Mies käyttäytyy aina samalla tavalla. Hän valmistautuu iltaan huolellisesti. Usein hän lähtee yksin. Hän käy yleensä suihkussa, muttei tällä kertaa. Hän ei edes kampaa hiuksiansa, eikä laita geeliä. Mies pukeutuu tyylikkäästi, myös tällä kertaa. Hän pukee ylleen kauluspaidan ja kashmirliivin. Housujen kohdalla hän on suorien, rypyttömien housujen ja tyylikkäästi kulutettujen farkkujen välillä. Lopulta hän valitsee farkut. Vaatteidensa väristä riippuen mies laittaa yleensä joko hohtavan valkoiset kengät, kalliit käärmeennahkengät tai klassiset mustat kävelykengät. Joskus mies saattaa valita ruskeat mokkakengät, mutta vain silloin kun hänellä ei ole paljon rahaa pelata. Lopuksi mies hajustaa itseään ja pukee ylleen takkinsa- joko keskipitkän mustan nahkatakin tai ruskean kashmirvillatakin. Hän käyttää julkisia, melkein poikkeuksetta bussia. Myös tällä kertaa.
Mies jättäytyy bussista hyvissä ajoin ja kävelee Casinolle itsevarmoin askelin, mutta hänen sisintä kirvelee. Hän tervehtii Casinon henkilökuntaa, mies alkaa olla jo tuttu näky siellä. Sitten hän istahtaa lempipöytäänsä ja hänen kätensä tärisevät hiukan. Muutaman hävityn pelin jälkeen mies suunnistaa kohti baaria, jossa hänen pöytänsä lähistöllä seisoskelleet kolme nuorta naista jo ovat. Mies hengittää syvään ja päästää valloilleen hymyn. Naiset katsovat miestä hiukan uteliaina.
"Iltaa, arvon naiset", hän sanoo pehmeästi ja tottuneesti. Naiset hymyilevät oudoksuen. Miehessä on jotain epätavallista, melkeinpä outoa.
"Iltaa", yksi vaaleatukkaisista naisista vastaa,
"Moi", toinen vaaleatukkainen sanoo.
Brunette ei vastaa mitään. Mies pistää sen merkille. Koppava nainen, hän ajattelee mielessään. Hän kuitenkin jatkaa hymyilemistään.
"Hävisin tuolla", hän nyökkää salille. "Kolme kertaa peräkkäin, mikä on ennenkuulumatonta ja täysin teidän kolmen naisen vika. En saanut silmiäni irti teistä".
Naiset nauravat.
"Missä... missä seuralaisenne ovat?", hän kysyy katsoen ympärilleen. "Haluaisin jakaa tragediani, miehinä he varmasti ymmärtäisivät."
Naiset naurahtavat ja katsovat merkillisesti toisiaan. "Olemme ihan rittävää seuraa toisillemme.", brunette sanoo.
"En epäile sitä hetkeäkään", mies vastaa nopeasti. Tällä kertaa kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Mies ei tunne oloaan iloiseksi, vaikka hymyileekin kuin vuoden maitotyttö. Jokin ei ole kohdallaan, hän ajattelee. Sitten hän tuntee painostavan tunteen, josta ei pääse eroon. Hän ei pysty unohtamaan tunnetta edes hetkeksi. Mies seisoo siinä hetken tajuamatta olevansa mietteisiinsä vaipunut.
"Mekin hävisimme", lyhyempi blondeista sanoo ääntän korottaen, hieman epäröiden. Vasta silloin mies havahtuu. Hän hymyilee lempeästi.
"Let's found a club", hän sanoo naurahtaen ja silmää iskien, mutta tajuaa sittenkin sanoneensa tyhmästi, yrittäneensä liikaa.
"Mitkä ovat teidän nimenne?", hän kysyy liiviään suoristaen. Mies olisi halunnut lisätä "ihanat kaunottaret" kysymykseensä, muttei voinut edellisen lausahduksen takia. Jälkimaku olisi ollut liian imeliäs. Lyhyt blondi esittelee bruneten Idaksi, itsensä Catriksi ja pidemmän blondin Helenaksi. Mies naurahtaa.
