Joka ilta kun kello lyö kaksitoista
tunnen viiman jäätävän.
Ja ikkunani takaa kuuluu koputus.
Joka ilta tuo sama toistuu,
saaden minut pelkäämään,
saaden minut itkemään.
Koskaan en varmaan tietää saa,
että kuolema ikkunaan koputtaa.
Tahtoo minut mukaansa,
tahtoo minut omakseen.
Valot sammutetut aina päälle napsautan.
Aina vain kuuluu sama napsahdus
jota seuraa kiivas hengitys.
tunnen viiman jäätävän.
Ja ikkunani takaa kuuluu koputus.
Joka ilta tuo sama toistuu,
saaden minut pelkäämään,
saaden minut itkemään.
Koskaan en varmaan tietää saa,
että kuolema ikkunaan koputtaa.
Tahtoo minut mukaansa,
tahtoo minut omakseen.
Valot sammutetut aina päälle napsautan.
Aina vain kuuluu sama napsahdus
jota seuraa kiivas hengitys.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oli nyt ihan pakko kirjoittaa, vaikka et välttämättä runollesi mitään arvostelua halua. Tuli ihan mieleen joku Edgar Allan Poen runo/novelli. Runossa on selkeä rytmi, sitä voisi melkein laulaa kuin jonkin lastenlaulun tahtiin. Mutta kaikessa amatööriydessään tuossa oli jotakin särmää. Jeps.