Niin mitä tälläisessä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Nimittäin ongelma on se, että huomaan kyllä, että entiseni (kutsutaan vaikka nyt Leeviksi) ei halua olla kanssani tekemisissä jostain syystä enää ja päästäisin kyllä hänet heti menemään, jos hän ei merkitsisi minulle enää mtn. Mutta minulla on vieläkin tunteita häntä kohtaa enkä haluaisi päästää häntä kokonaan elämästi vaan toivon, että voisimme olla edes jonkunlaisissa väleissä ja tuttuja silleen,että "moikataan, kun törmätään" tai jtn.
Ja meidän juttumme oli muutenki aika sekava. Leevi oli kuulemani perusteella ollut kuulemma kiinnostunut minusta jo joskus vuotta aiemmin. Ja sitten meidän juttumme alkoi varsinaisesti siitä, kun lisäsin hänet meseeni. Ollaan samassa koulussa.
Kerettiin kuitenki "seurustelemaan" varsinaisesti vasta noin viikon kunnes Leevi jätti minut. Tai tavallaan se oli yhteinen päätös, koska minä itse tivasin häneltä, että mikä hänellä on ym. ja sitten hän totesi vain, että olisi varmaan parempi erota, mutta pyysi, että pysyttäisiin kavereina ja sanoi välittävänsä edelleen.
Minä olisin jaksanut vielä yrittää, mutta Leevi ei ilmeisesti jaksanut/halunnut. Lupasin kuitenkin yrittää olla kavereita vaikka se ei tuntunut sillä hetkellä helpolta, koska tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja petetyksi...
No aluksi eron jälkeen tuntui, että voisimme oikeasti vielä pysyä väleissä, koska moikkasimme jopa vaivautuneina toisiamme ja hymyilimme jos näimme vaikkakin Leevi kyllä sanoi, että hänen on vaikeaa katsoa mua enää silmiin, koska tunsi tehneensä niin paskasti mulle.
Pikkuhiljaa myös välimme menivät pahemmiksi ja jos näimme, niin minäkin katsoin muualle, koska en pystynyt katsomaan häneen enää ilman, että koski. Välitin Leevistä yhä ja olisin halunnut hänet takaisin ja koitin jutella hänelle mesessä (ainut paikka jossa sain häneen edes jonkunlaisen yhteyden), mutta hän vaikutti tylyltä ja lopulta päädyimme aina riitelemään, haukkumaan tai vittuilemaan toisillemme.
Galleriassakin koitin joskus jutella jtn, mutta sain vastaukseksi vain yhden sanan tai joskus en mtn.
Sitten kerran mesessä taas jtn juteltiin ja sitten päätin ärsyttää Leeviä ja sanoin, että oon löytäny uuden jätkän.
No Leevi ei sanonu siihen sitten mtn ja hetken päästä lisäsi mut sen ja sen "tyttöystävän" keskusteluun, jossa ne kilvan ylisti toisiaan ihanaksi ym. ja kerto seurustelleensa jo muutaman viikon.
Sain kuitenkin kuulla kaveriltani(Leevin paras kaveri), että Leevi oli kertonu sille, että ne oli yhen tytön kanssa kusettanu mua.
Mä en tienny mitä olis pitäny aatella, koska koko juttu kuulosti älyttömän lapselliselta.
Sitten Leevi kuitenki pyysi vähän ajan päästä anteeksi ja näin, että se oli sille vaikeeta. Mä en kuitenkaan aikonu päästää sitä niin helpolla ja tivasin sitten syytä valehteluun. Sitä se ei suostunu sanomaan.
Muutaman päivän päästä kuitenki se valetyttöystävä ja Leevi rupes taas pyytelee mesessä anteeksi. Sanoin, että juttu on OK, jos ne kertoo, että miksi?
Taas ne meni vaikeiksi, mutta lopulta Leevi tokasi, että: "No en vaan jaksanu enää kuunnella sun juttujas! Siinä se vitun syy!"
