Kyllästyin vanhaan tuoliini, jolla hankasin lattiaa nettaillessani. Ostin viisipyöräisen konttorituolin, käsinojin ja korkeussäädöin kaasujousella. Aika paketin sainkin. Kaikennäköistä tuolin osaa ja monta ruuvipussia. Kokoaminen sentään onnistui kun oli työkalut ja hiukan teknistä taitoa - voimaakin. Muistan elävästi kun eräs naishenkilö kertoi Hesarissa kirjahyllyostostaan:
Ostin kirjahyllyn mutta sainkin kasan lautoja ja pussillisen ruuveja, jonka päällä luki KARINIEMEN PATAVALMIS BROILERI.
Oletteko te ostaneet "broilereita"?
Ostin kirjahyllyn mutta sainkin kasan lautoja ja pussillisen ruuveja, jonka päällä luki KARINIEMEN PATAVALMIS BROILERI.
Oletteko te ostaneet "broilereita"?
Vastaukset 19
Vanhimmat
se on ollut mottoni pitkään! Ei-ihan-niin-arvokas -antiikki ei ole useinkaan sen kalliimpaa kuin uudet huonekalut, laatu vain on valovuosia edellä!! Ja ennen kaikkea, saat kotiisi huonekalun etkä tee-se-itse -pakettia. Nyt on ongelmana nk. tekniikkakeskus, televisiot olivat suhteellisen harvinaisia 1920-luvulla :), mutta siihenkin ajan kanssa varmasti löytyy ratkaisu.
Uusista huonekaluista vielä; mikäli nyt olet jotenkin onnistunut saamaan sen kasaan ja huonekalun näköiseksi, et saa enää muuttaa mieltäsi etkä asuntoasi - lastulevyroina kestää vain yhden kokoamiskerran.
olen minäkin alkanut arvostaa viimevuosina yhä enemmän. Keväällä ostin itselleni viidellä eurolla konttorituolin. Taitaa olla tyylillisesti Ruuneperimainen, kun minunkin tuolissani on kaasujousitus ja viisi pyörää. Käsinojatkin siinä oli, mutta annoin ne pois ( en saanut niitä paikoilleen, joku ruuvi puuttui... ) Nyt vähän harmittaa äkkipikainen toimintani. Saattaisivat olla mukavatkin käsinojat. Tämä on tosi hyvä istua - on ihan "johtajamainen olo" tällä tuolilla naputellessä. - Muuten, miten antiikki määritellään vuosissa? Milloin esine on niin vanha, että voidaan puhua antiikista? Viisaita puhut, Sanelma antiikin ja käytetyn laadusta.
Keksitpä mukavan keskusteluaiheen! Minulla on muistissa montakin hikistä kokemusta "helppo-koota-itse"-paketeista. Kokemuksista viisastuneena olen alkanut pelata varman päälle, varmuuden vuoksi. Kerronpa pari esimerkkiä. Yritän olla mahdollisimman omatoiminen myös näissä huushollihommissa, vaikka tekniset taitoni ovat todella surkeat. Hoitelen putkihommatkin itse "Kodinputkimiehellä" ja yksinkertaisilla työkaluilla ( joiden nimenä on tätä-käytetään-siihen-ja-siihen ). Mutta yksi ongelma toistuu aina vain uudestaan, kerta toisensa jälkeen. En saa putkimiehen pullonkorkkia auki, en sitten millään. Keksin oivallisen ratkaisun. Menen pullon kanssa kaupan kassalle ja sanon: "Ostan tämän, jos saat pullonkorkin auki". Usein käy niin, ettei kassatyttö saa korkkia avatuksi, mutta kassajonosta löytyy AINA vähintään yksi avulias herrasmies, joka avaa korkin suit-sait-tosta-vaan. Ja palkaksi väläytän kiitollisen hymyn. Eikö olekin nerokas ratkaisu? Tätä menetelmää sovellan sitten tilanteessa kuin tilanteessa. Kesäkuussa ostin ruohonleikkurin. Tutkiskelin kauan pakettia ja tulin siihen tulokseen, että varmasti tulee ongelmia kokoamisessa. Menin rautakaupan myyjän luo ja sanoin: "Ostan tämän ruohonleikkurin, jos kokoat sen minulle valmiiksi"! Poikaa hymyilytti, mutta hän ryhtyi heti reippaasti kokoamishommaan. Mutta kuinkas kävikään? Tuli ongelmia pojallekin ruuvien kanssa. Apuun haettiin toinen myyjäpoika, kolmaskin ja yhteisvoimin saatiin kone kasatuksi. Minun osuudekseni jäi sitten ruohonleikkurin kotiin kuljetus BUSSISSA. Ja jostain syystä oli tosi paljon hyväntuulisia kanssamatkustajia, kun astelin ostoksineni lierihattu päässä bussiin. (*:*) Niin, että tällaista "patavalmista broileria..."
