Raivostuttaa miten ex-miehen uusi naisystävä yrittää luikerrella lasten suosioon lahjomalla ja ostelemalla heille kaikkea. Joka kerta kun lapset tulevat isänsä luota heillä on uusia tavaroita mitä tämä nainen on ostellut. Olemme eronneet tämän naisen takia ja lapsetkin tietävät sen (ovat kuulleet sen toisaalta, ei minulta) ja nyt tämä nainen yrittää lahjoa lapsia. Ja minusta tuntuu, että hän tekee sitä minua ärsyttääkseen!
Tunnen itseni välillä voimattomaksi, kun elämä minun kanssani on arkea ja isän luona vain juhlaa ja uusia tavaroita. Lapset saavat tehdä siellä melkein mitä vaan, ilman minkäänlaisia rajoja, heitä ei komenneta mistään ja minusta tuntuu, että minä olen se, joka aina vain komentelee. Tuntuu, että halkean tästä katkeruudesta ja raivosta!
Onneksi omaan jonkunlaisen itsehillinnän ja en ole purkanut sitä lapsiin, enkä kertonut heille mitä siitä ajattelen.
Välillä lapsellisuuksissani ajattelen, että kohta lapset haluavat muuttaa isänsä luo kokonaan ja hylkäävät minut...Tiedän kuitenkin, ettei niin tule varmasti käymään, mutta silti tunnen itseni välillä niin huonoksi. Tuntuu, että he elävät siellä nyt sitä "perhe-elämää" mitä minun kuuluisi olla elämässä. Tunnen olevani niin yksin tämän asian kanssa, sillä en itse ole ollut vielä valmis uuteen suhteeseen, eikä sopivaa ystävää ole vielä löytynyt. Miten minä pääsen yli näistä tunteista? Olen yleensä optimistinen ja iloinen, mutta silloin kun lapset ovat pois luotani ryömin näissä pohjamudissa. Tuntuu kuin lapset loittoasivat luotani...
Tunnen itseni välillä voimattomaksi, kun elämä minun kanssani on arkea ja isän luona vain juhlaa ja uusia tavaroita. Lapset saavat tehdä siellä melkein mitä vaan, ilman minkäänlaisia rajoja, heitä ei komenneta mistään ja minusta tuntuu, että minä olen se, joka aina vain komentelee. Tuntuu, että halkean tästä katkeruudesta ja raivosta!
Onneksi omaan jonkunlaisen itsehillinnän ja en ole purkanut sitä lapsiin, enkä kertonut heille mitä siitä ajattelen.
Välillä lapsellisuuksissani ajattelen, että kohta lapset haluavat muuttaa isänsä luo kokonaan ja hylkäävät minut...Tiedän kuitenkin, ettei niin tule varmasti käymään, mutta silti tunnen itseni välillä niin huonoksi. Tuntuu, että he elävät siellä nyt sitä "perhe-elämää" mitä minun kuuluisi olla elämässä. Tunnen olevani niin yksin tämän asian kanssa, sillä en itse ole ollut vielä valmis uuteen suhteeseen, eikä sopivaa ystävää ole vielä löytynyt. Miten minä pääsen yli näistä tunteista? Olen yleensä optimistinen ja iloinen, mutta silloin kun lapset ovat pois luotani ryömin näissä pohjamudissa. Tuntuu kuin lapset loittoasivat luotani...
Vastaukset 50
Vanhimmat
selvästi epävarma asemastaan ja kantaa ehkä syyllisyyttäkin erostanne, jos on siihen ollut osallinen.
Mutta totuushan on, ettei rakkautta ja kiintymystä voi ostaa. Toki lapset ovat varmasti tyytyväisiä saamiinsa lahjoihin, mutta ei se tee sinusta heidän silmissään huonompaa äitiä tai uudesta naisystävästä parempaa aikuista. Kasvaessaan lapset arvostavat sitä henkilöä, joka on kasvattanut heitä kiintymyksellä ja rajoja asettaen.
Käyt vielä selvästi läpi eron aiheuttamaa tuskaa. Viha ja katkeruus tasoittuvat kyllä ajan myötä ja elämä asettuu uomiinsa. Kun rakenna omat rutiinit ja arjen lasten kanssa, niin elämänilokin alkaa taas palautua. Siinä vaiheessa miehen uusi suhdekaan ei enää jaksa mietityttää niin paljon kuin alussa.
