Mua hirvittää menkat...tai ei oikeastaan menkat, vaan se, että miten kerron äidilleni niistä kun ne alkavat. Monet sanovat että "ei siinä mitään noloa ole, senkun kerrot vaan!" mutta kun on(tai ainakin se tuntuu nololta!) Nyt haluaisin neuvoja miten kerron asian niin etten tunne itseäni aivan aasiksi!!!!
menkat....
Nolo....
11668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muistan kun minulla joskus miljoona vuotta sitten alkoi menkat. Minua nolotti ja hävetti, vaikka se onkin maailman luonnillisin juttu. Meillä on aina ollut äitini kanssa hyävt välit, eikä siis olisi ollut mitään syytä olla noloo kertoo hänelle. Pari päivää käytin näyte siteitä, mitä oli postissa tullut. Ja kauppaan en ikimaailmassa olisi kehdannut mennä ostamaan. Jossain vaiheessa sitteet loppui ja oli pakko mennä kertomaan äipälle.
Muista sen kuin eilisen. Äitini oli tiskaamassa ja menin hänen luo. Aloin itkemään ja nyyhkytin:"mulla alko menkat". Äiti vain halasi minua ja häneltäkin tuli kyynel :D Herkkää... Sitten hän juoksi kauppaan ja osti kaksi pakettia siteitä.
Jälkeen päin oma nolous vain hymyilyttää. Joten kyllä se siitä, rohkeasti vain.
Noin mäkin ajattelin viikko sitten.Mun menkat alko ihan nyt pari päivää sitten joten muistan ihan tarkalleen mitä sanoin äidille!En ollut huomannut menkkojeni alkua joten housuissa oli iso punainen läikkä!Kun äiti illalla tuli kotiin menin ihan pokkana sen luokse ja sanoin:"Äiti.Kun mun menkat alko tänään enkä mä huomannut sitä niin mun housut on nyt ihan likaset niin voiks sä laittaa ne pesuun kun mä laittasin noi housut huomenna kouluun??"
ensin tuntu et äiti olis suuttunut mut se sanokin vaan:joo mä laitan ne huomiseks.onko sulla nyt tarpeeks siteitä? mun pitää huomenna käydä ostamassa niitä..
Sen jälkeen se on joka päivä kysellyt mun oloo ja aino kun on menossa kauppaan se on kysynyt että haluunko mä jotain kaupasta tms..siinä ei siis oo mitään pelättävää..jos äidilläsi on kännykkä etkä uskalla mennä sanomaan menkkojen alkamista päin naamaa voit lähettää vain tekstarin kun äitisi on poissa:"mun menkat alko.Jos käyt kaupassa niin voitko tuoda mulle siteitä?"
dont worry!
Itse olin niin kauhuissani, etten pystyny kertoon äidilleni ku päivän tai parin päästä. Soitin sille töihin ja kerroin, itse olisin halunnu kuolla, mutta äitini otti sen kovin iloisesti.
Mä sanoin ihan suoraan sille mitä oli tapahtunu, en siinä paniikkitilassa pystyny muuta höpöttämään.
Jos haluut et äitis saa tietää, ei auta muuta ku kertoa...
yhtään hirveitä..ärsyttäviä vaan..=(
Enkä mä kertonut mun äidille yhtään mitään..
Mutta sanon..että ois kannattanut..mutta yksin pärjään parhainten..
Joten..tiedän että se on erittäin noloa..
Sen takia jätin kertomatta...=)
... en ole kertonut äidille, että mulla alko jo menkat vuosi sitten...
Pärjään hyvin eikä äiti ole huomannu!
Mä oon pärjännyt yksin jo kolme vuotta..
No problem...
Mä en ymmärrä. Minkä takia ei voi/kehtaa kertoa? Mä kerroin ihan vaan sen takia, ettei tarvi omia rahoja tuhlata tampooneihin :)
On se..riippuu oikeesti äideistä..joten mun mielestä oli parempi olla kertomatta...
Kuule..kuka puhui omista rahoista??
Väitätkö ettei rahaa saa äidiltä ihan muihinkin tarkotuksiin..joten ei se silloin ole omaa rahaa..
sanoo vaikka et mä meen kaupungille..et voisitko heittää vähän rahaa..tai jotain..*hymy*
No musta tuntuu, että äiti huolestuis, jos tytär ei sano, et sen menkat on alkanu. Seki haluis varmaan tietää tollasesta asiasta. Mä itse kerroin äidille aika jännällä tavalla.Se oli yötöissä sillon ja sillä oli aina sellanen reppu mukana. Kirjotin kirjeen ja laitoin sen sen reppuun. Sit se tuli aamulla ja halas. :) Ei me niistä nyt oikeestaan puhuta, mut joskus se aina kysyy onko siteitä tarpeeks ja et voinko lähtee kouluun jos on kuukautiskipuja jne. Ja sehän mun pyykit pesee niin ois huomannu, vaikken olis kertonukaa. (aina ei voi välttyä ihan tahrattomuudelta)
Esim..mun äitini ei oo tollanen..joka halailee..
Mä en ikinä kertois sille..
Ja huom..mä aloin jo kasin alussa itse pesemään pyykkini.*Hymy*
Odotin vain kunnes olin äitini kanssa kahden kotona ja näytin hänelle tahriintuneet housuni sanomatta mitään. Oloni oli todella kurja, mutta helpotus oli suuri, kun sain asian pois harteilta.
Jälkeenpäin asiasta voi kertoa sanomalla jotain aivan ohimennen, kuten esim: "Hei mä en nyt jaksa lähtee sun kaa kauppaan, ku mul on naistenvaivoja."