Tämä ei kukaties ole oikea paikka tälle pikku mininovellinraapustelulleni, mutta täällä uskoisin saavani enemmän kiinnostusta. Eli, lue huviksesi (ei ole pitkä), arvioi, kritisoi, heitä kommenttia! Kaipaan ihmisten mielipiteitä. Mutta tässä tämä on:
* * *
Silmänisku
Iskin silmää. Iskin hänelle silmää; täytäntöönpanoa useita kuukausia odottanut kuolemantuomio.
Iskin silmää hyvin. Olin harjoitellut tuota taitoa jo pitempään, mutta viime aikoina iskuni oli selvästi kärsinyt harjoituksen puutteesta. Asia on nimittäin sillä tavalla - niin kuin kaikki vähänkään näistä asioista perillä olevat hyvin tietävät -, ettei tuota jaloa taitoa sovi tuhlata, ei ainakaan keneen tahansa.
Toinen kirjoittamaton sääntö on, että yksi tapaus on käsiteltävä kerrallaan, muuten on korviaan myöten sopassa. - Minulla oli jo joulusta lähtien ollut juttu vireillä, mutta se oli kariutunut toissa viikolla eräitten ulkopuolisten tahdittomuuteen. - Iskun jälkeen on edettävä aina suloisenkatkeraan loppuun asti, ennen kuin seuraavan kerran voi jälleen vinkata. Tämä pätee siis etenkin hyvin charmantteihin ja kokeneisiin silmäniskijöihin - kuten itseeni, niin kuin saatan joskus vaatimattomasti todeta -; vasta-alkajilla ei ole niin väliä, sillä he eivät kumminkaan saa koskaan ketään amatööriniskuillaan, joissa ei ole pontta.
Minä iskin hyvin. Lämpimästi ja pikemminkin rohkaisevasti kuin itse liian rohkeasti, säilyttäen silti humoristisen pilkkeen ja lupauksen seikkailusta.
Tyttö räpäytti silmiään - kauniita tummanruskeita silmiään, jotka toivat aina jostain syystä mieleeni kauriin - ja yritti hämmentyneenä kääntää katsettaan. Yritys oli surkea. Minä hymyilin hänelle hiukan ilkikurisesti, mutta pohjimmiltaan kannustavasti.
Kokemattomana ja ihastuttavan viattomana hän tulkitsi minun virnuilevan hänelle, aivan kuin mestaritason vinkkaukseni olisi ollut jokin pahaisten koulupoikien hävytön pila. Hän kurtisti kevyesti esiin hahmoteltuja kulmiaan vihaisesti ja hänen silmänsä leiskahtivat. Minä nautin olotilastani. Täytyi vain olla varovainen. Loukatusti hän syventyi itsepintaisella raivokkaalla tarmokkuudella taas muistiinpanovälineisiinsä ja läväytti lehtiön kuuluvasti auki.
Olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin voinut puhua hänelle ja opastaa häntä kädestä pitäen. Huoneen toiselle puolelle ei kumminkaan käynyt huutaminen. Kun hän hetkisen kuluttua vilkaisi minua alta kulmain, pikaisesti heitetyssä katseessa oli tuimaa haastetta, kehotin häntä kevyellä ja huomaamattomalla kädenliikkeellä liittymään seuraani.
Tulin siten sanelleeksi oman tuomioni. Hetkessä tajusin, että koko äskeinen kohtaus oli ollut vain teeskentelyä, että nyt olin hälyttävästi menettänyt asioiden hallinnan, että rakastin tuota tyttöä enemmän kuin mitään tällä pallolla ja että nyt olin korviani myöten sopassa. Ennen kuin huomasin, että oli liian myöhäistä, ennen kuin tajusin olevani ansassa, hän väläytti naarastiikerimäisen, yllättävän hymyn, nousi, kiersi pöydät muutamalla kevyellä, viehkeän keinuvalla askelella, seisahtui aivan eteeni, nojautui puoleeni pöydän yli, hymyili kertakaikkisen vastustamattomasti ja sanoi "Hei."