"Katri Helena. Osaatteko laulaa?",hän sanoo hieman kömpelösti. Naiset katsovat toisiaan ymmällään, Ida hymähtää. Miestä nolottaa.
"Viittasin Katri Helenaan, siihen laulajaan", hän yrittää korjata tilanteen.
"Mutta me olemme Catri ja Helena. Helena on suomensaksalainen ja minä olen suomenruotsalainen.", Catri sanoo.
"Entä sinä?", mies kysyy Idalta. "Oletko sinäkin hitusen jotakin?"
"En, minä olen ihan suomalainen, aito puhdas perussuomalainen", Ida sanoo ja mies hymyilee hänelle. Naiset katsovat toisiaan.
"Hän valehtelee", Catri sanoo. "Hän on myös suomenruotsalainen, vieläpä oikea aatelisto sellainen!" Catri kikattaa.
"Vai niinkö?", mies kysyy huvittneena, epäuskoisena. "Saanko siinä tapauksessa tarjota teille kaikille arvon neideille ja leideille juotavaa?", mies kysyy ja ottaa esiin lompakonsa.
Naiset katsovat toisiaan arasti, jonka jälkeen Helena sanoo: "Toki". Naiset tekevät tilauksensa ja mies maksaa käteisellä. Miehen sydäntä pistää taas.
Muutaman juoman jälkeen, Catri alkaa puheliaaksi.
"Arvon... herrrrra!", hän huutaa baarikaiteeseen nojaten ja alkaa kikattamaan. Mies ajattelee syytä siihen, minkä takia maailmassa velloo käsitys nuorten naisten olevan kypsempiä kuin nuoret miehet.
"Arvon herra! Nyt kun olette katselleet meitä tyttösiä jo... Tovin! Niin, niin kuka meistä vetää kiinnostustanne kaikkein eniten? Ettehän voi lähteä täältä meidän kaikkien kanssa!"
Mies hymähtää. "Totta", hän sanoo. "Vaikkakin olisihan se mieluisinta, lähteä teidän kaikkien kanssa", hän sanoo silmää iskien.
"Älkääs nyt!", Catri huutaa ja kikattaa taas uudestaan. "Olette, olette oikein tuhma mies".
"Minkä ihmeen tähden sinä teitittelet minua?", mies kysyy kummastuneena. Äkkiä hän tuntee sydämessään saman painostavan tunteen. Hän kääntyy katsomaan alas juomaansa tuskastuneena.
"Tiedättekö mitä? Olette aivan oikeassa! En tiedä miksi teitittelen sinua, varsinkin kun olet jotenkin niin nuoren oloinen. Siis... tarkoitan, vaikka sinulla on parta ja viikset. Minä olen 24-vuotias. Kuinka vanha sinä olet?", Catri kysyy.
Miehen ilme värähtää. "Olen myös 24, täytän ensi viikolla 25.", hän vastaa nopeasti. Catri kallistaa päätään ja katsoo miestä.
"Voisit ollakin tai sitten olet vain liian suureksi liian nopeasti kasvanut poika... Minä en ole portsari, mutta..."
"Et olekaan", mies painottaa jäätävästi. Miestä harmittaa. Hän toivoisi, että Catri uskoisi häntä. Useimmat uskovat.
"Tarkoitan vain", Catri hymyilee. "Ota se kohteliaisuutena. Olet aikuinen, kaikkihan meistä sen tietävät", hän kikattaa käsiään ympärille levittäen. "Muutenhan", Catrilta pääsee hikka.
"Muuten et olisi täällä, pääsisi tänne, vai mitä Helena?" Catri naureskelee. Mies puristaa kätensä nyrkkiin. Hän on hirveän vihainen. Häntä itkettää.
"Nytkö teet minusta pilkkaa, kun ensin drinkkini kelpaavat?", hän kysyy jäätävästi. Catrin posket leimahtavat punaisiksi; "Taisit ottaa juhlivan naisen sanat liian tosissaan", hän sanoo mahdollisimman vakavana. "Anteeksi, tarkoituksenani ei ole missään vaiheessa ollut loukata sinua", Catri sanoo lempeästi. Mies purskahtaa itkuun. Naiset säpsähtävät ja katsovat kauhuissaan miestä, joka peittää kasvojaan paksuilla käsillään.
