Kouluruokailu pojalleni oli näin ensimäisenä päivänä helvettiä.
Tiedättehän, että ruokasalissa on mottona "kaikkea pitää maistaa", ja poikani satttuu vihaamaan kalaa yli kaiken. Pikkulapsesta pitäen hän on kalaa vihannut, ei ole allerginen. Mutta koulussa hänen oli aivan pakko maistaa sitä.
Opettaja sanoi ettei hän lähde ruokasalista ennen kun on maistanut mantelikalaa. 8-vuotias poikani sitten itki siinä ja hoki ettei pysty syömään tätä. Oli todella hyvä koulun alku uudessa koulussa.
Poikani syö kyllä aivan mitä tahansa, on todella kaikkiruokainen ja utelias kun on jotain uutta ruokaa, mutta kala. Se ei mene missään muodossa.
Soitin asiasta koululle ja valitin että tämä on aivan väärin. Kysyin opettajalta että "etkö sinä muka vihaa jotain ruokaa niin paljon, ettet pysty sitä syömään". Ja vastaukseksi sain että "aikuisten ruokamaku on erilainen, lapsilla ei pidä olla inhoruokia, ja lapsena pitää kaikkea maistaa". Olin niin vihainen tuon kuullessani että löin luurin korvaan.
Eikä siinäkään kaikki; jos ei suostu maistamaan kaikkea, niin käytösnumero laskee. Siis herra jumala! Mikä järki tässä on??
Tiedättehän, että ruokasalissa on mottona "kaikkea pitää maistaa", ja poikani satttuu vihaamaan kalaa yli kaiken. Pikkulapsesta pitäen hän on kalaa vihannut, ei ole allerginen. Mutta koulussa hänen oli aivan pakko maistaa sitä.
Opettaja sanoi ettei hän lähde ruokasalista ennen kun on maistanut mantelikalaa. 8-vuotias poikani sitten itki siinä ja hoki ettei pysty syömään tätä. Oli todella hyvä koulun alku uudessa koulussa.
Poikani syö kyllä aivan mitä tahansa, on todella kaikkiruokainen ja utelias kun on jotain uutta ruokaa, mutta kala. Se ei mene missään muodossa.
Soitin asiasta koululle ja valitin että tämä on aivan väärin. Kysyin opettajalta että "etkö sinä muka vihaa jotain ruokaa niin paljon, ettet pysty sitä syömään". Ja vastaukseksi sain että "aikuisten ruokamaku on erilainen, lapsilla ei pidä olla inhoruokia, ja lapsena pitää kaikkea maistaa". Olin niin vihainen tuon kuullessani että löin luurin korvaan.
Eikä siinäkään kaikki; jos ei suostu maistamaan kaikkea, niin käytösnumero laskee. Siis herra jumala! Mikä järki tässä on??
Vastaukset 41
Vanhimmat
Aivan älytöntä tuommoinen. Kun itse olin ala-asteella, mieleeni on jäänyt se kerta, kun ruokana oli maksakastiketta. Keittäjä laittoi minulle oikein ison palan maksaa ja seisoi vieressä niin kauan, että söin sen. Siihen meni noin tunti, kun meinasin yökätä jokaisen suupalan jälkeen. Olen ikäni vihannut maksaruokia!
Nyt olen yläasteella ja kukaan ei onneksi pakota edes ruokalaan, jos itse ei halua mennä.
Ja vai että on lapsen maku erilainen kuin aikuisen. Tottahan se on siinä mielessä, että lapsi maistaa enemmän ja voimakkaammin (enemmän nystyröitä kielessä), mutta lapset osaavat tuntea inhoa ja mielihyvää ihan yhtä lailla kuin aikuisetkin.
Tämmöisen pitäisi loppua. Ikäviä juttuja kouluruokailusta etenkin ensimmäiseltä luokalta on kuultu jo liikaa.
Taas liikutaan alueella, joka ei pitäisi olla kenellekään vanhemmalle (isälle tai äidille) epäselvä.
Koti on paikka jossa vanhemmat opettavat, tai ainakin pitäisi opettaa, lapsilleen monia asioita. Yksi näistä on ruoka ja siihen liittyvät tavat.