Olin myyty.
* * *
Joitakin ilkikurisia rivejä. Pyydän: kommentoikaa, haukkukaa ja esittäkää arvioita. Niin, ja mailatkaa minulle osoitteeseen [email protected], olen yksinäinen, huumorintajuinen, hiukan kyyninen mutta pohjimmiltani uskoakseni toivottoman romanttinen henkilö. Poika, vuosimallia -87.
* * *
Silmänisku
Iskin silmää. Iskin hänelle silmää; täytäntöönpanoa useita kuukausia odottanut kuolemantuomio.
Iskin silmää hyvin. Olin harjoitellut tuota taitoa jo pitempään, mutta viime aikoina iskuni oli selvästi kärsinyt harjoituksen puutteesta. Asia on nimittäin sillä tavalla - niin kuin kaikki vähänkään näistä asioista perillä olevat hyvin tietävät -, ettei tuota jaloa taitoa sovi tuhlata, ei ainakaan keneen tahansa.
Toinen kirjoittamaton sääntö on, että yksi tapaus on käsiteltävä kerrallaan, muuten on korviaan myöten sopassa. - Minulla oli jo joulusta lähtien ollut juttu vireillä, mutta se oli kariutunut toissa viikolla eräitten ulkopuolisten tahdittomuuteen. - Iskun jälkeen on edettävä aina suloisenkatkeraan loppuun asti, ennen kuin seuraavan kerran voi jälleen vinkata. Tämä pätee siis etenkin hyvin charmantteihin ja kokeneisiin silmäniskijöihin - kuten itseeni, niin kuin saatan joskus vaatimattomasti todeta -; vasta-alkajilla ei ole niin väliä, sillä he eivät kumminkaan saa koskaan ketään amatööriniskuillaan, joissa ei ole pontta.
Minä iskin hyvin. Lämpimästi ja pikemminkin rohkaisevasti kuin itse liian rohkeasti, säilyttäen silti humoristisen pilkkeen ja lupauksen seikkailusta.
Tyttö räpäytti silmiään - kauniita tummanruskeita silmiään, jotka toivat aina jostain syystä mieleeni kauriin - ja yritti hämmentyneenä kääntää katsettaan. Yritys oli surkea. Minä hymyilin hänelle hiukan ilkikurisesti, mutta pohjimmiltaan kannustavasti.
Kokemattomana ja ihastuttavan viattomana hän tulkitsi minun virnuilevan hänelle, aivan kuin mestaritason vinkkaukseni olisi ollut jokin pahaisten koulupoikien hävytön pila. Hän kurtisti kevyesti esiin hahmoteltuja kulmiaan vihaisesti ja hänen silmänsä leiskahtivat. Minä nautin olotilastani. Täytyi vain olla varovainen. Loukatusti hän syventyi itsepintaisella raivokkaalla tarmokkuudella taas muistiinpanovälineisiinsä ja läväytti lehtiön kuuluvasti auki.
Olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin voinut puhua hänelle ja opastaa häntä kädestä pitäen. Huoneen toiselle puolelle ei kumminkaan käynyt huutaminen. Kun hän hetkisen kuluttua vilkaisi minua alta kulmain, pikaisesti heitetyssä katseessa oli tuimaa haastetta, kehotin häntä kevyellä ja huomaamattomalla kädenliikkeellä liittymään seuraani.
Tulin siten sanelleeksi oman tuomioni. Hetkessä tajusin, että koko äskeinen kohtaus oli ollut vain teeskentelyä, että nyt olin hälyttävästi menettänyt asioiden hallinnan, että rakastin tuota tyttöä enemmän kuin mitään tällä pallolla ja että nyt olin korviani myöten sopassa. Ennen kuin huomasin, että oli liian myöhäistä, ennen kuin tajusin olevani ansassa, hän väläytti naarastiikerimäisen, yllättävän hymyn, nousi, kiersi pöydät muutamalla kevyellä, viehkeän keinuvalla askelella, seisahtui aivan eteeni, nojautui puoleeni pöydän yli, hymyili kertakaikkisen vastustamattomasti ja sanoi "Hei."