Viestisi toi kyyneleet silmiini. Osasit sanoa niin kauniisti ja lohduttavasti. Tietysti minä tiedän sen, mutta kun ei aina jaksa/pysty ajattelemaan järkevästi. Rakastan lapsiani yli kaiken ja toivon, että he selviäisivät elämässään hyvin ja kärsisivät tästä erosta mahdollisimman vähän. En haluaisi, että he vihaisivat isän uutta ystävää ja tiedän että on lapsille parasta, että he pitäisivät hänestä ja tulisivat toimeen. En haluaisi, että isän luona olisi paha olla. Onneksi kirjoitin tänne ja onneksi Viola vastasit, sillä nyt jo tuntuu, että pikkuisen helpottaa...
Ja minkähänlainen psykologian teoria tuon väittämäsi takana on??? Taisi tulla ihan hatusta, hintaan 5 senttiä kappale?
Uusi äiti selvästilin ymmärtää mikä on lapselle parasta. Ja kuitenkin hänet tuomitaan. Outoa, kerrassaan outoa.
vaan ihan maalaisjärki ja arkipäivän huomiot. On ihan inhimmillistä, että kun haluaa jotakin ihmistä, erityisesti lapsia, miellyttää, tekee sen mieluummin esimerkiksi tavaroita ostelemalla tai myötäilemällä kuin rajoja asettamalla. Ei se mielestäni mikään maailman uusi ihme ole, sortuuhan siihen jokainen meistä joskus.
Ja en minä äitipuolta tuominnut, elän itsekin sellaisena uusperheessä. Mieheni lasten uutena äitinä en kyllä itseäni pidä, se olisi loukkaavaa biologista äitiä kohtaan. Olen heihin kylläkin hyvin kiintynyt ja hoidan kuin omiani, kun meillä ovat.
Ylipäätään yritän itse kovasti välttää tätä äitien ja äitipuolten tukkanuottasilla oloa, sillä elän omassa elämässäni molemmissa rooleissa. Koen olevani yhdessä lapsen isän kanssa oman lapsemme paras asiantuntija/kasvattaja, mutta en kiellä lapselta hyvää äitipuoltakaan, joka hänellä on. Ei kuitenkaan ole aina helppo sopeutua ajatukseen, että lapsi elää täyttä perhe-elämää myös isänsä luona, vaikka kuinka lapsen parasta haluaa. Tämän hyvin inhimmillisen tunteen siis haluan suoda myös mieheni exälle ja kaikille muillekin samassa tilanteessa eläville. Samoin koin äitipuolena varsinkin alkuvaiheessa itsekin joskus epävarmuuden tunteita siitä, mikä minun paikkani ja asemani on uudessa perheessämme. Onneksi vuosien myötä tilanne on tasoittunut ja selkeytynyt ja kaikki osapuolet ovat oppineet kunnioittamaan toistensa ajatuksia.
Aivan varmasti lapsesi tulevat vielä arvostamaan sitä, että saivat elää arjen kanssasi, ja sitä, että sinä pidit heidät kuosissa, asetit rajat rakkaudesta. Pienille lapsille kaikki roina, mielivaltanen touhuuminen ilman lupaa on usein todella hieno juttu, mutta he kasvavat, ja alkavat ajatella erilailla.
Koita vaan jaksaa arjen keskellä. Se olet sinä, joka sen hienon työn teet, ei naisystävä.
Aikuiselta aika säälittävää hankkia lasten hyväksyntä lahjomalla. Ja sitä ko. nainen varmasti vain hakee; lasten hyväksyntää, sitä kautta kai voisi anta sinulle nokkiinsa.
Ihmiset vaan on joskus niin saamarin typeriä, että!!
Oletko puhunut exällesi ja uudelle naiselle siitä, miten sekaisin tuollainen mielistely ja kaiken periksi anto saa lapsen? Ei tuollainen ole palvelus, ei alkuunkaan.
Olen puhunut exälle lahjonnasta, muttei se sellaista hänen mielestään ole. Hän ei näe uudessaan mitään vikoja, tai ei tietenkään pysty niitä myöntämään. Naisen kanssa emme ole tekemisissä, hänhän haluaisi että ystävystyisimme, mutten pysty siihen ja enkä todellakaan ymmärrä miten hänestä löytyy niin paljon röyhkeyttä vaatia hyväksyntääni. Minusta tuntuu, että minulle on tällä hetkellä helpointa, että annan heidän elää omaa elämäänsä ja toivoisin, että he antaisivat minun tehdä samoin ja yhteyttä pitäisin lasten isän kanssa vain lasten asioista.
mielestäni ystävystyäkään uuden naisystävän kanssa. Ei keneltäkään voi sellaista yli-ihmisyyttä odottaa, varsinkaan jos ex-miehesi ja hänen suhteensa on alkanut jo teidän avioliittonne aina. Riittää, että suhtaudut häneen asiallisesti, etkä tuo tuntemuksiasi esille lapsille.
