Tänään, -ja huomenna myös tietty- on käsillä koiranäyttelysuomen tai näyttelykoirasuomen tai siis Suomen koiranäyttelyiden vuoden huipennus.
Emmekä met ite henk.koht. taaskaan ole siellä... *Huokaus*
Milloinkahan rohkeuteni riittäisi kohtaamaan parkki- ja majoitusongelmat ja 2000 kilometrin matkustuksen talvipimeässä ja reilusti pakkasella? Esimerkiksi tällä iäkkäällä mutta silti luotettavalla asentoautollamme siis. (Asento ei ole painovirhe, vaan tarkoittaa lappalaisten kielellä yösijapaikkaa; asentoauto on siis yöpymiseen tarkoitettu auto...)
Vaan täällä minä kotipesässä tänäkin vuonna jännitän kaikkien tuttujen -ja kaikkien muidenkin- näytteilleasettajien puolesta. Että kaikilla menisi hyvin, ja kukaan ei eksyisi raiteilta, ainakaan ennen kehässä käymistään... Ja kaikki saisivat sertin, ja cacibin, ja mitä vaikka Bissiä. Onnellinen saapi olla sen koiran omistaja, joka saa esim. sen viimeisen sertinsä ennen muotovalioitumsitaan juuri Messarin näyttelyssä!
Vaan olisi se oikeasti tosi upeata päästä kokemaan tuo Messarin väen- ja koirien tungos, kehien ja ihmisten paljous. Ja tuhlata viimeisetkin käteisrahansa niihin koirahömpötyksiin, mitä siellä on myynnisssä. Siellä on oikeasti upea tunnelma, tiedän kun kaverit ovat kertoneet...
Vaan varsinainen kysymys kuuluu tänään: Miten yleensä koette koiranäyttelyt? Ovatko ne teidän mielestänne kuin missikisat (=lähes täyttä humpuukia ja tarpeetonta sälää) vai asiallinen ja hauska tapahtuma, joka paitsi kokoaa koiraväen yhteen, myös edesauttaa asiantuntevien tuomareiden avulla koirarotujen jalostusta parempaan suuntaan?
Emmekä met ite henk.koht. taaskaan ole siellä... *Huokaus*
Milloinkahan rohkeuteni riittäisi kohtaamaan parkki- ja majoitusongelmat ja 2000 kilometrin matkustuksen talvipimeässä ja reilusti pakkasella? Esimerkiksi tällä iäkkäällä mutta silti luotettavalla asentoautollamme siis. (Asento ei ole painovirhe, vaan tarkoittaa lappalaisten kielellä yösijapaikkaa; asentoauto on siis yöpymiseen tarkoitettu auto...)
Vaan täällä minä kotipesässä tänäkin vuonna jännitän kaikkien tuttujen -ja kaikkien muidenkin- näytteilleasettajien puolesta. Että kaikilla menisi hyvin, ja kukaan ei eksyisi raiteilta, ainakaan ennen kehässä käymistään... Ja kaikki saisivat sertin, ja cacibin, ja mitä vaikka Bissiä. Onnellinen saapi olla sen koiran omistaja, joka saa esim. sen viimeisen sertinsä ennen muotovalioitumsitaan juuri Messarin näyttelyssä!
Vaan olisi se oikeasti tosi upeata päästä kokemaan tuo Messarin väen- ja koirien tungos, kehien ja ihmisten paljous. Ja tuhlata viimeisetkin käteisrahansa niihin koirahömpötyksiin, mitä siellä on myynnisssä. Siellä on oikeasti upea tunnelma, tiedän kun kaverit ovat kertoneet...
