Kiinnitin riippumaton toisen pään kiinni koivuun ja rojahdin raidalliselle kankaalle. Pöllö huhuili jossain ja puista lumi putoili, kun tuuli heitteli oksia. Katselin maahan lumihankeen, johon paljaat jalat olivat tehneet kuopat. Pakkasen kylmyys pisteli vartalon ympärillä ihanasti. Valkoinen yöpaita heilui tuulessa. Taivaan harmaa sävy sai maaston pikkuhiljaa pimenemään. Auto kuului ajavan pihaan ja auton ovi paukahti. Lumi narisi tulijan kenkien alla. Rauha oli poissa. ”Voi helvetti sinun kanssasi tyttö, täällä on yli kaksikymmentä astetta pakkasta! Oletko sä ihan sairas?” Kuului naisen riipivä ääni. Kenen ääni se oli? Jotenkin tuttu, mutta jotenkin sellainen ääni joka oli epätoivottu.
Tunsin kädessäni kovakouraisen otteen. Se repi ylös riippumatosta. ”Päästä irti, päästä irti!” Mä huusin ja riuhdoin kättäni. Se otti toisesta kädestä kiinni ja huusi autolle jotain joka hukkui mun huutojeni alle. Löin ja raavin, nainen perääntyi ja jäi jälkeen. Maassa vain näkyivät paljaidenjalkojen tekemät kuopat. Huuto vaimeni, olin keskellä metsää. Pöllön ääni kuului selkeämmin, metsä eli. Metsän pimeys toi mieleen jonkin, sen pimeän pelottavan. Kuului askelten ääni. Jalat pettivät. Lumi ja kädet kohtasivat, lumi ja takaraivo kohtasivat, kylmä nuoli vartaloa. ”Taivaallinen olotila, eikö niin?” Hän kysyi. ”On… Kiitos” vastasin. Hän makasi vierelläni. Suljin silmäni, oli turvallinen ja hyvä olo. Avasin silmäni kuulin äänen. ”Se on ohi, me tapaamme vielä” Hän sanoi. ”Hyvästi…” kuiskaisin. Tunsin käden tarttuvan käteeni. Se oli miehen käsi. ”Ei… Älä jätä minua hänelle!” Huusin. Hän ei enää kuullut. Hän seisoi metsän reunalla ja pöllö lennähti hänen olalleen.
Melu pyöri sen entisen taivaallisen olotilan ympärillä. Joku huusi nimeäni. Nousin valkeassa yöpaidassani, kukaan ei sanonut mitään, eivät he huomanneet. Tunsin kivun käsivarressa ja näin piikin siinä. Nukuin.
__________________________________________
Tätä siis saa jatkaa tai arvostella, itse en siihen keksinyt jatkoa, joten olisi kiva tietää saako kukaan jatkoa tähän hiukan kummalliseen tekstiin, toki minut saa nimetä hulluksikin, kun moista olen kirjoittanut ^^)
Tunsin kädessäni kovakouraisen otteen. Se repi ylös riippumatosta. ”Päästä irti, päästä irti!” Mä huusin ja riuhdoin kättäni. Se otti toisesta kädestä kiinni ja huusi autolle jotain joka hukkui mun huutojeni alle. Löin ja raavin, nainen perääntyi ja jäi jälkeen. Maassa vain näkyivät paljaidenjalkojen tekemät kuopat. Huuto vaimeni, olin keskellä metsää. Pöllön ääni kuului selkeämmin, metsä eli. Metsän pimeys toi mieleen jonkin, sen pimeän pelottavan. Kuului askelten ääni. Jalat pettivät. Lumi ja kädet kohtasivat, lumi ja takaraivo kohtasivat, kylmä nuoli vartaloa. ”Taivaallinen olotila, eikö niin?” Hän kysyi. ”On… Kiitos” vastasin. Hän makasi vierelläni. Suljin silmäni, oli turvallinen ja hyvä olo. Avasin silmäni kuulin äänen. ”Se on ohi, me tapaamme vielä” Hän sanoi. ”Hyvästi…” kuiskaisin. Tunsin käden tarttuvan käteeni. Se oli miehen käsi. ”Ei… Älä jätä minua hänelle!” Huusin. Hän ei enää kuullut. Hän seisoi metsän reunalla ja pöllö lennähti hänen olalleen.
Melu pyöri sen entisen taivaallisen olotilan ympärillä. Joku huusi nimeäni. Nousin valkeassa yöpaidassani, kukaan ei sanonut mitään, eivät he huomanneet. Tunsin kivun käsivarressa ja näin piikin siinä. Nukuin.
__________________________________________
Tätä siis saa jatkaa tai arvostella, itse en siihen keksinyt jatkoa, joten olisi kiva tietää saako kukaan jatkoa tähän hiukan kummalliseen tekstiin, toki minut saa nimetä hulluksikin, kun moista olen kirjoittanut ^^)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.