Olin vaan, että jahas. Ja sanoin, että tästä eteenpäin voin olla sitten kertomatta niitä sille. Sitten Leevi rupes selittämään jtn, että mä muka vihaisin sitä ym.
Sitte avauduttiin molemmat ja koitin kysyy, miksei voida olla kavereita ja se sano sitten vaan, että molempien kannalta ois parempi jos unohettais toisemme ja oltaisiin niinkuin toista ei olisi olemassakaan.
Mä en kuitenkaan suostunu sen ideaan ja sitten jossain vaiheessa sain myös sanottua, että välitän siitä.
Siihen se sano, että se ei auta, koska en saa sitä muuttumaan.
Lopulta se ehotti, että oltaisiin kuukausi ilman toisiamme ja sen jälkeen katottaisiin tilannetta. Mä suostuin, koska se selvästi tarvitsi aikaa.
Kuukausi kulu, mutta tilanne ei muuttunu ollenkaan. Se vaan sano, että "no kai me sit voidaan olla kavereita"
Nimittäin ongelma on se, että huomaan kyllä, että entiseni (kutsutaan vaikka nyt Leeviksi) ei halua olla kanssani tekemisissä jostain syystä enää ja päästäisin kyllä hänet heti menemään, jos hän ei merkitsisi minulle enää mtn. Mutta minulla on vieläkin tunteita häntä kohtaa enkä haluaisi päästää häntä kokonaan elämästi vaan toivon, että voisimme olla edes jonkunlaisissa väleissä ja tuttuja silleen,että "moikataan, kun törmätään" tai jtn.
Ja meidän juttumme oli muutenki aika sekava. Leevi oli kuulemani perusteella ollut kuulemma kiinnostunut minusta jo joskus vuotta aiemmin. Ja sitten meidän juttumme alkoi varsinaisesti siitä, kun lisäsin hänet meseeni. Ollaan samassa koulussa.
Kerettiin kuitenki "seurustelemaan" varsinaisesti vasta noin viikon kunnes Leevi jätti minut. Tai tavallaan se oli yhteinen päätös, koska minä itse tivasin häneltä, että mikä hänellä on ym. ja sitten hän totesi vain, että olisi varmaan parempi erota, mutta pyysi, että pysyttäisiin kavereina ja sanoi välittävänsä edelleen.
Minä olisin jaksanut vielä yrittää, mutta Leevi ei ilmeisesti jaksanut/halunnut. Lupasin kuitenkin yrittää olla kavereita vaikka se ei tuntunut sillä hetkellä helpolta, koska tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja petetyksi...
No aluksi eron jälkeen tuntui, että voisimme oikeasti vielä pysyä väleissä, koska moikkasimme jopa vaivautuneina toisiamme ja hymyilimme jos näimme vaikkakin Leevi kyllä sanoi, että hänen on vaikeaa katsoa mua enää silmiin, koska tunsi tehneensä niin paskasti mulle.
Pikkuhiljaa myös välimme menivät pahemmiksi ja jos näimme, niin minäkin katsoin muualle, koska en pystynyt katsomaan häneen enää ilman, että koski. Välitin Leevistä yhä ja olisin halunnut hänet takaisin ja koitin jutella hänelle mesessä (ainut paikka jossa sain häneen edes jonkunlaisen yhteyden), mutta hän vaikutti tylyltä ja lopulta päädyimme aina riitelemään, haukkumaan tai vittuilemaan toisillemme.
Galleriassakin koitin joskus jutella jtn, mutta sain vastaukseksi vain yhden sanan tai joskus en mtn.
Sitten kerran mesessä taas jtn juteltiin ja sitten päätin ärsyttää Leeviä ja sanoin, että oon löytäny uuden jätkän.
No Leevi ei sanonu siihen sitten mtn ja hetken päästä lisäsi mut sen ja sen "tyttöystävän" keskusteluun, jossa ne kilvan ylisti toisiaan ihanaksi ym. ja kerto seurustelleensa jo muutaman viikon.
