Noniin, aloitanpa alusta:
Muutin uuteen kouluun kaksi vuotta sitten. Silloin olin nelosella. Koulu oli pieni, ja siellä oli 1-2 luokat ja 3-6 luokat yhdistetty. Kuutosluokalla oli yksi tosi kiva poika. Se oli hurjan kiltti mulle, se puhu mulle kokoajan, istu miun lähellä, ''lainas'' lapasiaan yms. ihanaa. Ja sitten kerrankin kun sillä oli koulussa näytelmää varten sellanen tuohilippis, ja kun kaverini otti sen miun päästä, kun olin kokeillut sitä, tämä poika sanoi ''se sopii *nimeni* paremmin'' ja laittoi sen mun päähän. Ja taksissa se piti miulle paikkaa takapenkillä, ja kun menin sinne istumaan, se laittoi kätensä mun olalle. Tuona aikana se jo oli vallottanu miut sataprosenttisesti!
Sitten, toissakesänä serkun kanssa soiteltiin tälle pojalle, ja sen kaverille. Siinä sitten puhuttiin, tai no, ne oli kyllä kännissä (typerää, tiedän :/ ) :) Siinä sitten tuhlasin koko saldoni häneen.
Ja viimekesänä, lähetin hänelle yksinäni viestin, josta kehittyi mukava jutustelu. Siinä samalla sain selville, että hänkin tykkäsi minusta. Mutta nyt en ole enää niin varma, olemme nyt yläasteella molemmat, hän 9:llä, minä 7:lla. Näen häntä melkein joka päivä, ja jos en näe, murrun täysin. Pidän siitä, kuinka hän katsoo minua vähän aikaa, kun näkee mut. se on vain ehkä sekunnin kestävä katse, mutta kun se vaan on niin ihanaa.
Nyt en ole kuitenkan varma, mitä tämä poika minusta ajattelee, oliko hän kesäisinkin kännissä?
Nyt hän ei enää vastaa mun tekstiviesteihin, ei puhu mulle mesessä. Se alkoi siitä, kun tavattiin ekan kerran yläasteen rakennuksessa.
Heti tuli mieleeni ''oonko mä sittenkin niin ruma, ettei se halua puhua mulle?''.
Nyt olen joka päivä koulussa ihan masentunut, jos en näe häntä, eikä hän minua. Ja joka ilta ja yö häntä ajattelen, enkä saa unta. Ja arkipäivisin illalla ajattelen ''jes, huomenna näen hänet taas!'', ja kun poika joskus on kipeänä, masennun.
anteeksi tämä tunteenpurkaukseni, mutta kun tuo rakkaus satuttaa ihan hevletisti! älkääkä sanoko, kiltit, että ei noin nuorena rakastuta, ja että tuo on vain tämän hetkinen ihastus, koska olen rakastanut häntä jo 3 vuotta! Ja rakkaus ie ole kiinni iästä :)
Muutin uuteen kouluun kaksi vuotta sitten. Silloin olin nelosella. Koulu oli pieni, ja siellä oli 1-2 luokat ja 3-6 luokat yhdistetty. Kuutosluokalla oli yksi tosi kiva poika. Se oli hurjan kiltti mulle, se puhu mulle kokoajan, istu miun lähellä, ''lainas'' lapasiaan yms. ihanaa. Ja sitten kerrankin kun sillä oli koulussa näytelmää varten sellanen tuohilippis, ja kun kaverini otti sen miun päästä, kun olin kokeillut sitä, tämä poika sanoi ''se sopii *nimeni* paremmin'' ja laittoi sen mun päähän. Ja taksissa se piti miulle paikkaa takapenkillä, ja kun menin sinne istumaan, se laittoi kätensä mun olalle. Tuona aikana se jo oli vallottanu miut sataprosenttisesti!
Sitten, toissakesänä serkun kanssa soiteltiin tälle pojalle, ja sen kaverille. Siinä sitten puhuttiin, tai no, ne oli kyllä kännissä (typerää, tiedän :/ ) :) Siinä sitten tuhlasin koko saldoni häneen.
