvin ammattikasvattajiakin.
olisi kunnon selkäsauna, koska kipu on kautta aikojen ollut kelvollinen kasvattaja.
Suomen hissukka-lainsäätäjät vain ovat sellaisen kieltäneet.