Sain kuitenkin kuulla kaveriltani(Leevin paras kaveri), että Leevi oli kertonu sille, että ne oli yhen tytön kanssa kusettanu mua.
Mä en tienny mitä olis pitäny aatella, koska koko juttu kuulosti älyttömän lapselliselta.
Sitten Leevi kuitenki pyysi vähän ajan päästä anteeksi ja näin, että se oli sille vaikeeta. Mä en kuitenkaan aikonu päästää sitä niin helpolla ja tivasin sitten syytä valehteluun. Sitä se ei suostunu sanomaan.
Muutaman päivän päästä kuitenki se valetyttöystävä ja Leevi rupes taas pyytelee mesessä anteeksi. Sanoin, että juttu on OK, jos ne kertoo, että miksi?
Taas ne meni vaikeiksi, mutta lopulta Leevi tokasi, että: "No en vaan jaksanu enää kuunnella sun juttujas! Siinä se vitun syy!"
Olin vaan, että jahas. Ja sanoin, että tästä eteenpäin voin olla sitten kertomatta niitä sille. Sitten Leevi rupes selittämään jtn, että mä muka vihaisin sitä ym.
Sitte avauduttiin molemmat ja koitin kysyy, miksei voida olla kavereita ja se sano sitten vaan, että molempien kannalta ois parempi jos unohettais toisemme ja oltaisiin niinkuin toista ei olisi olemassakaan.
Mä en kuitenkaan suostunu sen ideaan ja sitten jossain vaiheessa sain myös sanottua, että välitän siitä.
Siihen se sano, että se ei auta, koska en saa sitä muuttumaan.
Lopulta se ehotti, että oltaisiin kuukausi ilman toisiamme ja sen jälkeen katottaisiin tilannetta. Mä suostuin, koska se selvästi tarvitsi aikaa.
Kuukausi kulu, mutta tilanne ei muuttunu ollenkaan. Se vaan sano, että "no kai me sit voidaan olla kavereita"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koitan vastata lyhyesti pitkään viestiisi.
Kaikista pahinta/kivinta mitä voit nyt tehdä sen pojan näkökulmasta on jättää kaikenlainen yhteydenotto tekemättä ja koulussakin olla oikein välinpitämätön. Naureskele kavereiden kanssa ja ole sellanen likka johon se luultavasti ihatuikin. Sanon tämän olevan hälle pahinta, koska jos hänellä on jonkinlaista tunnetta sua kohtaan, hänellä tulee paska olo ja yhtäkkiä alkaakin tulla HÄNELTÄ yhteydenottoa SUHUN päin. Sanoin tämän olevan hänelle kivinta, sillä jos oot n 7 kk ajan vaivannu tätä tyyppiä jatkuvasti, hänestä on vain kiva olla välis ilman niitä kommetteja ja keskusteluja.
Siis, jos oot tähän poikaan yhteydessä, ET TUU KOSKAAN SAAMAAN HÄNTÄ ITELLES. Se vaan on niin. Nyt sitten itsetunto korkeelle ja katse toisiin poikiin.
(Poijat muuten ajattelevat, että silloin kun on vapaa ei kukaan likka näytä kiinnostustaan; sitten kun alkaa seurustelemaan alkaakin tippua muilta likoilta yhteydenottotoiveita ja olen-tykännyt-sinusta-kauan - paljastuksia. Tämä voi päteäkin, ja toisinkin päin.)
Lisään vielä, että huonot välit saa kuntoon vain aika.. joskus sitä tarvitaan todella paljon. Vuoden erossaolon jälkeen ollaan entiseni kanssa siinä tilassa, että kaikki paha on unohdettu ja anteeksi annettu, siis kavereina jatketaan. Kannattaa odottaa jos ihminen on tärkeä ja rakas :).
NO EN OIKEEN TIIÄ KUN MULLA ON TYTTÖYSTÄVÄ JA MEILLÄ MENEE HYVIN .SORI MUT EN TIIÄ.