Vaan varsinainen kysymys kuuluu tänään: Miten yleensä koette koiranäyttelyt? Ovatko ne teidän mielestänne kuin missikisat (=lähes täyttä humpuukia ja tarpeetonta sälää) vai asiallinen ja hauska tapahtuma, joka paitsi kokoaa koiraväen yhteen, myös edesauttaa asiantuntevien tuomareiden avulla koirarotujen jalostusta parempaan suuntaan?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Muuten kattoo huommennakin 4 plus kanavalta mailman suuri koiranäyttely.Minusta missikisat,jotka kokoaa koiraihmisiä.Ei paha harrastus ollenkaan.Ei vaan palvele koirien terveyttä,päinvastoin.Kyllä kiva on katsoa ja omistaa rotukoira.Tietää pennusta millanen tulee.Voisin omistaa kyllä seropinkin jos aikuisena ostaa.Kiva kun tuli tv.stä en meinannu huomata,vois olla mediassa enempikin esillä.On niin iso tapahtuma ja koira harrastajia paljon.
että koiranäyttelyt eivät palvele koiran terveyttä?
Itse olen kyllä toista mieltä: jos koira on hyväraaminen, lihaksikas, voimakas, karvansa on kunnossa, koira on tervepäinen ja sosiaalinen, niin miksi koiranäyttelyt jotenkin huonontaisivat sen terveyttä?
Vai tarkoitatko siis näitä rotuja, joita on ihmisen toimesta kehitetty tiettyyn suuntaan?
Että esimerkiksi silmät pulpahtelevat ulos kuopistaan, ja nahka on niin rutuilla, että kehittää itseensä tauteja, tai nokka korjaan kuono niin lyhyt, että eläin ei pysty hengittämäään?
Näissä tapauksissa tuomitsen kyllä itsekin ihmisen toiminnan. Eihän kai ihmisen viisaimpana ole tarkoitus hankaloittaa valtansa alla elävän elämää? Eikö ihmisen viisaimpana olentona olisi luonnon tarkoitus olla hyvä johtaja?
Terveisin "rotukoirien" ohella useamman terveen seropinkin omistanut "monirotuinen" TiinaMuoriska
Sekä sitä,että sairaita käytetään jalostukseen.Jos vain on hyvin menestynyt.Itsellä epileptikko koira.Myös arkuutta joissain roduissa,ei nyt sairaus vaan haitta sekin.Ja juuri koska näyttelyissä on menestynyt,upea turkki jen.Ei huomattu tai haluttu huomata arkuutta.Onneksi monet jälkeläiset ei pärjänneet kun pelkäsivät tuomaria niin paljon.Kasvattajissa se vika,on toki vastuun tunteviakin.Onhan niitä pevisaa ja täytyy kuvauttaa lonkat,silmät.Tauteja vain tahtoo tulla jos on ahdasta sukulinjaakin.Hyvä kun tuodaan ulkomailta uutta vertä sukuihin.
aina pitänyt näyttelyistä sellaisen koiran kanssa joka niissä viihtyy,hieno paikka koiran tavata muita,kaikenkokoisia ja näköisiä koiria,omistajien ja kasvattajien luoda suhteita.Inhoan niitä jotka lähtevät kehiin varmana voittajana ja poistuvat vihaisina paikalta,heille näyttelyt on paremmuuskisa,mulle paikka jossa saa uusia kontakteja mukaviin ihmisiin :)joskus tulee risuja,joskus ruusuja,ei hetkauta minua tippaakaan :)
ne näyttelyt on mukava paikka koiraihmisten tavata toisiaan ja nähdä eri kasvattajien aikaansaannoksia eri roduista.
Sitten tuo jalostuksellinen puoli, hmm no... Omassa rodussani nuo kennelliiton postimerkkikehät ja kierroksen hölköttely ympäri ja siitä hyvästä jonkun värinen muovinauhan pätkä,ei nyt varsinaisesti kovin paljoa kerro.
Varsinkin kun hyvin harvoin arvostelemaan sattuu rodun oma tuomari.