Olin myyty.
* * *
Joitakin ilkikurisia rivejä. Pyydän: kommentoikaa, haukkukaa ja esittäkää arvioita. Niin, ja mailatkaa minulle osoitteeseen [email protected], olen yksinäinen, huumorintajuinen, hiukan kyyninen mutta pohjimmiltani uskoakseni toivottoman romanttinen henkilö. Poika, vuosimallia -87.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sori mut susta ei ehkä tuu kirjailijaa.. sitä paitsi amtöörimäinen silmänisku vie tytöt helpommin jos siinä on edes pieni sanoma et hei mä pidän susta mut en nyt oikeen hallitse sen kertomista! Jo yx ainut "haluava" katse saa tytön menemän hetkeksi taivaaseen. Se et sit et kuitenkaan hallitse tilannetta ei kuulosta kovin hiotulta tekniikalta. Kuitenkin on ihan kiva jos me tytöt viedään teidät ettekä te meitä!:)
Hyvä Orion, kiitos arvioistasi ja haluaisin kuulla perustelujasi sille, miksi arvelet, ettei minusta kukaties olisi kirjailijaksi.
Saanen huomauttaa, että tuo huvittava pikku pätkä oli vain leikkisä ajatus, joka ei sivunmennen sanoen ehkä vielä tuonut kaikkia avujani esille. Ei, väitän kyllä kestäväni kritiikkiä, etenkin jos se on perusteltua. Eikä tuohon nyt oltu vuodatettu koko sieluani, kunhan vähän aikaa leikittelin sanoilla ja ajatuksella mestarimaisesta silmäniskijästä, lainaten pilan päiten joitakin kafka-tyylisiä lauserakenteita. Hupia.
Kuule, selitätkö vielä mitä tarkoitit sanoessasi, että "Se et sit et kuitenkaan hallitse tilannetta ei kuulosta kovin hiotulta tekniikalta"? Tarkoitatko kirjoitustekniikkaa vai iskemistekniikkaa?
Persoonalliset, voimakasluonteiset ovat aina vieneet minut ennemmin kuin minä heitä. ;)
no sen takia varmaan sun jutut on tarkoitettu muulle osastolle harvoja kiinnosta lukea niitä niin älä sitten laita niitä tälle osastolle
joille ne ei oo tarkoitettu
noh kyll toi menettelee sun tarinas
kirjoitanpa minäkin nyt vaihteen vuoksi ihan ilman välimerkkejä ja isoja kirjaimia tämähän on jännittävän ja järkevän näköistä kiitos sinullekin hmm tuosta kommentistasi olen pahoillani myönnän laittaneeni tuon pikku viestin väärään paikkaan olen vain turhautunut kun novellipuolella käy niin vähän väkeä hauskaa että pidit siitä silti
tai pistetään vielä paremmaksi kirjoitetaan koko teksti ilman välimerkkejä, isoja kirjaimia ja välejä, niin ei mene turhaa tilaa tulee fiksun näköistä kas näin
kirjoitanpaminäkinnytvaihteenvuoksiihanilmanvälimerkkejäjaisojakirjaimiatämähänonjännittävännäköistäkiitossinullekinhmmtuostakommentistasiolenpahoillanimyönnänlaittaneenituonpikkuviestinvääräänpaikkaanolenvainturhautunutkunnovellipuolellakäyniinvähänväkeähauskaaettäpiditsiitäsilti
no niin siinä se
mitä vittua sä selität jostain välimerkeistä
vie ne novellis vaikka hevonperseseen missä ne vähät käy lukee joita kiinnostaa !!!!!!!!
... Kerro lisää kodistasi ...
