sade puhdistaa syntimme antamatta anteeksi
yksin turhaan itkemme menetystämme jota ei ole
niin hiljainen on äänettömyys
...silti niin meluisa
yksinäisyyden muuri sorru ei koskaan
minä katselin kaukaa sinua haukkuen homoksi
usein satutan, tiedän, silti vain rakastan
mutta tiedän että välillämme on seinä joka ei hajoa koskaan
...niinkuin teillä kaikilla
nestemäisiä ajatuksia on niin vaikea hallita
ja unelmiimme voimme paeta silti uskomatta mihinkään
vuodatettu veri ja kyyneleet ovat vain
merkkejä menneestä elämästä, siitä jonka
itse on lopetettu
meidän elämänlankamme on niin kovin lyhyt ja se katkeaa helposti
...lumen keskellä
...äänettömyys
...kauneus
ja niin hiljaa
ensilumen putoillessa mustalta taivaalta
me kaikki lopulta huudamme armoa
yksin turhaan itkemme menetystämme jota ei ole
niin hiljainen on äänettömyys
...silti niin meluisa
yksinäisyyden muuri sorru ei koskaan
minä katselin kaukaa sinua haukkuen homoksi
usein satutan, tiedän, silti vain rakastan
mutta tiedän että välillämme on seinä joka ei hajoa koskaan
...niinkuin teillä kaikilla
nestemäisiä ajatuksia on niin vaikea hallita
ja unelmiimme voimme paeta silti uskomatta mihinkään
vuodatettu veri ja kyyneleet ovat vain
merkkejä menneestä elämästä, siitä jonka
itse on lopetettu
meidän elämänlankamme on niin kovin lyhyt ja se katkeaa helposti
...lumen keskellä
...äänettömyys
...kauneus
ja niin hiljaa
ensilumen putoillessa mustalta taivaalta
me kaikki lopulta huudamme armoa
Vastaukset 2
Vanhimmat
tää oli tosi mahtava runo ja tosi koskettava...
*nyyh* Osasit kirjottaa tosi kauniisti ja synkästi...
Mä katoin just mun netin hyvät ihmiset listaa ja mä kauhukseni huomasin, että puutuit sieltä. Lisäsin sut tietty heti sinne. Olet nyt siis 23. joka on siellä.