että kun minullakin vaikeuksia kansien ja korkkien avaamisessa, ostin sellaisen vekottimen jolla aukeaa kierteellä olevat isot purkit ja pienten pullojen korkit, Minullakaan kun ei ole sellaista voimaa noissa näpeissä, eli tiedoksi vaan tämäkin samaa kärsiville. Ostin sen muuten Ruotsissa käydessääni, mutta niitä lienee kyllä suomessakin hyvin -ja vähemänhyvinkin varustetuissa kaupoissa, kannattaa kysyä kauppiailta.
sillä vekottimella on? Olisi minullakin sille tosi paljon käyttöä, jos vain sellaisen kaupasta löytäisin. Miltähän osastolta sitä osaisi etsiä?
sie oot sit näpsäkkä tyttö,tuota konstii minunkin pittää alkaa käyttää.
minul on usein myös sattunu, etten saa jottain korkii auki.mut mie otin sopasen teijalta oppii,kun hää piti tv ruokaohjelmaa jos muistatte,siin hää neuvo työ kaluis vammaisille tarkoitettuja välineitä,hänel itellää oli muistaakkseni nivel reumaa.niit vehkeitä voip käyttää tervekin ihminen.maito ja kermapurkit aukee tuos vain.
isommat tavarat on tosi kamalii,millä niit ainakin vanhempi ihminen ossaa koota. mie ostin yks vuos kaasugrillin ko aattelin laittaa kesäsin ulkona ruokaa,niin kuin muutkin kesällä grillaa.mut se nyt oli niin kommervenkki et sitä ei saanu ees alkutekijöihin.
mie annoin sen sitten lahjaks kylälle.
nykyää mie otan liikkestä kokoojan mukkaan tai jää kaupat tekemätä.
tuos asias mie oon vissiin kummallinen ,et mie en arvosta vanhaa roinaa ainakaan itelläni kotona.museois on mukava käyvä kattomassa,mut kottiini mie en taho ennää mittään vanhaa.
täälhän minul ei muuta ookkaan nurkat ja vintit pullollaan.ei minul itellä ollu miehelään mennessä ko nyytti kainalossa,mut jalmarin vanhemmilta jäi peruja.
mie oon sitä mieltä ,et ko oon saanu aina kaiken vanhana itelleni,jopa miehenkin.:) tuo oli sitä minun huumorii.
niin no, oon saanu vaatteet aina käytettynä ,jopa alus vaatteet ,nuoruuessa,kaik tavara on aina ollu ensin jonkun muun.mie en ollu saanu mittään uutta,et ois tuntenu uuven hajun,kaik on aina haissu vanhalle saralle tai muuten ummehtuneelle.
mie oon sulkenu täst töllist useita huoneita ja lykänny sinne vanhat huonekalut ja roinat.
nämä huoneet mis mie asun oon kalustannu uusilla huonekaluilla v 96.
Minul on niin kaunis sohva ja nojatuolit ,siin on valkonen pohja ja siniset kukat, se on niin nätti et mie vielläkin ihailen sitä.verrattuna vanhoihin synkänvärisiin nahka ja harmaaseen sohvaan jotka oon vienny vintille.
sit minul on savun värinen lasipöytä johon oon ostanu valkosen aallon vaasin ja oon laittanu silkkisii sinisii ruusuja.huone on niin valoinen ja puhtaan olonen , kun on melkee valkoset tapetit. ainoo vanha tavara on keinutuoli ja piano. ne on niin mukavii käytös, vaik ei oo järin kauniita.
tahon ellää tätä aikaa ,enkä jottain antiikkii.tahon kaiken uutena ,et mie itte saan tehhä siitä vanhan. ja sit viskata mänemään kun on hajonnu.
ja sitä suuremmalla syyllä oon sitä mieltä,katsoitteko kerran teeveestä tuli ohjelma kaiken maailman ötököistä,kun suurennettii valtavalla mikroskoopilla sohvaa, niin sielhän oli oikein ötökkä yhdyskuntia.niin aatteleppas semmosta sohvaa joka on vaikka 100 vuotta vanha niinkuin minul on,en ennää ikinä istu sille.
työ varmaa ette pidä minun sanomasta,kun niin moni nykyää arvostaa vaan vanhaa. mut tälviisii mie aattelen vanhast roinast jolle on keksitty hieno nimi ,antiikkia.
