älkää kuitenkaan säälikö heitä! Ei kukaan halua tuntea itseänsä entistä surkeammaksi.
Jos näette esimerkiksi koulun käytävällä tapahtuvan kiusaamista, puuttukaa siihen silloin, älkääkä tulko jälkikäteen lohduttamaan kiusattua, kun hänen mielensä on jo pahoitettu. Puolustakaa raivokkaasti heitä, joita syrjitään.
Ja muistakaa tämä: kukaan kiusattu ei kaipa sääliä, vaan rauhassaoloa. Kun kiusattu saa olla oman aikansa rauhassa ja kokea, ettei häntä enää kiusata, niin kyllä hän siitä rohkaistuu ja tulee sitten puhumaan muille (ja tulee näin tutustuneeksi muihin). Ellei tule puhumaan, niin te voitte hiukan auttaa häntä :) Mutta varokaa säälimistä! Kiusattu ihminen ei ole yhtään sen avuttomampi kuin kukaan muukaan. Todellinen tapa, jolla voitte auttaa häntä, on hänen reipas, aktiivinen puolustaminen itse tilanteissa, eikä niin että keskustelisitte sitten myöhemmin hänen kanssaan siitä kuinka paljon ymmärrätte häntä. Kiusatulla ei ole koskaan todellista ongelmaa itsensä kanssa, vaan kiusaajalla! Kiusaaja on se, joka ei oikein sovi joukkoon.
Jos näette esimerkiksi koulun käytävällä tapahtuvan kiusaamista, puuttukaa siihen silloin, älkääkä tulko jälkikäteen lohduttamaan kiusattua, kun hänen mielensä on jo pahoitettu. Puolustakaa raivokkaasti heitä, joita syrjitään.
Ja muistakaa tämä: kukaan kiusattu ei kaipa sääliä, vaan rauhassaoloa. Kun kiusattu saa olla oman aikansa rauhassa ja kokea, ettei häntä enää kiusata, niin kyllä hän siitä rohkaistuu ja tulee sitten puhumaan muille (ja tulee näin tutustuneeksi muihin). Ellei tule puhumaan, niin te voitte hiukan auttaa häntä :) Mutta varokaa säälimistä! Kiusattu ihminen ei ole yhtään sen avuttomampi kuin kukaan muukaan. Todellinen tapa, jolla voitte auttaa häntä, on hänen reipas, aktiivinen puolustaminen itse tilanteissa, eikä niin että keskustelisitte sitten myöhemmin hänen kanssaan siitä kuinka paljon ymmärrätte häntä. Kiusatulla ei ole koskaan todellista ongelmaa itsensä kanssa, vaan kiusaajalla! Kiusaaja on se, joka ei oikein sovi joukkoon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan vain vinkiksi, jos joku luulee että säälin antaminen on oiva lääke asiaan.
otetaanpa nyt esimerkiksi omalle kohdalleni tällainen kuvitteellinen tilanne:
viisi tyttöä on piirittänyt yhden tytön, tönivät häntä ja haukkuvat häntä, nauravat ja ilkkuvat.
minä satun paikalle. ensimmäinen reaktioni olisi varmaan kiusaajatytöille että "Painukaas nyt v*ttuun siitä". Jos eivät heti lähde tai alkavat v*ttuilemaan takaisin niin tempaisisin varmaan seuraavaksi yhtä tytöistä kurkusta kiinni ja varottasin vähän uhkaavammalla äänensävyllä.
jos sitten viimeinkin lähtisivät, kysyisin varmaan kiusatulta että "onks sulla kaikki nyt ok? voit sanoa mulle jos noi idiootit ahdistelee sua niin voin käydä jututtamassa niitä" ja iso virnistys.
näin ei tietenkään pitäisi toimia, mutta se olisi luonnollinen reaktioni. enkä usko, että kiusattu loukkaantuisi jos kysyn häneltä että onhan hänellä nyt kaikki kunnossa, eihän siinä ole pätkääkään sääliä.
itse olen ollut koulukiusattu ala-asteella. nykyisin asenteeni on sellainen, ettei kukaan oikeastaan edes uskalla tosissaan tulla päätään aukomaan.
en ole itsekään oikein perillä mistä tämä maineeni on tullut. osa kavereistani on pahamaineisia, niitä joita jotkut pitävät "koulun koviksina", vaikken heitä itse näen samalla tapaa.
myöskin ehkä juorut joita minusta liikkuu (jotka eivät pidäp aikkaansa) että olen kamala tappelija ja käytän huumeita ja palvon s*atanaa :D ja se että tykkään leikkimielessä tapella poikien kanssa vähän rajummin ja selättelen heitä oikein urakalla... :D
kiusatulta, että satuttiko hän itsensä, kun häntä tönittiin. Sehän on ihan asiallinen kysymys, ei se ole näitä tunnepidon juttuja. Mutta sen sijaan se, että vieras ihminen sekaantuu kiusatun tunne-elämään, on mielestäni jo aika epäkorrektia! Moni nimittäin luulee, että se jotenkin auttaa kun mennään ujolta kiusatulta kyselemään henkilökohtaisuuksia kiusaamistilanteen päätteeksi (esim. "Eihän sulle ole tullut vielä mitään masennusta, kun sua tällä lailla härnätään" "Kai sä ihan oikeasti haluat kuitenkin elää?" "Ootko sä hakenut jo apua? Tuumaatko, että sä tarvitsisit sitä?"). Oikeastaan se vain hankaloittaa kiusatun olotilaa, eikä mitenkään poista itse ongelmaa eli kiusaajan käyttäytymistä. Miksi ihmiset keskittyvät koulukiusaamiseen sekaantuessaan aina väärään henkilöön sen sijaan että keskittyisit siihen, josta tuo koko ongelma on peräisin (eli kiusaajaan)? Mikseivät ihmiset voi ymmärtää että liika empatiananto tuollaisissa tilanteissa vain hämmentää kiusattua?? Ei kiusattu tarvi mitään ihmepuheita selviytyäkseen! Kiusatun tarvitsee vain päästä kiusaajastaan eroon ja siinä se sitten jo on. Kiusaajallahan se ongelma alunperin on, eikä kiusatulla. Olisi hyvä jos ihmiset älyisivät sääliä ääneen paljon enemmän kiusaajaa kuin kiusattua. Tarkoitan tuota siis tietenkin sarkastisella tavalla :) Ehkä kiusaaja saattaisi mennä niin hämilleen omien ongelmiensa julkituomisesta, että siihen se kiusaaminen sitten loppuisi. Kuka tietää..? Ainahan voi kokeilla :)
Ja hyvä muuten, ettei sua "noufeissi" enää kiusata. Ihan sama, minkälaisia harhakäsityksiä ihmiset susta saavat, pääasia on se että saa olla rauhassa. Sitä mäkin olisin toivonut yläasteella! :|
ellet pelkää että sinuakin aletaan syrjimään ja kiusaamaan ja menetät kaikki kaverisi juuri niinku kiusattu. Pitää olla todella suosittu et vois olla ystävällinen mut se on harvinaista koska suositut on yleensä niitä kiusaajia.
Ei Jeesuksenkaan tarvinnut olla suosittu auttaakseen syrjittyjä. Päin vastoin, se teki Hänestä suositun ja kaikkien ihaileman vaikka se itsekeskeisissä paskoissa aiheuttikin pahennusta.
Kiitos.