-Pahin tunne on oikeastaan se, ettei tiedä kuka oikeasti on. Että ikäänkuin kadottaa oman persoonallisuutensa kun keskittyy liikaa jonkun toisen ajatuksiin. Olet kuin joku hemmetin... muurahainen. Sinulla ei ole oikeastaan enää käsitystä minuudesta, olet vain osa tuota ruumista, jossa on niin monia eri persoonia.
-Flame, sinä alat pelottaa minua.
Eifel naurahti, mutta Flame tiesi että hän ymmärsi.
-Niin varmaankin. Mutta voitko väittää ettet joskus ole tuntenut samoin?
-Jaa-a... en tiedä. Mitä sinä oikeastaan tarkoitat tuolla ”monia eri persoonia” jos kerran muurahaisilla ei ole minuutta, miten ruumiissa, tarkoitit ilmeisesti muurahaiskekoa, voi olla persoonia?
-Eifel hyvä, en nyt tarkoittanut syventyä sen kummemmin muurahaisiin.
-O.K. Jatka.
-olen niin usein joutunut samastumaan jonkun muun tilanteeseen, etten enää tiedä, mikä minua itseäni viehättää. Minua ei enää kiinnosta mikään muu kuin se, mitä nämä henkilöt, joihin olen liikaa samastunut, ajattelevat tai tuntevat.
-Siis... luuletko olevasi joku muu?
Flame pudisti hitaasti päätään.
-En osaa sanoa... joskus vain alkaa tuntua siltä, kuin olisin lipumassa pois ruumiistani. Jotenkin irtautumassa itsestäni. Minulla ei oikeastaan ole omia ajatuksia. Ajattelen aina ikäänkuin olisin joku aivan muu.
-Ahaa, ymmärrän.
-Luulen, että se johtuu jotenkin siitä, ettei oma elämäni tunnu mitenkään elämisen arvoiselta. On niin helppoa syventyä jonkun muun ongelmiin unohtaakseen omansa.
-Niin. Mutta se on vähän niinkuin pelkuruutta.
-Eifel. Minä niin harvoin saan sanottua sanaakaan siitä, mitä tunnen. Taidat olla jotenkin ärsyttävällä tuulella tänään, vai? Antaisit minun nyt edes yrittää.
-Anteeksi. Minä olen tainnut tottua vähän liikaa sinun vitsikkääseen puoleesi.
-Tämä ahdistaa minua. Niinkuin silloin kesällä. Siellä pellolla sen tien vieressä. Tiesin, että se mies pellolla oli sekaisin. Niin sanotusti päästään vialla. Tiesin että hän kävisi kimppuuni. En siltikään voinut vastustaa kiusausta mennä sinne, vaikka kaikki sanoivat että hänellä on ase.
-Oli sinänsä ihme, että selvisit siitä.
-Niin, mutta tarkoitan nyt sanoa, että toisinaan en vain kestä elämääni. En kestä itseäni. Tuntuu siltä, etten voi purkaa ahdistustani muuten kuin satuttamalla itseäni pahoin fyysisesti. Onneksi Jan tajusi sentään viedä sen veitsen vihdoin pois meidän asunnostamme.
-Niin. Ennen kuin ehdit tehdä mitään.
-Niin... en tiedä, ehkä olen vain jotenkin huomionkipeä. Nojaa... toisaalta toivoisin, että joku huomaisi miten minuun sattuu. Mutta toisaalta, olen todella hyvää piiloutumaan.
-Niin. Vaikka toisinaan miten haluaisi, ei pysty sanomaan että on paha olla.
-Sotilaalle melko tyypillinen vaikeus. Ylpeys ei anna periksi.
-Niin.
-Mutta hei, minä edistyn: Sain tämän sanottua.
-Todella hienoa, Flamie.
Eifel puhalsi kynttilän sammuksiin ja nousi puisen pöydän äärestä. Flamekin nousi. Pimeys ei enää tuntunut niin yksinäiseltä, vaan pikemminkin kuin suojaavalta harsolta ympärillä.Yö antoi aikaa ja mahdollisuuden.
-Flame, sinä alat pelottaa minua.
Eifel naurahti, mutta Flame tiesi että hän ymmärsi.
-Niin varmaankin. Mutta voitko väittää ettet joskus ole tuntenut samoin?
-Jaa-a... en tiedä. Mitä sinä oikeastaan tarkoitat tuolla ”monia eri persoonia” jos kerran muurahaisilla ei ole minuutta, miten ruumiissa, tarkoitit ilmeisesti muurahaiskekoa, voi olla persoonia?
-Eifel hyvä, en nyt tarkoittanut syventyä sen kummemmin muurahaisiin.
-O.K. Jatka.
-olen niin usein joutunut samastumaan jonkun muun tilanteeseen, etten enää tiedä, mikä minua itseäni viehättää. Minua ei enää kiinnosta mikään muu kuin se, mitä nämä henkilöt, joihin olen liikaa samastunut, ajattelevat tai tuntevat.
-Siis... luuletko olevasi joku muu?