"Oletko, oletko kunnossa", Helena saa kysytyksi. Naiset eivät ole ennen nähneet salskean miehen itkevän, ainakaan niin pienestä. He katsovat häntä pelonsekaisin tuntein. Catri uskaltautuu taputtamaan häntä selälle ja pahoittelee huolestuneena. Äkkiä mies hengittää syvään nopeasti ja ryhdistäytyy. Hän hymyilee taas uudestaan, mutta naisten mielestä hymy ei ole enää viehättävä. Se on rikkinäinen hymy, surullinen ja rikkinäinen hymy, joka itkee epätoivoisuutta. Miehen silmät ovat ahdistuneet ja nyt ne näyttävät niin paljailta, niin alastomilta, että naisten tekee pahaa katsoa niihin. Ne kertovat peittelettömästi miehen tuskasta. Naiset vetäytyvät kauemmaksi miehestä. Ida kysyy vielä kerran, josko mies on kunnossa, jotta he voisivat jättää hänet rauhaan.
"Catri", mies sanoo äänessään hitunen epätoivoisuutta. "Jos minä rakastan sinua tässä ja nyt ja kuolen huomenna pois, itkisitkö sinä minua?". Catri katsoo miestä ihmeissään.
"Onko joku rakkaasi kuollut?", hän kysyy.
"Rakas sisko", mies sanoo kurottaen Catrin käsiä.
"Siskosiko?", Catri kysyy peloissaan miehen lähentelystä.
"Ei, vaan rakas sisko olet sinä. Kuuntele minua, olen tykästynyt persoonaasi, olen tykästynyt hirmu paljon. Sinä olet ihana koska sinulla on selkärankaa olet suorapuheinen ja ymmärrät ihmisiä, ymmärrät minua. Nytkin ymmärsit, että läheiseni on poistunut, vaikka nuo kaksi luulivat minua vain hulluksi, joka kuvittelee olevansa rakastunut sinuun", mies sanoo. Sitten hän nousee seisomaan.
"Käyttekö täällä usein?", hän kysyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Naiset pudistavat päätään. "Asumme Ruotsissa", Catri vastaa hiljaa. Naiset tarkkailevat miestä.
"Hyvä", mies sanoo vapautuneesti. "Minä käyn. Usein. Hyvä", hän sanoo ja kääntyy lähteäkseen.
"Odota!", Catri sanoo äkkiä. Mies kääntyy.
"Kuka on kuollut? Haluatko puhua... siitä?", Catri kysyy arasti. Mies pidättelee itkua kaikin voimin ja hymyilee. "Äiti kuoli tänään", hän sanoo.
"Miksi hymyilet?", Catri kysyy pahoillaan.
"Tuleeko hän takaisin jos lakkaisin hymyilemästä?", mies kysyy. "Hän ei tule takaisin vaikka lentäisin, kävelisin vetten päällä tai kuolisin, joten miksi siis itkisin?" Mies kysyy. Naiset katsovat miestä säälien. Kukaan heistä ei uskalla sanoa mitään. Mies toivottaa heille hyvät jatkot.
"Kuinka vanha olet? Oikeasti?", Catri kysyy nopeasti ennen kuin mies lähtee.
"Emme kerro kenellekään, saat käydä täällä aina, rauhassa. Minusta vain tuntuu... että olet vielä... lapsi".
Miehen kulmakarvat rypistyvät ja hänen katseensa kiiltää, kyyneleistä.
"17", hän sanoo vihdoin. Catri hymyilee, mies lähtee kävelemään baarista poispäin.
"Mahtaa olla rankkaa", Catri sanoo ystävilleen.
"Äitinsä kuolema?", Ida kysyy.
"Elää itseään vanhemmin."
