Aina jos ihastun johonkin poikaan, pidän häntä itseäni parempana ja rakastettavampana. En osaa ajatella että kukaan voisi ikinä rakastaa minua kuten minä rakastan heitä. Kerran jouduin jo pettymään, vaikkei se suhde ollutkaan. Nyt en uskalla edes lähestyä jätkää josta pidän. Olemme kaveri-tasolla, ehkä sen on hyvä jäädä siihen?
Jos joskus saisinkin hänet, enkö pitäisikin koko ajan häntä itseäni täydellisempänä ja pelkäisin koko ajan hänen jättävän minut? En tiedä mitä tehdä.
Jos joskus saisinkin hänet, enkö pitäisikin koko ajan häntä itseäni täydellisempänä ja pelkäisin koko ajan hänen jättävän minut? En tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla...joten enpä taida osata auttaa:/
vaan kasata sitä itseluottamusta ja jatkaa elämää. ei saa jäädä junnaamaan liian kauaksi aikaa samoihin juttuihin, vaan yrittää elää.
..Siitä pääsee eroon nostat pääsi pystyyn ja ryhdistäydyt. Olet yhtä arvokas, kuin kaikki muutkin, vaikkeivät ne muut sitä tajuaisikaan. Olet fiksuin, kaunein ja älykkäin, ajattele niin ja anna sen näkyä olemuksestasi. Pieni itserakkaus on aina hyvä asia, kunhan ei anna sen kihahtaa hattuun.
Ryhdistäydy ja mene juttelemaan sen pojan kanssa. Jos hän torjuu sinut kylmästi, ei hän ole arvoisesi, joten älä alennu hänen tasolleen.
Jutelkaa vaikka kavereiden kanssa ja kokoatte kunnon ystävähaaremin ja keräätte rohkeutta ja kannustatte toisianne, itseluottamus siinä kasvaa. :)