Silloin kun sattuu niin kilpailukin on heti aivan erilaista ja arvosteluissakin keskitytään johonkin muuhun, kuin koirien kulmakarvojen asentoihin ja silmien ilmeisiin ;)) Niillä kerroilla on koiriakin aina ilmoitettu huomattavasti enemmän, kuin jollekin kaikkien rotujen allrounderille.
Erikoisnäyttelyt omilla säännöillä ja isolla kehällä ovat ainoita, joita sitten jalostuksellisesti minkään vertaa arvostetaan.
Mutta ihan mukavaa noissa muissakin näyttelyissä kyllä on ja huomenna olis tarkoitus ennen aamukuutta kääntää auton nokka Helsinkiä kohti, vaikkakin ihan turistina vaan.
Pääsee taas kurkkimaan vähän muitakin rotuja.
haluaa vastata ensimmäisenä itse omaan viestiinsä... Tyypillistä!
Kovin mukavia ovat olleet koiranäyttelyt Tiinamuorin mielestä. Siellä on tavattu muita samanrotuisia ja heidän ihmisiään, bongattu uusia tuttavuuksia sekä hauskoja koiruuksia. Ja kyllä yleisesti ottaen Aivan Varmasti hyvä ja rodunomainen ulkonäkö sekä asiallinen käytös ovat hyväksi itsekunkin rodun kehitykselle ja kasvatukselle.
Ainoa mikä hieman mietityttää: tässä vuosikymmenten saatossa on joskus (?) käynyt niin, että ikioma koira, samassa ainahyvässä superkunnossa, on tänään saanut erinomaiset arviot ja esim. sertin joltakin tuomarilta, ja kahden viikon päästä joltakin toiselta tuomarilta ainoastaan tummanpunaista tai jopa sinistä.
Mielestäni voisi joskus kysenalaistaa eräiden tuomareiden ammattipätevyyden. Tokihan on selvää, että koiratuomarointi on harrastus, tuskin kenelläkään varsinainen ammatti. Vaan kyllä jonkinlaista ammattitaitoa voisi vaatia tuomareilta, että ei ihan laidasta laitaan tuomioita langetettaisi samalle koiralle samassa kuussa...
Miten pitkälle saa vaikuttaa tuomarin oma mieltymys? Miten voi olla mahdollista, että joskus esimerkiksi omalta koiraltani on tuomari sanonut SA:n evätessään, että toivoisi turkin olevan karkeampi? Ja minä kun siihen vastaamaan, että sittenhän se olisi rotumääritelmän vastainen, niin ei siihen sitten enää saakaan mitään kommenttia...
mullekin kävi kerran niin, että mun nyt jo edesmennyt ihan mukavasti näyttelyissä yleensä pärjännyt koira oli samana viikonloppuna ensin ROP ja seuraavana päivänä lensi kehästä vanhalla kolmosella ;)
Hiukan hymyilytti kyllä kun ajatteli, että koira muuttui päivässä erinomaisesta rotunsa edustajasta lähes täydeksi fiaskoksi.
juttuja erikseen...eräs tuomari ei mun esittämänä antanut yhdelle koiralleni muuta kuin vanhan kakkosen...laitoin vanhemman naisystävän asialle (tuomari vanha nainen)ja johan tipahti serti ja rop kera miljoonien kehujen.seuraavalla kerralla vein itse ja kas kummaa,taas kakkonen,vielä uusi yritys ja eikun vanhempi tuttava kehiin ja taas rop...joten uskoisin että johtui siitä ettei tämä vanha nainen tykännyt 20v minusta vaikka oikeasti koirasta kovasti pitikin????
myöhästyi pahan kerran... Kävi varmaan tankkaamassa välillä!
Vaan periaatteessa Tiinamuori on ehdottomasti samaa mieltä ketjuun jo vastanneiden kanssa: ihan sama, mitä muut sanovat koirastani (kuten itsestänikin!), kunhan se on hyvä ja toimiva muuten, ja omasta mielestäni kaunis!