Jotta pystyt jatkamaan elämääsi ja rakentamaan omanlaisesi arjen, on tosiaan varmasti parempi antaa miehen elää omaa elämäänsä kuten haluaa ja keskustella ainakin aluksi vain lapsiin liittyvistä asioista. Näin ainakin itse eroni aikana koin, kun elin vastaavanlaisessa tilanteessa.
Onnea ja jaksamista sinulle!
Olet halkeamasillasi katkeruudesta. Mutta älä välitä, ei lapset tyhmiä ole. He tietävät kuka on isä ja kuka äiti, ole iloinen sen puolesta, että lapsesi saavat kaikenlaista.
Ei lapset loppupeleissä ole materian perään. Ota nyt ihan rauhallisesti. Kuvittele tilanne toisin päin. Miesystäväsi jonka takia ero tuli ostelisi lapsille tavaraa. Pistäisitkö pahaksesi?
ja alakulo, kun lapset ovat toisen vanhemman luona.
Mutta kaikkeen tottuu ajan kanssa ja
omasta ajastaankin oppii nauttimaan ja
lataamaam akkuja lasten arkea varten.
Nykyään, kun lapset ovat jo melkein aikuisia,
olen todella iloinen, että vanhempien erosta huolimatta, lasten välit toiseen vanhempaan ovat pysyneet lämpiminä.
Ja onhan aivan ihanaa lasten puolesta, mitä enemmän "rakastavia" aikuisia heidän ympärillään on,
heidän elämänsä varrella.
Se jo sinällään on suuri rikkaus lastenne elämässä, oli sitten kysymys materiasta, tavarasta tai ihan vaan välittämisestä.
Muista perinteinen paha äutipuoli...........
niinkin voisi olla.
lapset ovar nähneet maailmaa matkustamalla
ja saaneet sellaista "tavaraa", mitä en itse missään nimessä olisi voinut hankkia.
Ja siitä olen kiitollinen entiselleni ja iloinen lasten puolesta, etteivät lapsemme eromme vuoksi jääneet näistä asioista paitsi.
Pelkään, että hänestä tulee se paha äitipuoli kun arki astuu kuvaan ja jos he muuttavat yhteen.
Nainen on käyttäytynyt minua kohtaan niin törkeästi ja röyhkeästi, paljastanut todellisen kylmän laskelmoivan luonteensa. Tuttavamme ovat olleet kauhuissaan siitä, että miten hän tuollaisen naiseen naiseen rakstui...
Sano lapsille että vierailta ihmisiltä ei saa ottaa mitään vastaan. Heitä roskiin kylmästi vaan kaikki mitä se naikkonen on ostanut. Sano että jos haluu jotain ostaa antaa sulle paljon rahaa. Kerro myös lapsille, että se kiero nainen yrittää päästä heidän suosioon ostamalla roinaa.
Tossa on selvästi kysymys että se akka todella yrittää luikerralla lastesi hyvään elämään ja pilata sen. Sano sinä tahti ja akka tottelee, ellei rajoita lasten tapaamista isän kanssa tai lopeta kokonaan, niin kauan kuin akka ymmärtää että lapsetovat sinun ja ex miehesi, eikä sillä ole mitään asiaa lasten elämään.
"Sano lapsille että vierailta ihmisiltä ei saa ottaa mitään vastaan. Heitä roskiin kylmästi vaan kaikki mitä se naikkonen on ostanut. Sano että jos haluu jotain ostaa antaa sulle paljon rahaa. Kerro myös lapsille, että se kiero nainen yrittää päästä heidän suosioon ostamalla roinaa."
Onkos tuo nyt sitten lapsille reilua?
Edes äidillä ei pitäisi olla mitään oikeutta heittää lastensa kamoja roskikseen!
Kyllä tämä asia pitää ratkaista aikuisten kesken; ei se lasten vika ole joten ei heitä pitäisi rankaista.
Omat katkeruutensa jokainen setvikööt itsekseen, siihen ei lapsia parane sotkea.
Exän uusi nainen kieroilee lasten suosioon; äiti kieroilee selventäen lapsilleen, kuinka paha uusi äitipuoli on? Halloo!
