Lapsi ja koira

Kuinka teidän muiden arki sujuu lapsen ja koiran kanssa?? Musta välillä tuntuu että elämä on vain pukemista ja rattaiden työntämistä.
Mies tekee paljon töitä ja yksin on pärjättävä.

Aamulla lenkille, sit sisään syödään ja leikitään ja eikun taas ulos lenkille ja sit pitäisi vielä illalla poika pukea ja lähteä lenkille. Yhtä pukemista ja kantamista koko touhu. Ja jos jossain vaiheessa käyt vähän kauppakeskuksissa niin kun tulet kotiin niin taas on lähdettävä lenkille.
Itsehän olen elämäni valinnut, enkä kadu mutta miltä teistä muista tuntuu??
11721
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Osuitpa aiheeseen!

Täällä sama juttu. Vaikka koira onkin todella rakas niin kyllä välillä patittaa tuo vaaterumpa. Kun uudestaan valitsisin koiran ottoa niin ottaisin vasta lapsien teon jälkeen.
Meillä isi aika paljon myös töissä, joten tuntuu nuo koiran karvojen siivoaminen ja lapsen hoito yhtäaikaa todella raivostuttavalta. Meille ei päde tuo sanonta että ylös, ulos ja lenkille niin mieli siitä piristyy. =) =)

Äänestä

Onneksi koira oli vasta tullut meille ja oli vielä luovutuskelpoisessa sotkuiluiässä kun vauva ilmoitti tulostaan. Enpä olisi kivuiltani ja väsymykseltäni todellakaan jaksanut edes odotusaikana..yksin olisin koiraa vienyt koko ajan, eipä olisi mitään tullut. Surullista oli luopua, itkin hauvaa monta päivää, mutta realistista tulevaisuutta ajatellen. En voisi kuvitella tuota rumbaa mistä kerrot kaiken muun päälle mitä hässäkkää tässä on siunaantunut. Osanottoni, ainakin mainiossa kunnossa pysytte ja vauva saa happea ;)

Äänestä

On se välillä tosi vaikeeta koiran ja vauvan kanssa. Meillä on vielä tosi isokokoinen koira ja vaunujen kanssa lenkittelyyn täytyi totutella ettei koira kisko joka suuntaan. Sen kun saisikin valita et lähtee joko vaunujen tai koiran kanssa lenkille. Helpottais kummasti. Onneks miehestä on apua iltaisin...

Äänestä
  • koirallesi kuonopantaa? Saattaisi helpottaa tuota koiran edestakaisin höntäilyä rattaiden kanssa. Meillä ainakin toimii!

    Äänestä

Arki on laitettu koko perheen voimin toimimaan. Isäntä saa viedä koiran aamulla lenkille, ennen kuin lähtee töihin. Siinä tulee hoidettua aamulenkki samalla ja eipäs ainakaan nukahda rattiin työmatkalla kun piristyy lenkillä (menee seitsemään aamulla töihin ja lähtö on vajaa tunti ennen). Iltäpäivällä jos sattuu esimerkiksi hampaantekopäivä tai on muuten kiireistä menoa tai jotakin niin silloin emme vauvan kanssa käytä koiraa pihalla, vaan jompi kumpi meistä (minä tai mieheni) vie koiran yksin pihalle, kun mieheni on tullut töistä. Jos taas on ns. normaali päivä niin vien rattaiden kanssa koiran pihalle. Illalla viemme koiran pihalle vuorotellen mieheni kanssa (joskus kyllä lähdemme lenkille koko perheen voimin). Silloin vältytään jatkuvalta pukemiselta ja koirakin saa ns. laatuaikaa molemmilta ja jaksaa taas olla vauvan kanssa nätisti, vaikka välillä vauva vetäisikin karvatupsun koiran korvista (koira ei ole siitä moksiskaan vaan korkeintaan vaihtaa paikkaa, ja kritisoijille jotka ajattelevat että kuinka antaa kiskoa koiraa korvakarvoista niin tiedoksi että olemme ajatelleet että saavaat tehdä tuttavuutta jos koira tuntee sen turvalliseksi, silloin ei tapahdu mitään ikävää, vauvaa kun koira ja kaikki muu mahdollinen kyllä kiinnostaa). Alkuperäiselle kirjoittajalle vinkiksi että keskustele asiasta miehesi kanssa ja sano että nyt on liian raskasta. Ja kysy voisiko hän hoitaa esimerkiksi just sen aamu- tai iltalenkin koiran kanssa, eiköhän lapsi ja koira ole koko perheen valintoja ei vain perheen äidin - silloin myös vastuu on jaettava! Sinä teet arvokasta ja raskasta työtä lapsen kanssa, sitä voi verrata työpäivään kodin ulkopuolella. Ja jos miehesi ei halua millään viedä koiraa pihalle niin vaadi että hän hoitaa lasta jonkin lenkityksen ajan, ja sinä pääset viettämään koiran kanssa laatuaikaa. Koiraakaan ei saisi unohtaa kun perheeseen tulee uusi jäsen, vauva. Jos jättää koiran huomioimatta niin silloin helposti tulee tilanne jossa koira reagoi jotenkin arvaamattomasti ja osoittaa mielensä.