Ja viimekesänä, lähetin hänelle yksinäni viestin, josta kehittyi mukava jutustelu. Siinä samalla sain selville, että hänkin tykkäsi minusta. Mutta nyt en ole enää niin varma, olemme nyt yläasteella molemmat, hän 9:llä, minä 7:lla. Näen häntä melkein joka päivä, ja jos en näe, murrun täysin. Pidän siitä, kuinka hän katsoo minua vähän aikaa, kun näkee mut. se on vain ehkä sekunnin kestävä katse, mutta kun se vaan on niin ihanaa.
Nyt en ole kuitenkan varma, mitä tämä poika minusta ajattelee, oliko hän kesäisinkin kännissä?
Nyt hän ei enää vastaa mun tekstiviesteihin, ei puhu mulle mesessä. Se alkoi siitä, kun tavattiin ekan kerran yläasteen rakennuksessa.
Heti tuli mieleeni ''oonko mä sittenkin niin ruma, ettei se halua puhua mulle?''.
Nyt olen joka päivä koulussa ihan masentunut, jos en näe häntä, eikä hän minua. Ja joka ilta ja yö häntä ajattelen, enkä saa unta. Ja arkipäivisin illalla ajattelen ''jes, huomenna näen hänet taas!'', ja kun poika joskus on kipeänä, masennun.
anteeksi tämä tunteenpurkaukseni, mutta kun tuo rakkaus satuttaa ihan hevletisti! älkääkä sanoko, kiltit, että ei noin nuorena rakastuta, ja että tuo on vain tämän hetkinen ihastus, koska olen rakastanut häntä jo 3 vuotta! Ja rakkaus ie ole kiinni iästä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
juu uh! todella liikuttavaa olen itsekin nyt melko rakastunut ja mä olen 15w. olen 9:llä se jätkä on mua nuoden vanhempi mutta tämä on vain aikas jännä juttu kun en ole nähnyt häntä vielä koskaan mut aina kun olen mesessä niin mä oon heti silleen oi miten ihanaa kun se on paikalla ja sekin rakastaa mua mul on jopa sen numbakin soitellaan ja tekstaillaan todellakin usein..
joo minäkin luulin 6 vuotta ala-asteella rakastavani yhtä poikaa, mutta kun rakastuin oikeasti niin tajusin että ihastus se vaan oli.
kyllä sinäkin ymmärrät kun se oikea rakastumisen tunne pomppaa peliin. vahvasti voi olla kyllä ihastunut, lähes rakastunut. ja en nyt väitä tiukasti vastaan, kyllä sinä voit rakastunutkin olla (epätodennäköistä). Mutta ainakin omalla osalla asia vaan on niin etten PYSTY rakastamaan ketään joka ei rakasta / välitä minusta. Eli en todellakaan pystyisi rakastumaan ihmiseen jonka kanssa en seurustele.
Mitä voin tehdä!?! Paras kaverini ei hyväksy sitä, että tämä minua 2 vuotta vanhempi poika saattaakin tykätä musta! Se tekee kaikkensa, etten pääse poikaa lähelle, ja haukkuu tätä homoksi, rumaksi ja aivan páskaksi tyypiksi! Ja hän sanoo sen sillä tavalla, että siitä huomaa, mitä hän ajaa takaa. Olen tuntenut bestikseni niin kauan, että tiedän kyllä, mitä hän haluaa. Hän on kateellinen, koska tämä poika on lähetellyt minulle viestejä, ihania sellaisia, eikä hänelle ole kukaan sellaisia lähetellyt. Ja sitten jos hän on ollut jossain samassa paikassa tämän pojan kanssa, hän ylpeilee sillä!
Niinkuin huomennakin tulee varmasti tapahtumaan. Hän menee vanhan koulumme joulujuhlaan, jonne varmasti menee myös ihastukseni. Huomenna saan varmasti kuulla kaikkea, mitä se poika on sanonut. Ja vielä kun kaverillani on tapana liioitella asioita hirveästi!
Mutta on tässä päivässä ollut paljon positiivistakin!
Tänään oli tanssitapahtuma, jossa kaikki 9lk,8lk ja 7luokat tanssivat valssia yms. Huomasin, että tämä poika katsoi minua melkein koko ajan, ja jos katsoin häntä, kun hän tanssi jonkun kanssa, hän vaivaantui vähän, ihan kuin olisi nolostunut tanssiessaan jonkun kanssa jotain ihme tanssia. Eli hän ehkä välittää siitä, miltä näyttää miun lähellä.
Voi tietysti olla haaveajatteluakin, mutta ihana tunne :)