Mies jättäytyy bussista hyvissä ajoin ja kävelee Casinolle itsevarmoin askelin, mutta hänen sisintä kirvelee. Hän tervehtii Casinon henkilökuntaa, mies alkaa olla jo tuttu näky siellä. Sitten hän istahtaa lempipöytäänsä ja hänen kätensä tärisevät hiukan. Muutaman hävityn pelin jälkeen mies suunnistaa kohti baaria, jossa hänen pöytänsä lähistöllä seisoskelleet kolme nuorta naista jo ovat. Mies hengittää syvään ja päästää valloilleen hymyn. Naiset katsovat miestä hiukan uteliaina.
"Iltaa, arvon naiset", hän sanoo pehmeästi ja tottuneesti. Naiset hymyilevät oudoksuen. Miehessä on jotain epätavallista, melkeinpä outoa.
"Iltaa", yksi vaaleatukkaisista naisista vastaa,
"Moi", toinen vaaleatukkainen sanoo.
Brunette ei vastaa mitään. Mies pistää sen merkille. Koppava nainen, hän ajattelee mielessään. Hän kuitenkin jatkaa hymyilemistään.
"Hävisin tuolla", hän nyökkää salille. "Kolme kertaa peräkkäin, mikä on ennenkuulumatonta ja täysin teidän kolmen naisen vika. En saanut silmiäni irti teistä".
Naiset nauravat.
"Missä... missä seuralaisenne ovat?", hän kysyy katsoen ympärilleen. "Haluaisin jakaa tragediani, miehinä he varmasti ymmärtäisivät."
Naiset naurahtavat ja katsovat merkillisesti toisiaan. "Olemme ihan rittävää seuraa toisillemme.", brunette sanoo.
"En epäile sitä hetkeäkään", mies vastaa nopeasti. Tällä kertaa kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Mies ei tunne oloaan iloiseksi, vaikka hymyileekin kuin vuoden maitotyttö. Jokin ei ole kohdallaan, hän ajattelee. Sitten hän tuntee painostavan tunteen, josta ei pääse eroon. Hän ei pysty unohtamaan tunnetta edes hetkeksi. Mies seisoo siinä hetken tajuamatta olevansa mietteisiinsä vaipunut.
"Mekin hävisimme", lyhyempi blondeista sanoo ääntän korottaen, hieman epäröiden. Vasta silloin mies havahtuu. Hän hymyilee lempeästi.
"Let's found a club", hän sanoo naurahtaen ja silmää iskien, mutta tajuaa sittenkin sanoneensa tyhmästi, yrittäneensä liikaa.
"Mitkä ovat teidän nimenne?", hän kysyy liiviään suoristaen. Mies olisi halunnut lisätä "ihanat kaunottaret" kysymykseensä, muttei voinut edellisen lausahduksen takia. Jälkimaku olisi ollut liian imeliäs. Lyhyt blondi esittelee bruneten Idaksi, itsensä Catriksi ja pidemmän blondin Helenaksi. Mies naurahtaa.
"Katri Helena. Osaatteko laulaa?",hän sanoo hieman kömpelösti. Naiset katsovat toisiaan ymmällään, Ida hymähtää. Miestä nolottaa.
"Viittasin Katri Helenaan, siihen laulajaan", hän yrittää korjata tilanteen.
"Mutta me olemme Catri ja Helena. Helena on suomensaksalainen ja minä olen suomenruotsalainen.", Catri sanoo.
"Entä sinä?", mies kysyy Idalta. "Oletko sinäkin hitusen jotakin?"
"En, minä olen ihan suomalainen, aito puhdas perussuomalainen", Ida sanoo ja mies hymyilee hänelle. Naiset katsovat toisiaan.
"Hän valehtelee", Catri sanoo. "Hän on myös suomenruotsalainen, vieläpä oikea aatelisto sellainen!" Catri kikattaa.
"Vai niinkö?", mies kysyy huvittneena, epäuskoisena. "Saanko siinä tapauksessa tarjota teille kaikille arvon neideille ja leideille juotavaa?", mies kysyy ja ottaa esiin lompakonsa.
Naiset katsovat toisiaan arasti, jonka jälkeen Helena sanoo: "Toki". Naiset tekevät tilauksensa ja mies maksaa käteisellä. Miehen sydäntä pistää taas.
Muutaman juoman jälkeen, Catri alkaa puheliaaksi.