On päivänselvää, että tapoihin kuuluu maistaa kaikkea. Näin ainakin pääsääntöisesti. Koulu tuskin tarjoaa lapsille voimakkaasti maustettuja ja erikoisia ruokia. Kouluruoka on normaalia ruokaa. Toki on selvää, ettei se aina ole ehkä yhtä hyvää kuin kotona, mutta niinhän on joskus muuallakin kuin koulussa.
Kuka sitten on opettanut lapsesi vihaamaan kalaa? Aikuisten asenteista riippuu todella paljon se, miten lapsi mihin tahansa asiaan suhtautuu, niin myös ruokaan. Uskonpa, ettei "pillastunut mutsi" varmasti itsekään ole kalan ystävä ja näin ollen 8-vuotias kullannuppu on opetettu samoille tavoille.
Sitten onkin helppo syyttää koulua siitä mihin syypää löytyykin peiliin katsomalla.
Jos lapsesi tarvitsee vaikka itsekin aiheutetun ja allergiasta riippumattoman ruokavalion, niin ilmoita siitä koululle. Näin pääsee kaikki osapuolet paljon vähemmällä.
Tämä on sitten syytä muistaa myös siinä vaiheessa, kun "kullannuppu" menee armeijaan. Laitappa lappu lapsen kainaloon, niin eiköhän se vääpeli ymmärrä yskän!!!
Onko mielestäsi ekaluokkalainen jotenkin samassa asemassa armeijassa olevien kanssa?
"Kaikkea pitää maistaa" on sinänsä hyvä sääntö, mutta JOUSTOVARAA ON PAKKO OLLA! Mitä hyvää saavutetaan sillä että lapsi todella pakotetaan itkun kanssa syömään jotakin inhoruokaa? Eri asia on jos joku kaikkeen vähänkin vieraampaan sanoo "yök, mä en syö tätä", mutta ei silloinkaan pidä pakottamalla pakottaa.
Ihmisarvo lapsillekin!
No, eihän ekaluokkalainen tietenkään ole armeijassa olevien kanssa vertailukelpoinen. Kommenttini armeijaan liittyen oli selkeä jatkumo kirjoittamaani vastaukseen. Se olisi pitänyt sinunkin ymmärtää.
Näen sen verran läheltä äidin pikkukultien toimintaa, etten voinut olla kirjoittamatta mielipidettäni.
Erikoista tässä tapauksessa on sekin, että jos äidin pikkukulta ei syö kaikkea, MIKSI OPETTAJAA EI OLE ASIASTA INFORMOITU???
Pitäisikö opettajan olla taas se ainoa kasvattaja, joka huolehtii äidin pikkukultien ravinnonsaannista?
Pakko on tietenkin väärä keino. Miten itse toimisit, jos lapsi kieltäytyy ruokaa syömästä? Antaisitko asian vain olla ja toteaisit äidin pikkukullalle, että voit jättää lautasesi siihen ja mennä välitunnille?
Miten tällainen lapsi sitten jaksaa oppia ja opiskella jos ruoka jää syömättä?
On sanomattakin selvää, että me aikuisetkaan emme itse pidä kaikista ruuista. Ikävintä tässä vain on se, että istutamme saman inhon lapsiimme emmekä ymmärrä tekojemme seurauksia.
Kysyit mitä hyvää saavutetaan sillä, että lapsi "pakotetaan" syömään inhoruokaa.
Kysyisit mieluummin MITÄ HYVÄÄ SAAVUTETAAN SILLÄ, ETTÄ LAPSI OPETETAAN INHOAMAAN JOTAKIN RUOKAA???
Minä ja mieheni ollaan todellisia kalaruokien ystäviä, joten usko aivan rauhassa mitä haluat. Olet kyllä ihme tapaus, todennäköisimmin trollaaja. Harmi että niitä löytyy täältäkin.
Ja mitä lapseni armeijaan menoon tulee niin toivon että hän pystyy edes sen verran vastustamaan auktoriteettia ettei mene sinne. Mutta ei se minua haittaa jos menee. Lapsella/ihmisellä pitää olla luonnetta! Miehenikään ei ole armeijaa käynyt, hyvä työpaikkakin hänellä on. Joten armeija hiiteen puolestani.
ei olekaan mitään järkeä. luulin tuon ajan olevan jo kaukana historiassa. itse sain vapautuksen kananmuna-ruokien syönnistä aikoinaan kun 2 krt oksensin sen takaisin lautaselle.
Epämiellyttävän kokemuksen jälkeen ihminen voi kehittää alitajuisen inhon/kammon kokemuksen aiheuttajaa kohtaan. Esim. pilaantunutta ruokaa syönyt voi myöhemmin kammota (jopa oksennuksen asteelle) samaa ruokaa, vaikka se olisi aivan varmasti hyvää ja syöntikelpoista.
Olipa hyvä, että lapsesi pakotettiin maistamaan kalaa. Kala on hyvää ja terveellistä suomalaista perusruokaa, jota on hyvä oppia syömään.
Pakottaminen ei ole lapselle haitaksi, vaan hyödyksi.
Minulla on myös 1.luokkalainen lapsi, joka ei pidä tietyistä ruoka-aineista ja minäkin pakotan hänet aina maistamaan, jotta jossain vaiheessa oppisi syömään oikein.
"Syödä ei täydy, mutta maistaa täytyy"
Hyvä, että koulu jatkaa samoilla linjoilla, kuin minäkin ja me useimmat muutkin vanhemmat.
Inhoan ihmisiä, jotka nirsoilevat ruokapöydässä kylään tullessaan - kyläkutsua ei tule toiste - en halua omasta lapsestani nirsoilijaa - en myöskään siedä kodissani vieraita nirsoilijoita.
Kokeilepa maistattaa lapsellesi pässin kiveksiä, katso syökö. Maistaisitko itse niitä? En usko. Onko se sitten nirsoilua? Olen yrittänyt saada hänet pakottamalla maistamaan kalaa, mutta hän todellakin oksentaa aina kun sitä maistaa. Että se siitä pakottamisesta.
On se kyllä kumma kun ei saa olla ruokaa, jota inhoaa. Itse en pidä maksaruuista, mutta poikani taas rakastaa niitä.
Joo, on pakottaminen lapselle hyödyksi, todella hyödyksi näyttää olevan kun äitisi on sinut tuollaiseski tyranniksi opettanut :-/.
Kokeilepa maistattaa lapsellesi pässin kiveksiä, katso syökö. Maistaisitko itse niitä? En usko. Onko se sitten nirsoilua? Olen yrittänyt saada hänet pakottamalla maistamaan kalaa, mutta hän todellakin oksentaa aina kun sitä maistaa. Että se siitä pakottamisesta.
On se kyllä kumma kun ei saa olla ruokaa, jota inhoaa. Itse en pidä maksaruuista, mutta poikani taas rakastaa niitä.
Joo, on pakottaminen lapselle hyödyksi, todella hyödyksi näyttää olevan kun äitisi on sinut tuollaiseski tyranniksi opettanut :-/.
Kehoittaisin tutkimaan kasvatuskirjallisuutta, mitä siellä sanotaan lasten ruokailusta ja syömään opettamisesta...
Kyllä minunkin lapseni panee joskus hanttiin, ettei syö tuota ruokaa...minä sanon, että tänään on tätä ja huomenna on jotain muuta, vaikka jotain lempiruokaasi...ja niin se ruoka menee sitten suuhun ihan hyvällä ruokahalulla.
Lapsi ei tee perheessä päätöksiä, edes siitä mitä ruokaa hänelle tarjotaan se tehtävä, kuten muukin päätöksenteko kuuluu vanhemmille.
On myös hyvä tarkistaa, miten kalaruokasi valmistat, voit mausteilla pilata koko kalaruoan, kokeile aluksi vaikkapa kalapuikkoja, en ole vielä kuullut lapsesta joka ei niistä pitäisi.
(Meillä kuitenkin tarjotaan kalapuikkoja aniharvoin.)
Lisäksi voit omilla asenteillasi saada lapsesi jopa oksentamaan. Jos oikein voivottelet ja tuot joka kerta esille tavalla tai toisella, että nyt on taas sitä pahaa kalaa ja kamalaa, kun koulussa pakottivat syömään; kannustat lastasi tuossa inhoamisasiassa. Minä sanoisin lapselleni että: niin koulussa täytyy syödä kaikkia ruokia.
Oma lapseni söi kylmäsavulohta hyvällä ruokahalulla jo 1-vuoden vanhana, vain siksi, että itse halusi ensin maistaa ja hyvää oli.
Lapsen kanssa kannustavalla asenteella pääsee pitkälle....et silleen.
Oletko itse kuullut, että pässinkivekset olisivat suomalaista koti- tai kouluruokaa, niitä saattaa saada joistain ravintoloista, mutta aniharvoista, jotkut sanovat "herrojen herkkua"...ja eihän tässä niistä ollutkaan kysymys!
Eipä kaukaa tarvitse hakea syyllistä lapsesi omituiseen käyttäytymiseen ruokapöydässä.
Kurkistapa peiliin!
"Pässinkives"-viestisi osoittaa todella hyvin "tasosi". En enää ihmettele lainkaan lapsesi oksentelua. Uskonpa, että lapsesi oksentaa muutenkin vuoksesi kuin vain ruokapöydässä.
Missä kouluissa tarjotaan pässinkiveksiä?
Muista sitten taas, kun käytte kaupassa, kysyä lapseltasi mitä hän haluaa syödä. Itse tuskin päätöksiä pystyt tekemään.
Kasvatuskirjallisuus ja opettajat, pah, sanon minä. Jos lapseni inhosi KAIKKIA kalaruokia ihan piltti-ruuista lähtien, yrjönnyt joka ikisen kalanpalan jne. niin asia yksin kertaisesti on niin että en hänelle kalaa anna. Hänellä EI ole allergiaa. EIKÄ minun kalaruuat ole pilalla/mausteisia. Jos kerran jopa ei-minun tekemä kalaruoka on kamalaa, niin sitten se on. Ja kyllä, hän suorastaan VIHAA kalapuikkoja. Olen yrittänyt kannustaa häntä kyllä siinä syömisessä esim. "huomenna on lempiruokaasi", silloin hän on YRITTÄNYT sitä syödä, mutta turhaan, taas lensi laatat. Joten minusta tuntuu että tiedän tästä asiasta enemän kuin te muut yhteensä koska teistä kukaan ei ole meidän perhettä nähnyt ja suurin osa teistä "hyvistä äideistä", jotka osaa (lue: pakottaa) lapsensa syömään. (Itsekin pakotin mutta opin jotain)
Luulet, että en ole yrittänyt sanoa lapselleni että koulussa on pakka syödä kaikkea. Mutta, tämä tapaus on sellainen, että kala ei mene mitenkään alas. Sama vika on minun veljelläni. Kala ei alas mene. Muu perhe rakastaa kalaa. Ja minun mielestä perhe on tasa-arvoinen, ja on lapsellakin oikeus puuttua perheen asioihin tietyssä määrin. Hirmuvalta ei toimi.
Niin, ja jos joku vielä epäilee etteikö meillä olisi laajaa ruokaskaalaa kotona niin joku täällä erehtyy pahasti. Poikani on todella rohkea ruokien suhteen, ei pelkää maistaa mitään. Hän on todellinen kulinaristi mutta, onko tämä nyt niin hemmetin vaikeaa ymmärtää? LAPSENI EI SYÖ KALAA! Piste. Voi olla, että joskus vaikka syökin, mutta sitä päivää en usko että tulee.
ps: kalaruoat voi olla jossain päin maailmaa niinkin eksoottisia että ne menevät samalle tasolle pässin kiveksien kanssa näin suomalaisittain, että sellaista. Harmi vain että en yhtään muista mikä maa se oli. Hämmästyin KALAN YSTÄVÄNÄ itsekin.
En tiennyt että täälläkin käy ala-aste ikäisiä. Mutta nyt tiedän.
Tuskin sinäkään meidän perhettä tunnet. Olet taas yksi niistä kaikki-tietävistä, totuus onkin aivan toinen.
..tämähän olikin tämä tarkoitus...superäidit väittelee keskenään..
huoh..
Enpä minä ole mikään superäiti vaan aivan tavallinen äiti joka ihmettelee tätä meininkiä täällä.