Okei, heittäydytään oikein katu-uskottaviksi teineiksi ja vastataan parhaalla nuorisosuomella:
siis mitä vittuu sä alat mulle aukoo!?! sitä vittuu mä selitän jostain välimerkeistä että näyttää tosi fiksulta tommonen kirjotus. ja mä oon päättäny pitää ne novellit just täällä hevonpersessä missä ne ärsyttää tollasia joita vitun vähän kiinnostaa.
Noin nuoren kundin kirjoittamaksi oikein oivaltava ja hyvin kirjoitettu teksti, ei siinä mitään. Hiukan satiirinen ja tyyliltään melkein pikkuvanha, mutta joka tapauksessa hyvä. Noiden muiden kanssa olen erimieltä siitä, etteikö sinusta voisi tulla kirjailijaa. Alku ainakin on lupaava.
(vaikka mikä minä olen arvostelemaan, siitäkään huolimatta, että kirjoitan itse, vaikkakin olen vanhempi.)
Kiitokset kehuista. Hmmm, aina kun kerron ikäni niin minua väitetään pikkuvanhaksi. Jos joku on määritellyt 15-vuotiaan henkisen olemuksen tietylle tasolle kuuluvaksi, niin sitten minä totean olevani henkisesti vanhempi kuin 15. Tyyli nyt toisaalta olikin tuossa pätkässä lähinnä leikittelyä sanoilla.
Mitä kirjoitat, Haaveilija? Haaveellisia tekstejä? Voiko niihin tutustua jossain?
Ehkä ihmisten mielikuvat muokkautuvat (ikävä kyllä) sen suurimman massan mukaan, joten 15-vuotiasta tulee helposti pitäneeksi hiukan enemmän lapsena kuin muutamaa vuotta vanhempaa. Poikkeuksia tietysti on, pitääkin olla. Mutta esimerkiksi oma veljeni ei kuunapäivänä saisi samanlaista tekstiä aikaiseksi, vaikka suunnilleen saman ikäinen onkin, kuin sinä.
Ja minä kirjoitan kaikkea, pientä kivaa kavereiden silmäniloksi, itselleni kaikenlaista. Haaveellisista en tiedä, (ensimmäinen muuten olet, joka huomatti ymmärtäneensä tuon nimimerkin)niinkin kai voisi sanoa... Mutta ei, missään niitä ei nähtävissä ole, johtuen ehkä harvinaisen itsekriittisestä luonteestani. Taitaa olla maailmassa kolme ihmistä, joilla olen tekeleitäni luetuttanut.
Mutta mutta, minähän voin sitten käyttää näitä massan mukaan muokkautuneita mielikuvia taustana, taivaana, jota vasten oma nyttemmin erottunut intellektualismini [ja vaatimattomuuteni] voi heijastua! =)
Kuulehan, Haaveilija, mailaa vanhalle -tai siis pikkuvanhalle- Chapeaulle ja anna hänen privaatisti tutustua joihinkin kirjoituksiisi, hän ilahtuisi suuresti. Osoite on [email protected]
(Minä haluan olla se neljäs ihminen.)
Oikein. Mitä tasapaksumpi on tausta, sitä helpommin erottuu. Ja uskallan väittää, etten ole, enkä koskaan ollutkaan mikään massanuori. (ikää nyt sellainen vajaat 18)
Ja kunhan saan aikaiseksi, niin voi jotakin kenties mailatakin. Meille 'abiturienteille' kun työnnetään niin paljon muutakin tehtävää, että voisi mielellään lähteä koko koululaitoksesta. Tosin, tuskinpa se näin loppupeleissä enää kannattaa.
Massanuori, mikä käsitteiden kuningas! Tuota termiä voisin puida vaikka miten pitkään jossain asiallisessa paikassa.
Mutta mutta, olen vakuuttunut, ettet sinä, hyvä Rêveuse, ole koskaan ollutkaan mikään massanuori.
Ehdottomasti, mailaa minulle ehdottomasti heti kun saat jotain aikaiseksi näiltä opiskelukiireiltäsi! Laita osoite muistiin: [email protected]
Äläkä epäröi mailata, minä olen aina kaikkien ajattelevien ja kirjoittavien ihmisten käytettävissä!