Reiluudesta ei olekkään kysymys, vaan oikeudenmukaisuudesta. Kellään vieraalla ei ole oikeutta sekaantua kenenkään elämään. Ei edes lahjomalla. Äiti päättää, mitä lapset saavat ottaa vastaan ja keneltä. Onko reilua, että jos esim. äidillä ei ole varaa ostaa lapsilleen aina kaikkea, niin jouku ällötys tulee ja nappaa lahjomalla lapsen. Lapsethan tykkäävät kaikista, jotka heille ostelee tavaroita. Tuo on selvää laskelmointia. Teenpä äidistä mitättömän, ja tyhmän lapsen silmissä. Alhaista ja kuvottavaa.
ole varaa ostaa jotain mitä lapsi tarvitsee tai haluaa,niin eikö se nyt hitto soikoon ole hyvä et joku niitä ostaa!!!
minä ainakin olen tosi tyytyväinen ollut kun poika sa isätään ja tämän uudelta puolisolta vaatteita ja tavaroita,niin minulla on sitten varaa muihin ostoksiin.
Mä olen myös tyytyväinen siitä että ex uuden vaimonsa kanssa vie lapsia ulkomaille, ostaa kännyköitä ja pleikkapelejä jne jne. Eipähän tarvi mun! Enemmän niillä on rahaa, joten saavat ostaa mitä haluavat tai mitä lapset pyytää.
Mun lapset eivät ota, eivätkä ole ottaneetkaan vastaan vieraiden ihmisten, siis tuntematomien lahjoituksia, johon kuuluisi isin mahdollinen nainen, ellen minä tiedä ja näe kuka ne antaa. Kaikki roina palautetaan, minkä alkuperää minä en tiedä, enkä syytä miksi se on meillä.
Ulkomaille?? Hui kuin uskallat?? Onneks ei ole tollasta tilannetta, mä lähtisin kyllä mukaan jos mun lapsia joku vieras kiikuttaisi ulkomaille?!!!
Se mitä meillä ei ole se hankitaan, ellei hankita se on tarpeetonta.
Eihän exän uusi nainen ole LAPSILLE vieras, vaikka mulle onkin. Vuosiahan ne on jo tunteneet. Ja vaikuttaa ihan mukavalta naiselta lasten kannalta. Ex ei päästä meitä kontaktiin, luulee tietty rassukka että aletaan yhdessä sitä haukkumaan ;))
Ei ulkomaille päästäminen helppoa ole. Täytyy vaan luottaa välillä toisiinkin ihmisiin. Eikä mun lapset oo enää pikkusia 11v ja 9v, eli ei ihan avuttomia enää. Ja onhan aina mukana lasten oma isä.
Ei kukaan ihan täysissä järjissään oleva ihminen kirjoita tuollaisia viestejä. Minäkään en lämpene oman exäni uudelle vaimokkeelle, mutta en todellakaan ikinä voisi toimia noin. Enkä kyllä sulattaisi sitä, että exänikään puuttuisi elämääni tuolla tavoin tai haukkuisi minun miesystävääni lapsille. Kauhistus, mitä ihmisiä täällä on!
Jos lapseni on mun, minä päätän miten toimitaan. Näin onmenty ja kaikki tytyvätisiä. Eikä isukkikaan ole koskaan pitstänyt vastaan, kun sanoin et naisias et sitten meidän eteen tuo.
Kyllä se on, aivan vieras ihminen. Sehän on vain isän ajanviete, eikä mitään tekemistä muun prheen kanssa.
Isä joka jättäälapsensa jonkun ajanvietten takia, ei ole oikeutettu viemään lapsiaan omaan sekaiseen elämään. Meillä lapset, tosin jo isot, ovat olleet aina tasapainoisia, ja tietävät mihin kuuluvat, kun heidän päätään ei ole sekoitettu epämääräisillä suhteilla.
juntteine mielipiteinesi?
Antaisitko jo rauhan ihmisille joilla on kysyttävää, etkä aina toisi tänne noita samoja tarinoita, jätetty raukka.
...halveksin exän naisia kun oli henkinen eroprosessi vielä kesken, nyt ei enää tarvitse.
Mutta siitä oon samaa mieltä, ettei mun perheeseen kuulu muut kun lapset, ei exäkään enää. Mutta isä kuuluu lasten perheeseen, joten isän puolisot kuuluu automaattisesti myös. sori.
Kenen "meidän" eteen?
Sinusta ei ollut perhe-elämään, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että muidenkin pitää se lopettaa!
Toivottavasti sinulla EI OLE lapsia!
Meillä ei koskaan ole niistä ollut lupa puhua kun lapset olivat pieniä. Nyt kun ovat jo isoja, he viis veisaavat isän hoidoista.
Teilläkin näyttää olevan useita, kun puhut puolisoista.
Kyllä meilläkin isä on lapsten isä, mutta isän seuralaisia ei meidän perheessä kuulu edes tuntea, saatikka puhua.
...aikaisemmin, nyt sama jo 4v joten tilanne ihanan seesteinen. Ennen rassasi se jatkuva uusien naisten esittely lapsille. Ikään kuin exällä olis ollu kiire perustaa uus perhe mokaamansa tilalle.
Mulla on sellanen sääntö ettei kiellettyjä puheenaiheita ole...
tapaat miehen? Kai teet itse niin kuin exältäsi vaadit ja tapailet häntä lapsilta salaa? JOtenkaan en voi usko näin, kun joitakin johtopäätöksiä luonteestasi viestiesi perusteella tein.
Ei kai ex-miehesi sinun luoksesi uutta naista toisikaan kyläilemään, vaan lapset tapaisivat häntä isän luona.
No en hemmetti soikoon sellasia haluis nähäkkään. Miten niin lapset? Johan ne elämän laittas pytyy jos isä sellasta menis ehdottaa, että uudet naiset näytille!!!Lapset ovat olleet aina sitä mieltä, että jos isälle äiti ja he eivät kelpaa, ei meillekkään kelpaa kukkaan hänen uusista naikkosistaan. Jos isukki ei yksin meitä haluu nähdä, olkoon näkemättä. Oma vika kun jätti, nyt saa maksaa. Johan sinä vitsin murjasit, että naikkosia katsomaan? isähään sitä lapset yleensä tapaavat, ei hoitojaan.
Entä jos löydät uuden miehen? Kai teet itse niin kuin vaadit toiselta eli tapaat häntä salaa? Ja miten niin isä on hylännyt lapsensa???? Eikös avioero tarkoita eroa puolisosta? Myönnät kyllä kovin avoimesti olevasi todella katkera ja nyt käytät omia lapsiasi koston välineenä. Säälittävää!
Miksi tapaisin salaa, en minä ole lapsiani jättänyt? Eihän elämä mene niin että ensin tehdään lapsia jonkun kanssa, sitten vaihdetaan vaimoa ja leikitään entisen vaimon lapsilla uuden naisen kanssa kotia? Sehän on täysin järetön ajatus! Se ei vain käy mun tajuntaan, että elämä olis noin yksinkertaista! Jos ei perhe-elämä onnistunut ekan vaimon, eli minun kanssa, miten se onnistuisi toisen? Mietihän nyt itsekin.
Olen joskus katkera, olen iloinen, surullinen, mieli-alat vaihtelee tilanteiden mukaan, mitä siitä? Tunteiden näyttäminen on reiluinta, mitä ihminen voi tehdä eikä sitä pidä salata.
Lapseni ovat minulle niin tärkeitä olleet aina, etten ikinä voisi käyttää heitä minkäänlaisena koston välineenä. Juuri siksi suojelenkin heitä ihmisiltä, jollaisia täällä on saanut lukea , miten miesten uudet naikkoset hyljeksii ja haukkuu. Minun lasteni ei sellaista tarvi kestää. Kun ovat jo isoja, osaavat itsekin jo karttaa asioita, joita eivät hyväksy, Ja jos siitä heidän isänsä suuttuu ettei naikkosten seura nyt vaan innosta, niin ei sellainen mies edes lapsistaan välitä. Lapsilla on oikeus olla isänsä kanssa kuin toisinpäin, mutta heillä ei ole mitään velvollisuutta ihmisiin, joita eivät elämäänsä halua!
he eivät siis kaipaa sinunkaan mahdollisia miehiä elämäänsä. Olisit siis julma äiti, jos tyrkyttäisit uusia isäpuolia heidän elämäänsä.. justiinsa, oma napa kullan kallis ;)
Olen joskus miettinyt, että millaisista perheoloista tulee kaltaisiasi itsekkäitä ja toisia alistavia yksilöitä. Ei se, että miehesi on halunnut erota sinusta, anna sinulle oikeutta määräillä ja kontrolloida hänen tekemisiään. Ei meistä kukaan ole virheetön, että voisi leikkiä Jumalaa tuomaroimalla ja määräämällä toisten ihmisten elämää.
Ja niin paljon kuin se sinua sapettaakin, on isällä lapsiin yhtälainen määräysvalta kuin sinulla. Toisin sanoen, jos sinä katsot voivasi päättää, ketä kumppaneita isä lapsilleen saa esitellä, on isällä se sama oikeus myös sinuun nähden. Älä siis sinäkään leiki perhettä uusien miehien kanssa.
"Jos minä ja lapset emme kelpaa isälle." Kyllä lapset isälle varmasti kelpaavat, mutta sinä et. Ehkä miehesi ei jaksanut elää kulissiavioliitossa vain takia.