Vaan outoa on ollut joskus nähdä, että ns. ammattilaistuomareiden silmissä sama koira voi olla niin kovin "erilainen". Jos pidetään näyttelytuloksia jonkunlaisena kriteerinä rodun kehittämisessä, niin mistä voi sitten tietää, kuka tuomari on oikeassa ja kuka väärässä?
Summa summarum: ei riitä, että käyttää koiraansa yhdessä näyttelyssä. On käytettävä ainakin kuudessa, että tietää suuntaviivat: ookoo, tosi hyvä vai menettelevä.
Faktaa varmaankin on, että monet jonkun tietyn rodun kasvattajat ymmärtävät enemmän koirarotunsa ominaisuuksista (siis nimenomaan ulkonäönkin suhteen) kuin nämä ns. all-round -tuomarit.
Vaan eikö silti voisi vaatia tuomareilta hieman syvempää tuntemusta arvostelemiinsa rotuihin?
*Tinkaa*: että eivät nyt sentään jättäisi antamatta koiralle pinkkiä siksi, että karva on pehmeä. Jos siis kerran karvan tulee rotumääritelmän mukaan olla pehmeää...
vaikea syytä keksiä miksi joskus menestyy ja toisinaan taas ei.Näyttelyissä kun useasti saman koiran kanssa käy niin viaksi uskon sen,minkä moni eri eri tuomari toteaa koirasta,mutta jos joku kerran sanoo huono hännän kanto ja kukaan muu ei enää ikinä sitä mainitse niin en ko vikaan usko jos en itse näe :)
Näyttelyt eivät myöskään ohjaa jalostuksen toivottavaa linjaa,sillä lähes aina huonostakin koirasta saa valion kun vaan kymmeniä kertoja juoksee sitä esittämässä.Yleensä se ei toki pärjää,mutta joka kymmenes tai viidestoista kerta se sertikin tippuu plakkariin...
ja mua henk. koht välillä "ärsyttää" kun arvostelemassa sattuu olemaan tuomari, joka ei rotuun niin ole perehtynyt ja tämä sitten löytää koirasta jotain ihan olemattomia vikoja, mutta jättää huomioimatta ihan selvät virheet.
Esim. yksi mun omista koiristani on monesti saanut maininnan hyvä etuosa,tai korrekti edestä, vaikka oikeasti sen etuosa on kaikkea muuta kuin hyvä.
Tosin sitä saa huomattavasti parannettua, seisottamalla koira oikein, mutta ei kyllä mene läpi asiansa osaavalla tuomarilla.
pitäisi mennä läpi???Nöffeissä olin aika ihmeissäni,omani kävi 6 kertaa pentuluokissa saaden 5xkp,mutta yleensä oli pek 2,nyt kun luin vuosikirjaa niin huomasin että jokaisella pek-1 oli enemmän "vikalistaa"kuin omallani,eli tuomarit olivat huomanneet viat mutta eivät välittäneet.oli purentavikaa,taipuneita jalkoja,ahtaita liikkeitä,vaikka mitä,omallani ei ikinä muuta moitetta kuin pitkähkö kuononselkä???ja taisipa olla 3 kertaa rodun ulkolainen kasvattaja-tuomari arvostelemassa..
Näin se juuri menee...
Ja hauskinta mielestäni noissa arvosteluissa välillä on,kun tuomari tykkää jostain tyypistä, nin ei se paljon huomaa virheitäkän. Sitten kun tyyppi ei miellytä, niin sitten välillä " vähän tehdäänkin virheitä" ...hah!
