Seurustelin vuoden naisen (Hanna) kanssa, suhde ei ollut minulle ensimmäinen, mutta hänelle oli. Edellinen oli aika myrskyinen ja poltin siipeni aika pahasti. nyt halusin olla varovaisempi ja ettei sama toistuisi. Olin menettäny uskon ihmisiin ja rehellisyyteen ja uusi suhde ei minun puolelta oikein toiminut. Hän oli kuitenkin minulle tärkeä muttet uskaltanu rakastua. Laitoin välit poikki ja se oli kova paikka hänelle. Etsin itseäni ja en oikein tiennyt mitä haluan. Kesällä aloin seurustelemaan miehen kanssa ja ajan myötä tunne vahvistui. Rakastan vain naisia, ja rakastin oikeasti Hannaa. Kaikki oli kuitenkin liian myöhäistä ja Hanna oli löytäny uuden ja elää tällä hetkellä todennäköisesti elämänsä onnellisinta aikaa. Toisaalta olen onnellinen Hannan puolesta mutta on vaikeaa iloita toisen puolesta kun itse on taas niin rikki. Olen seurustellut miesten kanssa myös mutta samaa tunnetta en ole koskaan miehen kanssa saanut aikaan. Rakastaminen on maailman ihanin asia, mutta minun kohdalla se on vain aina ollut niin vaikeaa, melkein mahdotonta. Kai tästä taa oppii ja mikä ei tapa niin vahvistaa... Kertokaa ja auttakaa kokeneemmat että miten surusta pääsee eroon, tiedän että aika auttaa mutta onko muita keinoja??
elämä on niin monimutkaista
angel 82
1734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
MItä sä niinkuin suret? Sitä että laitoit poikki Hannan kanssa ja nyt vähän kirpaisee nähdä että hän elää onnellisesti ja sinä et?
Mitä tuollaisen voisi sanoa, kun ei niihin suruihin oikeastaan ole muuta kuin se aika.
Sä et takaisin saa sekuntiakaan menneestä ja et myöskään sitä samaa tunetta Hannasta enään tai itsestäsi. Se on niin helppoa ajatella että akasti just jotaine xää kun maailma tuntuu kovalle paikalle.
Jos sä oisit rakastanut jos se ois tarkoitettu jos ja jos. Mutta nyt asia on niin että ole iloinen ettei sun tarvitse etsiä itseäsi. Olet nyt varma että naista vai voit rakastaa. Mikäs siinä kun alat elämään taas eteenpäin ja unohdat ne menneet. Katse eteenpäin ja elämä ei ole monimutkaista ellei siitä tuollaislla epätoivoisilla "tahdon jotain mitä en voi saada"- asioilla sellaiseksi tee.
Voihan sitä kaivata vaikka loppuelämänsä jotain mennyttä, mutta silloin jää se elämä elämättä.
Pikkaisen päättäväisyyttä ja sanot Hannalle mielessäsi byebye ja alat katsella huomista enempi.