Äänestä
  • sinun kanssasi samoilla linjoilla!Meillä on kaksi koiraa ja ulkoiluttaminen on harjoituksen kautta alkanut sujumaan hyvin:) Meillä mies hoitaa aamulenkit ja päivällä käydään kerran kävelyllä. Nykyään käyn kummankin kans erikseen kun poikamme on oppinut kävelemään ja aikasta mahotonta touhua olis olla 2 koiran ja pienen touhu veikon kanssa. Illalla joko minä tai mieheni viedään koirat lenkille tai sit koko perhe käydään kävelyllä. Kompromisseja täytyy olla, mutta tiedän että miehesi ei osaa ajatella samalla tavalla kotona oloa kun sinä ajattelet. Meillä mies piti sen 1kk kotona olon ja itse kävin töissä niin kyllä siinä silmät avautuivat puolin jos toisin. Ei se aina helppoa ole työpäivän jälkeen hoitaa kotia,koiria ym. ja mies näki etten minä kotona vaan oleile. Jotenka nyt keskustelette asiasta kyllä asioita täytyy jakaa ja huomioida toinen ihminen. Mielestäni huomioiminen on sitä että yrittää vähentää toisen painolastia. Itse en näe et koirat pieni vauvat ovat ongelma. Ongelma ovat sen omistajat joten nyt juttelet miten voisitte asian ratkaista. Jos et jaksa koiraa hoitaa, eikä miehesikään välitä niin kyl sit kannattaa jo miettiä koiran kannalta parasta eli luopumista:( Koira tarvitsee myös aikaa ja huomiota.

    Äänestä

Ihanaa teillä joiden miehet tulee kotiin ihmisten aikoihin... minkäs teet kun mies lähtee 05-06 ja tulee kotiin noin 20.00. Toki hän vie koiran ennen kun lähtee ja kun tulee kotiin mutta kun miehelläni on se käsitys että talon ympäri riittää.

Olen miljoonasti miettinyt koirasta luopumista ja juuri sen takia että poden huonoa omaatuntoa jos aika/voimat ei joka päivä riitä sille kunnolla. Eli käymme aktiivisesti puistoissa ja kouluissa ja juoksemassa pallon perässä mutta välillä tuntuu että ei jaksa mutta on pakko koiran takia.

Koirani on vielä 1,5 v luupää joten ei voi edes jokaista tuttua pyytää apuun sen ulkoiluttamisessa ja ei omaa kovin hienoja käytöstapoja ja sen takia yritän myös koirakouluissa juosta. (ihanaa, jos on valvonut koko yön)

Tuntuu välillä että voimat meinaa loppua ja olemme kyllä keskustelleet mieheni kanssa asioista ja se muistaa ne tasan pari päivää ja sit ollaan taas samassa pisteessä.

Missä välissä muuten hoidetaan sitten parisuhdetta?!

Äänestä
  • Niin muuten.. Oletko kokeillut vedonestovaljaita? Niillä mennään ulkona vaunujen kanssa. Meillä metsästyskoira, joten pelotti että ryntää jonkun elukan perään ja vie vaunut mennessään.

    Äänestä

Minullakin on koira, mutta olen siitä onnellisessa asemassa, että asun maalla, jossa koira voi olla pihalla vapaana. (talvella ja kylmillä keleillä tietysti on sisällä ja vaatii enemmän aktivoimista ja liikuntaa.) Olenkin miettinyt kuinka erilaista elo olisikaan, jos asuisin esim. kerrostalossa...

Meillä tehdään kerran tai kahdesti päivässä lenkki ja aktivoin koiraa samalla. Namin piilotusta, tottista, leikkiä... Vinkkinä että aktivoimista voi tehdä myös sisällä. Etenkin nenän käyttö väsyttää koiraa kummasti. Mieti voisitko jättää jonkin lenkin väliin ja aktivoida sisällä!?

Äänestä
  • ei tuo alkuperäinen kirjoittaja mielestäni voi kyllä jättää noista lenkkeilyistä juurikaan yhtään väliin, koiran täytyy kuiteskin päästä tarpeilleen useammin kuin kerran-pari päivässä! Maalla irtijuokseva koira on siitä onnellisessa asemassa, että pääsee tarpeilleen sillon kun on tarvis, toista se on kaupunkikoirilla, eikä toki kaikkia koiria voi maallakaan irti päästää.

    Eli ongelma ei varmaankaan ole aktivoinnin puutteessa vaan ihan koiran ulkoiluttamisessa

    Äänestä

Kiitos kaikeista vinkeistä ja käymme lenkillä turparemmillä silloin tällöin. Sisällä piilottelen karkkeja, leikitään kongo-palolla ym.
Ja uskon että tähän minun kyllästymiseen löytyi vastaus: testi oli taas positiivine.
Oksettaa ja väsymys on suunnaton. Ei jaksa sitten yhtään mitään vaikka onnellisia tässä ollaan.

Haaveilen itsekkin omakotitalosta tai edes suuremmasta huoneistosta. Onneksi haavet ovat ilmaisia.

Kyllä tämä tästä kun ohitetaan Rv.12....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tappi kirjoitti:

Kuinka teidän muiden arki sujuu lapsen ja koiran kanssa?? Musta välillä tuntuu että elämä on vain pukemista ja rattaiden työntämistä.
Mies tekee paljon töitä ja yksin on pärjättävä.

Aamulla lenkille, sit sisään syödään ja leikitään ja eikun taas ulos lenkille ja sit pitäisi vielä illalla poika pukea ja lähteä lenkille. Yhtä pukemista ja kantamista koko touhu. Ja jos jossain vaiheessa käyt vähän kauppakeskuksissa niin kun tulet kotiin niin taas on lähdettävä lenkille.
Itsehän olen elämäni valinnut, enkä kadu mutta miltä teistä muista tuntuu??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu