Hei,
Täällä palstalla onkin ollut puhetta lapsen omasta kielestä ja siitä, että se joissain tapauksessa saattaa merkitä dysfasiaa. Kuinka normaalia on se, että lapsi, joka on 1v 7kk puhuu enimmäseen tällaista omaa kieltä ja vain muutamia oikeita sanoja/lauseita. Lisäksi ne sanat, jotka tulevat, ovat helppoja "mamma", "kakka" tyylisiä ja osittain erittäin epäselviä. Muutamia oikeita sanayhdistelmiä kuitenkin tulee. Kuten "mamma är där" "vauva är där" (lapsen isä puhuu pojalle ruotsia). Onko sellaisia lapsia, jotka tässä iässä ovat puhuneet lähes taukoamatta omaa kieltä, mutta joilta se sitten on kuitenkin jäänyt pois? Kun tällä hetkellä tuntuu, ettei poika koskaan ala kunnolla puhumaan... ja jotenkin minusta tuntuu, että poika ei ole tätä sorttia, joka pitää kykyään piilossa, kunnes yhtäkkiä alkaa puhumaan täydellisiä lauseita.
Täällä palstalla onkin ollut puhetta lapsen omasta kielestä ja siitä, että se joissain tapauksessa saattaa merkitä dysfasiaa. Kuinka normaalia on se, että lapsi, joka on 1v 7kk puhuu enimmäseen tällaista omaa kieltä ja vain muutamia oikeita sanoja/lauseita. Lisäksi ne sanat, jotka tulevat, ovat helppoja "mamma", "kakka" tyylisiä ja osittain erittäin epäselviä. Muutamia oikeita sanayhdistelmiä kuitenkin tulee. Kuten "mamma är där" "vauva är där" (lapsen isä puhuu pojalle ruotsia). Onko sellaisia lapsia, jotka tässä iässä ovat puhuneet lähes taukoamatta omaa kieltä, mutta joilta se sitten on kuitenkin jäänyt pois? Kun tällä hetkellä tuntuu, ettei poika koskaan ala kunnolla puhumaan... ja jotenkin minusta tuntuu, että poika ei ole tätä sorttia, joka pitää kykyään piilossa, kunnes yhtäkkiä alkaa puhumaan täydellisiä lauseita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
poika sanoi eka oikeen sanan vasta 1v9kk; äiti.Ja vielä 2v neuvolassakaan ei paljon enempää osannut. Vasta 2v 4kk alkoi niitä uusia sanoja "tippumaan" oikei paljon.
Nyt hän täyttää juuri kolme vuotta ja oikein hyvin ymmärrettävissä, tosin koska puheterapia jonoon jouduttiin kaksi ja puoli vuotiaana niin sinne nyt sitten ainakin mennään kerran käymään joskus kun kutsu tulee (täällä yli puolen vuoden jono terapiaan).
Pikkusisko taas joka on vuotta nuorempi niin puhuu jo jopa melkein selkeämmin kuin veljensä, niin ne vaan ovat erilaisia ja kehittyvät eritavalla vaikka täysin samat geenit ja kasvatus on.
niin siis tuo kaksikielisyys saatta hiukan viivästyttää sitä puhetta. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Minun erään tuttavapariskunnan kaksi vuotias poika ei juurikaan puhu vielä mitään ja heillä on juuri tämä kaksikielisyys mukana kuvioissa. En usko että siinä puheessa on mitään häikkää teilläkään. Se vaan vie hetken pidempään kun lapsi oppii sen yhden kielen sijasta kaksi yhtäaikaa!
Olen töissä törmannyt moniin perheisiin jossa puhutaan lapselle kahta eri kieltä ja on todella tavallista että lapsen puhe kehittyy hieman hitaammin kaksikielisessä perheessä, kuitenkin yleensä muutaman vuoden päästä lapsesi puhuu todella sujuvasti kahta kieltä!! Jatkakaa siis ihmeessä kahden kielen käyttämistä, kyllä se puhe sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin. Muistakaa kuitenkin aina puhuessanne lapselle että äiti käyttää lapselle aina samaa kieltä (suomi) ja isä siis puhuu lapselle aina ruotsiksi, niin lapsen on helpompi erottaa kielet toisistaan.
Meidän tyttö puhui kaksi ja puolivuotiaanakin vielä tosi paljon omaa kieltään. "Luki" esim.kirjaa täysin höpö höpö -kielellä. Rinnalla kehittyi kyllä myös oikeakin kieli. Nyt neljävuotiaana puhuu paljon ja sanavarasto om rikas. Ja eläytyvä intonaatio on jäänyt omasta kielestä. Eli hän on siis varsin hyvä puhuja.
Lapsesi on vielä tosi pieni, eikä tuon ikäinen paljon muuta yleensä puhukaan kuin sanoja ja ehkä muutaman lauseen. Ajattele pikemmin, että lapsesi on luova ja sosiaalinen, kun käyttää aktiivisesti ääntään ilmaisuun.