Uskooko kukaan enää tosirakkauteen?

Sori pilkun viilaus, mutta;
eikö ennenmuinoin toinen, useimmiten nainen ollut miehestä, jo taloudellisesti niin riippuvainen, että oli "pakko rakastaa"?
Hyvä että kokosit ja erittelit asioita, joita kuuluu/pitäisi kuulua tosirakkauteen.
Noiden avulla, jos ja kun sitä alamäkeä alkaa tulla, kannattanee mennä ensin itseenä. Että missä asioissa voisi petrata, tulla vastaan.
Vaikeimpia asioita ehkä tuo tilan antaminen, puolin ja toisin.
Niin paljon kuin haluaisinkin, tällä hetkellä en usko tuollaiseen ikuiseen tosirakkauteen.

tuon tosirakkauden eteen on kasattu aika paljon ylipääsemättömiä ongelmia.
Asiat eivät luista yhtä helposti kuin nuorena, jolloin ei tarvinnut ajatella kuin itseään ja kumppaniaan.
Nykyään on entiset perheet hyvin tiukasti kuvioissa mukana ja siitähän se ilo yleensä repeääkin....
Harvalla tämän ikäisellä on niin hyvä tilanne, että ihan puhtaalta pöydältä pystyy aloittamaan tuon tosirakkauden, vaikka se jossain taustalla häämöttäisikin....
Vastuu toisista on niin suuri...
Ja tuo, että kestääkö tosirakkauskaan ikuisesti, on sitten jo toinen kysymys....

Ainakin minä uskon tosirakkauteen. Mutta, sitä pitää muistaa hoitaa. Kukka kuolee ilman vettä. Aika julma juttu koko rakkaushommeli. Kun se iskee, ei voi tehdä mitään. Silmät muljahtavat ympäri ja tikittäjä alkaa jumputtaa. Voi sitä tuskaisen auvoista oloa. Jos ja kun loppuu, ei taaskaan voi tehdä mitään. Voi sitä karmeata oloa. Helpottaa ajan myötä, onneksi. Rakastetaan rohkeasti vaan, jos kohdalle sattuu. Etsiä sitä ei voi .... tulee jos on tullakseen.

D. Duck

Kait sitä voi niinkin käydä,että kun yhteen on menty,ollaan sit loppuelämän..:)


Sisareni on ollut naimisissa 31vuotta ja vieläkin he ovat kuin vastarakastuneet..:))

Sinusta olikin juttuu, jokin aika takaperin.. ;)
Jotta ootko, lähtenyt hamppariks, noille etelän rannoille.. :D
Et kuiteskaan, mukavaa et palasit kirjuuttamaan.. :)
Nyt tuohon, rakkauden mysteeriin..
Jos ikuinen rakkaus, on yhtä kuin ∞ rakkaus,
niin uskon mie.. :)

http://www.internetdj.com/watch_video.php?op=watch&mediaid=13900

Jos käypi niin ikävästi, et se ∞ rakkaus joskus loppuu.. :(
Silloinhan, uudella rakkaudella on tilaisuus...

..naivia tai ei, kai sitä jokainen edes haluaa uskoa johonkin jaloon asiaan, elämä vaan tiputtaa näistä pilvilinnoista välillä, tuo ehkä onnistuisikin autiolla saarella, mutta tässä oikeassa elämässä on jatkuvasti myös häiriötekijät vaikuttamassa asioihin, joskus tahattomasti ja joskus ihan laskelmoidusti, joten tämä yhteyden tunne taitaa olla vain ohimenevä hetki, siitä pitäisi silloin osata ottaa kaikki, mut se ei kai aina niin käy, koska paitsi että ympäröivä maailma meitä ohjaa ja joskus jopa asioihin vaikuttaa se mitä omien korvien välissä liikkuu.

Tänään uskon tosirakkauteen, huomenna taas en, mutta naisellahan on oikeus muuttaa mielipidettään ;DDD

Oikeammin, kahden pitkän ihmissuhteen jälkeen, uskon rakkauteen, mutten elämää suurempaan ikuisuuden kestävään rakkauteen. Uskon, että nainen ja mies voi rakastaa koko eliniän, mutta miten nämä kaksi saataisiin kohtaamaan ;D Useimmin luultavasti käy niin, että toisella rakkaus loppuu, vaikka toinen vielä rakastaisikin...

Kyllähän joka ikinen rakkaus on tosi rakkautta - ikävä vaan että se kestää vain sen pari kuukautta, puolisen vuotta korkeintaan.

Rakkaus on pelkkää biologiaa.

...mun mielestä kaikki ihmiset ei pääse sitä koskaan kokemaan. Tosirakkaus on nimittäin jotain ihan muuta kun se rakkaus joka saa ihmiset menemään naimisiin (ja eroamaan). Olenko pessimisti?

Mutta ilmankin voi elää hyvin ;))

sinisilmäinen hölmö, taivaanrannanmaalari, todellisuudesta irtautunut romantikko. Olet kuunnellut liikaa rakkauslauluja, katsellut liikaa romanttisia komedioita. Häiden kollektiivinen onnentunne on jäänyt pyörimään päähäsi. Rakkaus on vain mielenhäiriö. Vaan kukapa meistä täysin terve onkaan...

Todellisuus läppää avokämmenellä poskelle vähän väliä. Kyynisyys kävelee yli yhä uudestaan. Pettymys istuu itsetunnon päällä. Silti, legenda toimivasta parisuhteesta elää... ja sytyttää sen pienen pilkkeen silmäkulmaan. Ehkä vielä joskus...