Flame pudisti hitaasti päätään.
-En osaa sanoa... joskus vain alkaa tuntua siltä, kuin olisin lipumassa pois ruumiistani. Jotenkin irtautumassa itsestäni. Minulla ei oikeastaan ole omia ajatuksia. Ajattelen aina ikäänkuin olisin joku aivan muu.
-Ahaa, ymmärrän.
-Luulen, että se johtuu jotenkin siitä, ettei oma elämäni tunnu mitenkään elämisen arvoiselta. On niin helppoa syventyä jonkun muun ongelmiin unohtaakseen omansa.
-Niin. Mutta se on vähän niinkuin pelkuruutta.
-Eifel. Minä niin harvoin saan sanottua sanaakaan siitä, mitä tunnen. Taidat olla jotenkin ärsyttävällä tuulella tänään, vai? Antaisit minun nyt edes yrittää.
-Anteeksi. Minä olen tainnut tottua vähän liikaa sinun vitsikkääseen puoleesi.
-Tämä ahdistaa minua. Niinkuin silloin kesällä. Siellä pellolla sen tien vieressä. Tiesin, että se mies pellolla oli sekaisin. Niin sanotusti päästään vialla. Tiesin että hän kävisi kimppuuni. En siltikään voinut vastustaa kiusausta mennä sinne, vaikka kaikki sanoivat että hänellä on ase.
-Oli sinänsä ihme, että selvisit siitä.
-Niin, mutta tarkoitan nyt sanoa, että toisinaan en vain kestä elämääni. En kestä itseäni. Tuntuu siltä, etten voi purkaa ahdistustani muuten kuin satuttamalla itseäni pahoin fyysisesti. Onneksi Jan tajusi sentään viedä sen veitsen vihdoin pois meidän asunnostamme.
-Niin. Ennen kuin ehdit tehdä mitään.
-Niin... en tiedä, ehkä olen vain jotenkin huomionkipeä. Nojaa... toisaalta toivoisin, että joku huomaisi miten minuun sattuu. Mutta toisaalta, olen todella hyvää piiloutumaan.
-Niin. Vaikka toisinaan miten haluaisi, ei pysty sanomaan että on paha olla.
-Sotilaalle melko tyypillinen vaikeus. Ylpeys ei anna periksi.
-Niin.
-Mutta hei, minä edistyn: Sain tämän sanottua.
-Todella hienoa, Flamie.
Eifel puhalsi kynttilän sammuksiin ja nousi puisen pöydän äärestä. Flamekin nousi. Pimeys ei enää tuntunut niin yksinäiseltä, vaan pikemminkin kuin suojaavalta harsolta ympärillä.Yö antoi aikaa ja mahdollisuuden.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että tämä tuli oikeasti syvältä itsestäsi?
Dunno...
Oli ihan mukava pätkä, oli kiva lukea.
No, ehkäpä osaltaan oli itsestäni. No, jaa. Se on pieni keskustelun pätkä yhdestä tarinastani.
Ärsyttää suunnattomasti jenkeistä matkittu tapa keskustella omista tekemisistään sinä muodossa. Nyt kun se on vielä tekstiin laitettu, rasittaa kahta kauhiammin.
Aika tavanomaista teinin itsetutkiskelua. Tekstin esiinlaitto sinäänsä luettavuudeltaan hyvää, kun se tarina vielä olisi jonkinlainen.
Arvosteikolla 1-10
Tästä sinuusmainen 4
T. ®Sherlokki © 2005
Jäi vähän vaivaamaan että mitä tarkoitat tuolla jenkkityylillä, sivistymätön kun olen.
Sherlokki on vanha kuono tällä palstalla ja tunnettu myrkyllisestä luonteestaan. Tykkää tyrehdyttää kasvavia kukkia (näin metaforisesti ilmaistuna)
Sherlokki tarkoittaa tässä sä- eli sinä-passiivia, joka on englannin kielestä suomeen kopioitu piirre. Mika Häkkinen lienee yksi kuuluisimmista tämän hirvityksen käyttäjistä. Käytännössä sinä-passiivi tarkoittaa sitä, että passiivimuotoinen verbi korvataan muodolla sinä aktiivimuotoinen verbi.
Eli:
Jos juostaan, tulee kuuma. -> Jos sä juokset, tulee kuuma.
Kielenhuolto pitää tällaista kieltä virheellisenä, joten sitä ei kannata ainakaan leipätekstissä käyttää. Tosin tässä tapauksessa sä-passiivi taisi esiintyä repliikkiviivan jälkeen, joten varsinaisena virheenä sitä ei voitane pitää.
Tai, tottakai se nyt näin nuorta neitiä hämmensi, heh. Mutta mua jäi vaan vaivaamaan se käsite.
"Miksi, ms. Himalaya", kirjoittanut "Rauski" (20.12.2005 klo 03.12)
Muistetaan käytöstavat ja toisen kunnioittaminen myös palstakirjoittelussa. Ja mikäli ei ole mitään järkevää kommentoitavaa topiciin, voi sen aina ohittaa.