nimeä en tiedä, mutta kun kyselet kauppialtasi sellasta vekotinta jolla saa korkin ja purkin, kannet auki , en tiedä nimeä ,kun tuossa ei lue mitään kenen tekemäkään edes on, mutta hyvä se on , se on n. 20 cm kokoinen ja toisessa päässä levenee niin että saa suuremmankin purkin kannen auki ja ihan pienen korkin , siinä on monta niinsanottua lokosta eli kerroksittain, toinen pää on kahvoilla varustettu ihan kuin tonget. Paremmin en osaa selvittää , kysele vaikka taloustavarapuolelta missä myydään astioitakin. toivotaan että löydät sellaisen.
mutta Lyylillä on! Mukava, kun ennätit kirjoittelemaan. Olenkin tänään ollut juttutuulella: lueskellut ja kirjoitellut enemmän kuin aikoihin. Hämmästyttävää, miten paljon vanhoistakin jutuista löytää uutta.
Nuo vammaisille tarkoitetut, päivittäisiä toimin-
toja helpottavat apuvälineet ( = PT-välineet ) voisivat olla avuksi ikääntyessä monelle ja monissa asioissa. Minulla on reumaa sairastava tuttava, jolla on abloy-avaimeen jatke oven avaamisen helpottamiseksi, erikoisleipäveitsi, purkin avaaja, sukanvetolaite, WC-pytyn koroke ja ties mitä kaikkea. Hankinnoissa ja neuvonnassa häntä ovat auttaneet terveyskeskuksen fysioterapeutti ja toimintaterapeutti. En ole vaan hoksannut, että minäkin voisin noita välineitä hankkia. Hupsua kerrassaan. Kiitos vinkistä Lyyli!
Sinulla on varmasti kaunis koti. Hienoa, että olet voinut tehdä siitä "itsesi näköisen". Minua kiehtovat vanhat esineet: on kuin niihin sisältyisi "tuhat ja sata tarinaa". Pääsisinpä tutkimaan ullakkosi aarteita!
- niillä pääsen varmasti alkuun etsinnöissäni. On tämä hyvä palsta, kun kaikenlaista neuvoa löytyy asiaan kuin asiaan. * Hienoa!
te rakkaat ihanat naiset. Ei tarvitse sukupuolitutkimusta, ei rinnan eikä pyllyn ympärysmittaa, tajutakseen kummasta luomakunnan jäsenestä on kysymys. Minä, Ruuneperi, lupaan kertoa teille rakkaille, ihanille "haaremilaisilleni", minkä nimisiä ja hintaisia ovat nuo "vempeleet". Muistanette kuitenki XL-hartiat ja vahvat kädet. Ampaisenko luoksenne vai neuvonko "vempeleen"? That`s the question.
Hyvä, Ruuneperi, kun neuvot vempeleen nimen. Katsos valtakunnallisesti ottaen haaremisi on laaja ja bensan hintakin on tyyristä nykyään. Ja tasapuolistakin kaikkia kohtaan tämä ruudulla neuvominen on. Toki tunnustan XL-hartioiden mahdin ja käden voiman: ei siitä mihinkään pääse, että miehet ovat lihasvoimassa ylivoimaisia naisiin nähden. Naisen voima taas puolestaan on heikkouden vastustamatonta voimaa, sanotaan. (*:*) Sano nyt Hyvä Mies jo sen vempeleen nimi!!!
Moomma justihin sellaasii tai ainakin minä , voi meitä,
Ampaisihan se Anttilakin , mistä se nyt ampaisikaan vuoteltaan, ja niin edelleen. Kiva jos tiedät nimet, taitais tulla pitkä matka kertomaan ne paikan päälle , terveisin Anna-Maija
ps.
Paitsi jos Pavin matkalla kerrotkin
Lyylin kirjoituksesta heräsi omat tunteet pintaan.
Minä muutin vuosi sitten kerrostaloon, möin entisen kodin avioeron jälkeen. Minut hyljättiin, vaihdettiin nuoreen ja nättiin ja kokonaisen vuoden minä asuin yksin isossa omakotitalosssa kaikkien yhteisten muistojen keskellä. Sitten päätin, että tämä saa riittää. Itkusta ei tule loppua täällä. Möin talon ja tyhjensin sen 30 vuotisesta sodasta. Paljon meni muistoja pois pinnalta. Uuteen asuntoon otin vain vähän mukaan - ne omalta tuntuvat tavarat. Nyt on asunto remontoitu omannäköiseksi. Hyvä on asua siinä, vaikkei ole puutarhaa, jossa pitäisi grillikestejä. Mutta ei ole niitä lumitöitä eikä muitakaan ison talon töitä pienelle naisihmiselle.
Vielä tulee surullinen olo kun muistelen, mutta onneksi tunne menee kohta ohi.