No itse käyn noissa näyttelyissä pelkästään huvin vuoksi, no tosin tietenkin tähdäten tuohon muotovalion arvoon.Kuin myös sen vuoksi, että siellä tietenkin näkee muita rodun edustajia. Jalostuksellisesti ne ei minua palvele omien koirien kohdalta siinä mielessä, että omasta mielestäni tiedän parhaiten niiden hyvät ja huonot puolet suoraan sanoen. Jalostuksellisesti ne palvelee siinä mielessä, että siellä sitten saattaa nähdä ne urokset joista olen kiinnostunut nartuille noin niinku vaivihkaa...
Kyllä ne kuitenkin minun mielestäni aika paljon on kuitenkin " missikisoja" . En ihan kuitenkaan humpuukiksi sano kuitenkaan.Ehkä harrastus siinä kuin muutkin koirajutut. Esittäminen vaikuttaa tosi paljon, ja ainakin joissain rodussa hieman nuo narunpäätkin,hmm...
No terveyttäkään ei näe kuin pintapuolisesti.
Muotovalioitakin on koiria, joilla lonkat on niin p****t, että kipulääkitystä joudutaan vallan vetämään.Silti liikkeet saadaan pienessä kehässä hyvällä esittämisellä tosi hyväksi...ym.
Kivahan noissa näyttelyissä on käydä kattelemassa muita koiria ja tapaamassa tuttuja.Ja onhan se aina kivaa,kun oma koira pärjää :O),vaikka enemmän itse olen aina arvostanut koetuloksia kuin näyttelytuloksia...
Näin nyt oma mielipiteeni lyhykäisesti...
onko pitkähkö kuononselkä? Sekö vaan että se on ns. rodunmukaisesta mitasta hivenen pidempi?
Vähän sama niinkuin meidän koiruudella oli hivenen isot korvat. Eli siinä kyllä huomaa kuinka näyttelyt ovat välillä missikisoja, sanotaanhan siitäkin jos on liikaa kiloja koiralla...
noilla näyttelyillä? Monestihan paljon näyttelyissä käynyt kasvattaja voi olla jopa itse parempi tulkitsemaan/huomaamaan omien/muitten koirien ns. viat? Niinkuin esim. itse kerroit juuri tästä etuosasta.Tietysti se, että saa esim. sen Mva tittelin eli onko se sitten "muodollisesti pätevä" ja hyvä koira jalostukseen. Toki tietysti terveys/luonne täytyy olla myöskin hyvä. Mutta kannattaako käyttää jalostuksessa sellaista narttua/urosta joka on saanut näyttelyissä kohtalaisia muttei kuitenkaan mitään loistavia tuloksia?
Entäpä koiraa joka ei ole saanut tuloksia ollenkaan/eikä käynyt edes näyttelyssä? Luotatko siis omaan silmään tässä asiassa? Onko siis oikeasti näyttelyllä olennainen merkitys jalostuksen kannalta? Voiko pentuetta tehdä "kotikoiraksi" ei niin menestyvillä vanhemmilla vai onko kasvattajan tähtäimessä aina saada jatkossakin jalostettua niitä tulevia muotovalioita?
rotumääritelmä kuvaa kuononselän pituuden ja se poikkeaa niin...
tarkoitushan on aikaansaada mahdollisimman paljon kuvausta muistuttavia koiria :)
ja niistä liikakiloista tuomari huomauttaa koiran terveyden takia eli on ihan oikealla asialla :)
siinä mielessä jalostuksellinen puoli tulee esiin, että nään mahdollisia sulhaskandidaatteja ja niiden jälkeläisiä muista nartuista. Vaikkakin näitä uroksia kyllä tutkitaan paljon muuallakin, kuin vain näyttelyissä, mutta siellä on mahdollisuus nähdä esim jälkeläisluokkia (erikoisnäyttelyt).
Omat koirani kyllä tunnen, niin hyvin, että en sinänsä kaipaa itse niille mitään tuomarien arvioita. Tiedän niiden virheet ja hyvät puolet hyvin ilmankin, mutta tulevat pennun ostajat tarvitsevat niitä tietoja. Harvemmin sitä kuitenkaan vain itselleni pentuetta kasvatan ;))
Pelkiksi kotikoiriksi ei minusta pidä tehdä yhtään pentuetta. Se on vain koiramäärän lisäämistä, ei jalostusta.