Jos ei perhe-elämä onnistunut ekan vaimon, eli minun kanssa, miten se onnistuisi toisen? Mietihän nyt itsekin.
siinäpä jouluksi pohdittavaa..tällaisissa tilanteissa kannattaa aina katsoa peiliin..onhan se vaikeaa myöntää et vika vois olla itsessäkin,mut kannattaa kokeilla,saattaisi katkeruus ja viha laantua,ku oppis ottamaan itsekkin edes vähän vastuuta..
ei se isä lapsista eroa ole ottanut,vaimosta vaan..
Mitäs vallankäyttöä se on jos en hyväksy naikkosia lasteni ja mun elämääni? Minä huolehdin omista lapsistani, kun mies ei siihen aikanaan pystynyt, kun luovutti.
Tuntisin hirmuista huonoa omaa tuntoa, jos joku vieras naikkonen puuttuisi minun lasteni elämään. Minä olen oikea ihminen omille lapsilleni he eivät tarvi ihmisiä, jotka siihen eivät välttämättä kuulu. Ei meidän avioliitonkaan aikana ketään ylimääräisiä vieraita naisia ollut lasteni elämässä, jota minä en olisi tuntenut, ja tietänyt. Miksi siis nyt?????
En minäkään puutu niidenmahdollistennaikkosten lasten elämään, jos heillä kakaroita on? Mun puolesta heidän oma äiti hoitakoot omansa, niin teen minäkin. ja lapseni ovat aina olleet samaa mieltä, vain isä ja minä ollaan heille tärkeitä, muut vieraat saavat etsiä omat onnensa muualta, kuin hheistä.
...ei oo meillä juossu, eikä tuu juoksemaan ;)))
Ei kannata tehdä liian nopeita johtopäätöksiä.
Joopa joo. Nuo sun juttus ois ihan hyvin voinu kirjoittaa mieheni typerä exä - sen verran paksua oli tekstisi.
Ex-eukko toimi just tolla tavalla ja sit me lopetettiinkin ostamiset.
Nyt kun eukolla on uus äijä niin sillä ei oo enää aikaa toteuttaa tollasia sairaita fantasioitaan - onneks.
Hanki säkin ihan oma elämä, ettei tartte kieriskellä itsesäälissä! Se muuten tarttee tehdä ihan itse, koska ei sieltä rapakosta kukaan tuu sua nostamaan. Voimia sulle, sääliks käy todellakin!
Siinäs näet, on muitakin ihmisiä jotka ajattelevat mikä lapsille on parasta! Huomasi hänkin sinun kiipeemisen, että lahjonnalla oli muu tarkoitus kuin se että haluaa vain antaa lahjoja hyvästä sydämestä.
Mulla ja neillä on hyvä elämä, ja aina paranee, mutta en voisi kuvitella, millainen elämä olisi jos olisimme hyväksyneet ex mieheni naikkoset meidän elämään! Voisi olla että meidän kaikkien elämä olisi aivan pilalla. Sen verran hurjia juttuja täälläkin on kirjoitettu, että tiedäntehneeni oikean ratkaisun lasteni tähden.
Kuule, mun läheinen serkku asui riitaisassa perheessä vuosikausia ainoana lapsena. Kumpikin vanhempi yritti tavaroilla ja lahjoilla saada lasta puolelleen. Tytöllä oli yllin kyllin kaikkea mitä vain voisi kuvitella sen ikäisen haluavan. Sai jopa auton synttärilahjaksi.
Ja mitä tyttö sanoi mulle kerran joulupäivänä 12v, kun talo oli taas kerran täynnä lahjoja?
"Musta olis paljon kivempi saada iso kunnon hali kun kauheesti aina kaikkee tavaraa"
Anna naisen ostaa lapsille mitä haluaa. Eihän se ole keneltäkään pois vaan lapsille lisää. Kyllä lapset tietää syvällä sisimmissään mikä elämässä on tärkeää. Arki on kantava voima. Sinun luonasi on turvallista ja lämmintä. Sitä pieni ihminen kaipaa, ei ikuista juhlaa ilman rajoja. Lapset on ällisyttävän fiksuja eikä heitä niin vaan lahjota. Rakkaus ja kiintymys omaan äitiin ei ole myytävänä! Kaikki aikuiset ihmissuhteet tekee lapsille hyvää, se on suuri rikkaus.