Kipeitä tunteita nousee minullekin pintaan niin Lyylin kuin Sinun kertomastasi vielä vuosienkin takaa. Surun matka on pitkä eikä kaikilla ole voimia eikä rohkeutta kulkea sitä loppuun saakka. Suru koskee, mutta sen läpi ei pääse kuin kulkemalla. Oikotietä ei ole. - Minun oli jäätävä paikoilleni vanhojen tavaroiden keskelle elämään. Muutoksia tuli niin tiuhaan tahtiin, että oli vain oltava: läheisten sairastumista vakavasti, avioero, kuolemaa, omaa sairastumista - kaikki yhdessä myllerryksessä. Vanhaa tavaraa muistoineen tuli kuolemantapausten jälkiseurauksena aina vain lisää kotiin. Tein surutyötä esineiden kautta ja kanssa. Monissa esineissä olikin äkkiä jotain turvallista ja lohduttavaa, kaunistakin.
Huomasin, että luurankoja on uskallettava katsoa suoraan kohti. Matka jatkui eteenpäin tätäkin kautta - vapauteen Pienen Rahtusen askelin.
"Olipa kerran pieni olento nimeltään Rahtu. Se eli hyvää elämää, jonka sen yläpuolella leijaileva musta pilvi pani merkille. Äkkiä musta pilvi hävisi ja vei mukanaan Rahtun Rakkaan. Rakkauden menettämisen tuskissa Rahtu putosi alas suureen kaltevaan kuiluun, liukui sen rinnettä alas. Kuilu oli niin syvä, että hän ei nähnyt sen pohjalle asti. Matkalla ei ollut mitään, mihin tarttua ja ohjata pelottavaa liukua. Matka oli tuskallinen, mutta Rahtu laskeutui lopulta pehmeälle sateenkaarelle. Katsoessaan ympärilleen Rahtu huomasi portaat, jotka johtivat ylös auringon valoon. Portaat olivat hyvin vaikeakulkuiset alussa, mutta tulivat helpommiksi ja jännittävämmäksi, kun Rahtu lähestyi auringonpaistetta ja alkoi tuntea itsensä täysin uudistuneeksi... ( Bruce Fisher )
Jk. Ajatella, että tämä kaikki alkoi Kaitsun tuolin ostosta (*:*)
näin mukavasti juttutustele tääl käyp ,se voip männä tosiaan tuolin ostosta, suuriin fääreihin.
hyvä huomautus frederiikka.
on sinnuu ravisteltu oikee kunnolla, mutta olet urhea nainen ,ko oot kuitenkii tuommosestakin tällistä jaksanu lähtee etteenpäin.
oot jaksanu tehhä itelle oman kodin ja kute sanoit oman näkösen,niin sitä pittää.
uskon sen vaativan hyvin paljo joutua kamppailemaan tommosten asiain parissa.
sie päätit et riittää ja se oli hyvä päätös,et visiin muute oliskaa päässy irti entisestä,monast kaik pittää alkaa puhtaalta pöyvältä,entinen paras jättää taakseen,etenki tavarat.
mie en niin kiintyny oo koskaan tavaroihin ,et haikailisin niien perrää, nyt ko miekin oon laittanu nämä asumani huoneet oman laiseks ja välil käyn muis huoneis mis muistot on ,on ko tulisin vieraaseen talloon ,ne ei ole minnuu.ne on jalmarii ja hänen vanhempiensa kotia.
ei sitä mittää puutarhaa tarviikkaan ,monast kun löytyy vaan oma soppi mis viihtyy vaik pienikin ja saap olla rauhassa,ja tehhä ommii asioita.
joku filosooffi on miettinykkin ,et siel mis on sydän siel on kotikin.
onnea sinulle kati,sinul varmaa tullee tapahtummaa vaik mitä iloa viellä,kohan vaan rohkeasti avaat ovet elämlle,oot sinä senverran
uppee nainen.
Oletko tehnyt uusia ostoksia viime aikoina. Vai uuteen tuoliisiko juutuit? Tuolistasi virisi hauska keskustelu. Mitähän mukavaa iloksemme nyt keksisit? Kirjoittelehan taas...
Savu nousee tiukoista ajatuksista, saas nähdä koska iskee tulta. Onneksi palsta elää. Oikein nauratti tuo Spedemäinen verotoimistokuvailu. Saadaan taas uusi hyvä kirjoittaja.
odotellaan jännityksellä, koska sytyttää. Sitten täytyy vaan vahtia, ettei päreet pala. Sitä vaaraa ei kai kuitenkaan ole, kun on kysymys Sinusta Kaitsu. Selviäthän hermostumatta tuolin ja muidenkin koottavien "broilereiden" kanssa. Mukavaa, kun sain Sinut hereille! (*:*)