Ja minä ainakin pyrin tekemään sellaisia pentueita, että voin pennuista jonkun sijoittaa ja sitten itse aikanaan käyttää jalostukseen, jos kaikki on ok.
Saatan hyvinkin käyttää itse koiraa, jolla on joku ns. pieni virhe, mutta silloin on tunnettava hyvin partnerin taustat ja se ettei samaa virhettä sieltä löydy.
Sellaista koiraa en käytä, jolla tulosta ei ole ollenkaan, koska siihen vaaditaan jo niin isoja puutteita, että ilman tulosta jää, että sellainen koira ei minun itseni mielestä mitenkään ole jalostuskelpoinen.
Ja sitten kun vielä päästään taas siihen, että vaikka se koira olisi minkä näköinen, niin sitä ei pidä käyttää jos sillä on puutteita hermorakenteessa. Tosin tämä taas ei sinänsä näyttelyasiaan kuulu.
valaisusta!
on touhu aika hurjan näköistä, kasvattajilla/avustajilla kiire, koiria tulee ja menee itse en tiedä missä seisoisin etten vain ole kenenkään tiellä. Koira on hetken kehässä jolloin sen pitäisi olla parhaimillaan, ensin sitä on laitettu ja puunattu moneen otteeseen.
Kysyin kerran kasvattajalta, että onko hänellä "sosiaalista elämää" kun töitten jälkeen trimmailee koiria ja sitten taas viikonloppuisin juostaan näyttelyissä, hän vastasi sehän se juuri onkin sitä hänen sosiaalista elämää kun kaikki ystävät ovat juuri tuolla näyttelykehissä/ym. muissa koirajutuissa.
Itse koen noin suuren näyttelyn kuin esim. messari aika kaaottiseksi varsinkaan kun sieltä ei ketään tunne (muuta kuin omien koirieni kasvattajan) joten olo on tosi orpo siinä ihmispaljoudessa ja kun en edelleenkään näyttelyasioista ymmärrä juuta enkä jaata niin parempi on olla tuomitsematta touhua, kai se on jalostuksen kannalta "pakollista toimintaa" ja sosiaalinen tapahtuma.
otti silmään toi sosiaalinen elämä ;)
Itellä kun kans kaikki sosiaalinen elämä liittyy jotenkin koiriin, kaikki kaverit on koiraihmisiä ja kauempana asuvia tuttuja tapaa just noissa näytelyissä ja kokeissa.
Jälkimetässä tai kentällä kun kökitään, niin vähintään yhtä iso osa siitä on se kavereitten kanssa höpöttäminen, kuin se koirien treenauskin.
Kuulosti niin tutulta, tuo kuvaus koiriesi kasvattajasta ;))
sellaisia ollaan kaikki joskus oltu. Kuitenkin sosiaalista elämää on juuri tuo kasvattajilla ja ei kasvattajilla nämä näyttelyt. Esim. Hesa on ainakin meillä se kauden pääjuttu. Eri rotujen omistajat kasvattajat reissaamme yhteiskuljetus busseilla ympäri Suomen juuri sinne joulunäyttelyyn. Kaikilla on melkein aina aikaa kehän jälkeen, kun se bussi lähtee vasta sitten kun kaikki on ohitse viimeistä finaalia myöten.
Siellä tapaa tuttuja ja rakkaita ystäviä vuosien takaa ja puhumista riittää. Omat eväät mukana ja vanhan ajan nyyttäri henkeä, mikä sen parempaa.
Silloin kun oma rotu on kehässä tilanne näyttää kaaottiselta, mutta sillekin on selvät sävelet sävelletty jo paljon ennen. Turistilla tilanne on varmaan hebreaa.