"Arvon... herrrrra!", hän huutaa baarikaiteeseen nojaten ja alkaa kikattamaan. Mies ajattelee syytä siihen, minkä takia maailmassa velloo käsitys nuorten naisten olevan kypsempiä kuin nuoret miehet.
"Arvon herra! Nyt kun olette katselleet meitä tyttösiä jo... Tovin! Niin, niin kuka meistä vetää kiinnostustanne kaikkein eniten? Ettehän voi lähteä täältä meidän kaikkien kanssa!"
Mies hymähtää. "Totta", hän sanoo. "Vaikkakin olisihan se mieluisinta, lähteä teidän kaikkien kanssa", hän sanoo silmää iskien.
"Älkääs nyt!", Catri huutaa ja kikattaa taas uudestaan. "Olette, olette oikein tuhma mies".
"Minkä ihmeen tähden sinä teitittelet minua?", mies kysyy kummastuneena. Äkkiä hän tuntee sydämessään saman painostavan tunteen. Hän kääntyy katsomaan alas juomaansa tuskastuneena.
"Tiedättekö mitä? Olette aivan oikeassa! En tiedä miksi teitittelen sinua, varsinkin kun olet jotenkin niin nuoren oloinen. Siis... tarkoitan, vaikka sinulla on parta ja viikset. Minä olen 24-vuotias. Kuinka vanha sinä olet?", Catri kysyy.
Miehen ilme värähtää. "Olen myös 24, täytän ensi viikolla 25.", hän vastaa nopeasti. Catri kallistaa päätään ja katsoo miestä.
"Voisit ollakin tai sitten olet vain liian suureksi liian nopeasti kasvanut poika... Minä en ole portsari, mutta..."
"Et olekaan", mies painottaa jäätävästi. Miestä harmittaa. Hän toivoisi, että Catri uskoisi häntä. Useimmat uskovat.
"Tarkoitan vain", Catri hymyilee. "Ota se kohteliaisuutena. Olet aikuinen, kaikkihan meistä sen tietävät", hän kikattaa käsiään ympärille levittäen. "Muutenhan", Catrilta pääsee hikka.
"Muuten et olisi täällä, pääsisi tänne, vai mitä Helena?" Catri naureskelee. Mies puristaa kätensä nyrkkiin. Hän on hirveän vihainen. Häntä itkettää.
"Nytkö teet minusta pilkkaa, kun ensin drinkkini kelpaavat?", hän kysyy jäätävästi. Catrin posket leimahtavat punaisiksi; "Taisit ottaa juhlivan naisen sanat liian tosissaan", hän sanoo mahdollisimman vakavana. "Anteeksi, tarkoituksenani ei ole missään vaiheessa ollut loukata sinua", Catri sanoo lempeästi. Mies purskahtaa itkuun. Naiset säpsähtävät ja katsovat kauhuissaan miestä, joka peittää kasvojaan paksuilla käsillään.
"Oletko, oletko kunnossa", Helena saa kysytyksi. Naiset eivät ole ennen nähneet salskean miehen itkevän, ainakaan niin pienestä. He katsovat häntä pelonsekaisin tuntein. Catri uskaltautuu taputtamaan häntä selälle ja pahoittelee huolestuneena. Äkkiä mies hengittää syvään nopeasti ja ryhdistäytyy. Hän hymyilee taas uudestaan, mutta naisten mielestä hymy ei ole enää viehättävä. Se on rikkinäinen hymy, surullinen ja rikkinäinen hymy, joka itkee epätoivoisuutta. Miehen silmät ovat ahdistuneet ja nyt ne näyttävät niin paljailta, niin alastomilta, että naisten tekee pahaa katsoa niihin. Ne kertovat peittelettömästi miehen tuskasta. Naiset vetäytyvät kauemmaksi miehestä. Ida kysyy vielä kerran, josko mies on kunnossa, jotta he voisivat jättää hänet rauhaan.
"Catri", mies sanoo äänessään hitunen epätoivoisuutta. "Jos minä rakastan sinua tässä ja nyt ja kuolen huomenna pois, itkisitkö sinä minua?". Catri katsoo miestä ihmeissään.