Avioerosta toipuminen kestää vuosikausia, mulla noin 6v. Muistan hyvin omat samanlaiset tunteet. Olin katkera ex-vaimo, eikä sen huomaaminen ollut mukavaa. Pidin lapsille päiväkirjaa ja teksti on niin täynnä vihaa, katkeruutta, itsesääliä ja tuskaa, etten pysty niitä enää lukemaan ollenkaan. Muistan ne katkerat itkut kun eilisen päivän. Mutta tämän huomaa vasta jälkikäteen. Kun käy läpi omat negatiiviset tunteensa, antaa ajan tehdä tehtävänsä ja huomaa päässeensä vihdoinkin yli, on tunne upea. Silloin ei enää exän tai uuden vaimon tempaukset enää häiritse, vaan ohittaa ne tyynesti. On tärkeää myös hyväksyä mahdolliset lämpimät tunteet exää kohtaan. MIten voisi rakkaus päättyä kuin seinään? Toisesta välittää aina ja tämän hyväksyminen on iso askel toipumiseen.
Anteeksi saarnatyyli, mutta been there done that!
Emme ole ex-miehen kanssa kauheasti edes riidelleet, sillä olen pystynyt hillitsemään itseni ja jotenkin tuntuu, että mies on kovin vaivautunut tilanteesta. Meillä on ollut hyvin samanlaiset kasvatusperiaatteet ja olemme pitäneet tärkeänä, että lapsilla on selkeät rajat, mutta uusi nainen antaa lastensa tehdä niinkuin ne haluavat ja vaikuttaa siltä, ettei ex-mies ilkeä kieltää omiakaan saati naisen lapsia.
Mukavahan lapsista on tietysti saada uusia leluja jne, mutta pelkään, että näin joulun alla saatu tavarapaljous vie saamisen ilon joululahjoilta. Olen halunnut opettaa lapsille, ettei kaikkea voi saada ja on yhdessä mietitty sitä, että jos aina saa kaiken mitä haluaa, niin mitä sillä kauhealla tavaravuorella tehdään. Olen huomannut, että kun lapset toivovat hartaasti jotain ja sitten sen saavat, he ovat paljon onnellisempia siitä, kuin se että mennään kauppaan ja ostetaan harkitsematta sitä mitä he sillä hetkellä sattuvat hyllystä hoksaamaan. Tältä periaatteltani on nyt viety pohja pois.
...että LIIAT lahjat on aina liikaa.
Mutta mä uskon kuitenkin siihen, että esim omalta äidiltä saatu lahja on arvokkaampi kun isän uuden vaimon hetken mielijohteesta ostama vempain, vaikka eurollisesti olisikin hintavampi. Mun tytöllä on tästä hellyyttävä esimerkki: isä ostaa aina julmetun kalliin ja hienon suklaajoulukalenterin ja mä sen halvimman. Tytölle on aina ollut tärkeää pitää niitä päällekkäin ja kohdella niitä samanarvoisesti ;))
Mutta toisaalta vois miettiä tätä tilannetta siltä kannalta, että sun suuttuminen myrkyttää vain sun elämää. Mua ainakin helpotti tosi paljon, kun tajusin tän periaatteen. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, vaikka haluaiskin, ei edes omia lapsia koskevaan. Sun ex yrittää nyt luovia vanhojen hyvien periaatteiden ja uuden vaimokkeen välissä, ei sekään ole helppoa.
kaikkia ketjun viestejä, mutta sama juttu.. Meillä on yleensä pojalla melkein säkillinen uusia tavaroita.. On vaatetta, lelua ja urheiluvälineitä. Eipä niitä viitsi poiskaan ottaa, kun lastahan siinä rankaisisi...
Vitu**aa se eukko. Kerro, jos keksit ratkaisun.. minä en ainakaan ole vielä keksinyt.
seppä, niin myös me
lastemme isien entiset aviovaimot.
Jos lasten iskä löytää uuden onnen OK, ja onhan sitä itselläkin oikeus onneen ja sen etsimiseen.
Älkäämme vaikuttako katkerilta "vanhoiltapiioilta" ("vierestä vietiin taas"),onhan meillä lapset suurimman osan ajasta ilonamme.
Ja kivahan lastenkin on iskällä olla,
jos siellä on muutakin säpinää ja elämää.
Vieraita ihmisiä lasten elämässä riittää; tarhatätiä, opettajaa jne.
Ei kait se iskän "uusi" ole sen vieraampi kuin edellä mainitut.
Laita se eukko kuriin ja käske, älä pyydä, ex miehesi myös sinun tahtosi taakse! Noi ovatten juuri niitä naisia, joiden päämäärä on tuhota kaikki, mitäitsellä ei ole. He eivät siesä toisten onnea, sitä että toisilla on lapsia, siksi ne käyttäytyy niljakkaasti. Sano tiukasti, että jos pelleily ei lopu, isä tapaa lapsensa sinun luona, lastenkotona. Ja pidä tahtosi, lapset ovat sinun, niitä ei lainata kelleekkään amatöörille.