"Onko joku rakkaasi kuollut?", hän kysyy.
"Rakas sisko", mies sanoo kurottaen Catrin käsiä.
"Siskosiko?", Catri kysyy peloissaan miehen lähentelystä.
"Ei, vaan rakas sisko olet sinä. Kuuntele minua, olen tykästynyt persoonaasi, olen tykästynyt hirmu paljon. Sinä olet ihana koska sinulla on selkärankaa olet suorapuheinen ja ymmärrät ihmisiä, ymmärrät minua. Nytkin ymmärsit, että läheiseni on poistunut, vaikka nuo kaksi luulivat minua vain hulluksi, joka kuvittelee olevansa rakastunut sinuun", mies sanoo. Sitten hän nousee seisomaan.
"Käyttekö täällä usein?", hän kysyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Naiset pudistavat päätään. "Asumme Ruotsissa", Catri vastaa hiljaa. Naiset tarkkailevat miestä.
"Hyvä", mies sanoo vapautuneesti. "Minä käyn. Usein. Hyvä", hän sanoo ja kääntyy lähteäkseen.
"Odota!", Catri sanoo äkkiä. Mies kääntyy.
"Kuka on kuollut? Haluatko puhua... siitä?", Catri kysyy arasti. Mies pidättelee itkua kaikin voimin ja hymyilee. "Äiti kuoli tänään", hän sanoo.
"Miksi hymyilet?", Catri kysyy pahoillaan.
"Tuleeko hän takaisin jos lakkaisin hymyilemästä?", mies kysyy. "Hän ei tule takaisin vaikka lentäisin, kävelisin vetten päällä tai kuolisin, joten miksi siis itkisin?" Mies kysyy. Naiset katsovat miestä säälien. Kukaan heistä ei uskalla sanoa mitään. Mies toivottaa heille hyvät jatkot.
"Kuinka vanha olet? Oikeasti?", Catri kysyy nopeasti ennen kuin mies lähtee.
"Emme kerro kenellekään, saat käydä täällä aina, rauhassa. Minusta vain tuntuu... että olet vielä... lapsi".
Miehen kulmakarvat rypistyvät ja hänen katseensa kiiltää, kyyneleistä.
"17", hän sanoo vihdoin. Catri hymyilee, mies lähtee kävelemään baarista poispäin.
"Mahtaa olla rankkaa", Catri sanoo ystävilleen.
"Äitinsä kuolema?", Ida kysyy.
"Elää itseään vanhemmin."
Vastaukset 2
Vanhimmat
En voinut olla naurahtamatta, lukiessani edellisen Bigbuzzelin kommenttia. Tämäkö joku ammattilaisen tarina? Ei todellakaan. Näin nimimerkeillä tehtailemalla uskottavuutta ei saa.
Kyllä se kannattaa yrittää hankkia kirjoittamalla. Kirjoitusvirheitäkin on vihkoksi saakka.
Mies ei hymyile kuin vuoden maitotyttö. Naisen kirjoitus tekee useasti samankaltaisia virheitä, jotka kostautuvat mieslukijoiden katona.
Suomenruotsalainen on vähemmistö, mutta suomensaksalainen on lähinnä nimikummajainen.
Kun mies pillahti itkuun ilman todellista särmää, lopetin lukemisen. Aika keskitasoista tarinaa, voi teinityttöjen keskuudessa mennä, mutta ei näin aikuiselle elämää nähneelle.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä kikatetaan 4
T. ®Sherlokki © 2005
Ihan kivasti johdateltu tarina, joka kulki aivan toisella tavalla, mihin olin varautunut. Tästä olisi niin herkästi saanut aikaan paljon tavallisemmankin.
Jotkut asiat mietityttivät ja oudoksuttivat.
Kuinka pitkään 17-vuotias on käynyt casinolla, kun hän valmistautuu iltaan aina samalla tavalla?
-------
"Mahtaa olla rankkaa", Catri sanoo ystävilleen.
"Äitinsä kuolema?", Ida kysyy.
"Elää itseään vanhemmin."
-------
Tämä lopetus viehätti minua suuresti.