"Sellaisia kuulemma kaikki ovat" on myös sinun tekstiäsi ja sen kaikki vastausten vastaukset. Viestisi tuli kyllä selväksi ja kun sävy on vielä melkoisen epäasiallinen ja vihamielinen, ei niitä jaksaisi lukea.
Mietippä omaa äitiäsi, olisiko isän uusi nainen koskaan pysynyt olemaan sinulle muuta kuin tosi kiva ihminen, ei koskaan ikinä niin kuin oma äti. Sinä olet ainoa ihminen joka rakastaa lapsia niinkuin äiti vaan voi rakastaa ja lapset kyllä tietävät sen. Onko teidän elämässä muita tärkeitä aikuisia tai sellaisia joista lapset pitävät, esim. vanhempasi tai kummitäti. Mietippä asiaa niin että pitäähän lapsi heistäkin paljon, muttei koskaan niin kuin sinusta, Tuo nainen ei välttämättä tarkoita pahaa, vaan on vaan ajattelematon (tai tyhmä)Ja sehän olisi lasten kannalta ihan hyvä että hän käyttäytyisi heitä kohtaan hyvin ja lapset pitäisivät häntä kivana aikuisena, mutta jos nainen taas yrittää oikeasti laskelmoida lapsia puolelleen (mikä ei ole mahdollista) hänen tunteensa lapsia kohtaan eivät ole aitoja, ja se kuultaa läpi jonka lapsetkin viimeistään kasvaessaan huomaavat. Sinä olet ollut lapsille se rakastava tuki ja turva kohdusta asti ja tulet aina olemaan. Lapset tarvitsevat rajoja ja aitoa rakkautta elämäänsä voidakseen hyvin ja sitähän sinä heille tarjoat. hali lapsiasi ja kerro heille että ovat sinulle tärkeitä, sinä olet varmasti myös aidosti innoissaan kun lapsesi oppii uutta tai sinä olet se joka tunnet ylpeyttä ja ihailua kun katsot lastasi koulu tai tarhanäytelmässä sinun tunteesi lasta kohtaan ovat ainut laatuiset ja lapsesi tietävät sen ei heille tule mieleenkään ajatella tuosta naisesta niinkuin sinä pelkäät heidän ajattelevan. heille sinä olet ainulaatuinen!
aidon äidin, ja toisista ihmiseestä hyötyjän.
Ihminen joka lahjoo lasta että tulee hyväksytyksi, on aina takana paljon muuta, jota lapsi ei ymmärrä.
Vieras ihminen lahjoo ja käyttää hyväksi lapsen ymmärtämättömyyttä, jotta saa hänet puolelleen. Onhan sellainen ihminen toki " ihana ja ystävällinen" joka antaa lahjoja ilman mitään syytä. Lapsi ei ymmärrä mutta aikuinen ymmärtää.
Selitä lapselle mikä on kaiken takana.
Sinun ei kannata tuntea syyllisyyttä mistään, vaikket pysty antamaan lapselle kaikkea mitä hän haluaa tai sinä haluaisit antaa. Ei moni muukaan pysty. Mutta lahjoista tärkein olet sinä lapelle, ja ohjaat häntä oikeaan suuntaan, ja päätät, miten sinun lapsesi kanssa toimitaan.
On ollut mukava lukea mielipiteitänne (muutamat ohitin kyllä suosiolla). Nyt olo on ollut jo paljon helpompi. Kun kirjoitin aloitusviestin, olin ryömimässä siellä pohjamudissa missä joskus vielä joutuu pyöriskelemään (kai kuuluu asiaan). Kai se osittain johtui siitä, että lapset ovat isällään nyt pitemmän ajan ja ikävöin heitä kovasti.
Nämä eroasiat ovat välillä todella vaikeita ja tunteet käyvät aaltojen lailla ja kun tuttavapiiriin ei kuulu eroperheitä niin onneksi ymmärtäjiä ja saman asian kokeneita löytyy näiltä keskustelupalstoilta. Ja onneksi osaan suodattaa näistä pois niiden vastaajien viestit, jotka ovat hyvin kaukana omasta ajattelutavastani. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
on , kun ovat isälläään.
Mutta kun ovat jo isoja, niin osaa pikkuhiljaa nauttia omasta ajasta ja levollisuudesta.
Ja lapset todella tarvitsevat muitakin aikuisia elämäänsä.
Mutta mutsi on kuitenkin paras, ainakin lasten mielestä ja faija kanssa, vaikkakin eri ositteessa asuvat.
Lämmintä joulumieltä!