Kyllä minäkin täällä huokailen kun lapsestani tulee varmaan joku paranoidi ja häiriintynyt kun ei kalaa syö. Ja kaiken kukkuraksi olen sen takia huono äiti nyt, ja olen todella vastuutuon. Hehheh. Osaa ihmiset kyllä ottaa herneen nenään ihme asioista. Ja vielä jokut alkaa loukkaamaan. Mutta, antaa olla.
Kuules,ensiksikin minun laps söi pienenä kaikkea ja mahtavalla halulla.Annoin kalaa,yökkäys ja kamala itku!Hän oli niin pieni silloin ettei osannut olla ronkelikaan=lue siis söi kaiken,paitsi ei kalaa!
Myöhemmin välistä kokeilin,ja sama reaktio!
Ja aivan sama reaktio kalapuikoillakin.No allerkiaa ei ole testattu,mutta onhan se mahdollista!Nyt viiden vanha poikani,ei ole kalaa koskaan syönyt,epäilen syököhän.Empä enään tyrkytäkään.Minusta on järkyttävää jos ei lapsella ole oikeutta imhota jotakin,sillä harvoin maitoakaan väkisin juotetaan jos siitä oksennetaan.Pakottamisella saadaan juuri näitä syömishäiriöisiä,ja se tulisi kieltää kaikin tavoin.siis säälin lapsiasi!Terveisin neljän terveen lapsen äiti!
Tuo teki minut iloiseksi, kun huomasin että en ole ainoa lapsen ruokamakumieltymysten hyväksyjä!
Mutta haluaisin neuvoa sinua silti kokeilemaan jos lapsesi vaikka nyt sitä kalaa söisi. Vaikka jossain sellaisessa muodossa, jossa hän ei teidä, että se on kalaa. Esim. kalahampurilainen. Voi olla, että lapsellasi voi olla ennakkoasenne; muistaa mitä se kala oli ja ajattelee että aivan kaikki on sitä samaa. Pieni huiputtaminen ei ole pahasta :).
Pojalleni tuo kalahampurilainen ei toiminut. Senkin oksensi. Olen menossa pian lääkärin kanssa asiasta neuvottelemaan, jos tämä ei ole allergiaa niin mitä ihmettä se voi olla? Koulussa terveydenhoitaja väitti ettei mitään vikaa. Aivan järkyttävää! Onko allergia tosiaan ainoa hyväksyttävä syy jättää syömättä?
Olen huomannut monista lapsista sen, että ei haluta syödä jotain, jopa inhoaa jotain ruokalajia, niin nuorena/aikuisena se onkin herkkua. Itse inhosin lapsena oliiveja, nyt aikuisena rakastan niitä. Lapsella ja aikuisella on niin erilaiset ruokamieltymykset.
Mutta hyvää syksyn alkua sinulle!
Hauskaa, nyt Pillastunut vastailee jo itselleen....Hah hah haa
Eiköhän keskustelujen taso säily korkeampana jos "strutsi" laittaa koneen kiinni ja keskustelee vain itsensä kanssa.
Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt? Miksi sinun pitää ilkkua noin? Saatko siitä jotain iloa itsellesi? Oletko oikeasti vain pilaija? Itseni mielestä minä en ole mitään kovin pahaa sinulle sanonut, mutta jos olen niin pyydän anteeksi. Toivoisin että sinäkin pyytäisit minulta... Ei tällaista ilkkumista ja asiatonta tekstiä jaksa kukaan.
Ja mitä tuosta keskustelun tasosta tulee niin en minä mitään kovin asiatonta ole tänne kyllä kirjoittanut. Ehkä tuo pässin kives oli huono esimerkki vain.
Niin minuako tarkoitat?No olen kyllä ihan eri tyyppi!ja edelleenkin samaa mieltä,että kyllä lapsella on oikeus maku aistiin!ja järkyttävää on pakottaminen!
toisekseen minusta ei pitäisi luoda koulupelkoa pieniin alottelijoihin,pakottamalla syömään!
Niin itsekin muuten aikoinani pelkäsin kouluruokailua,se pilasikin koulu päiväni täysin silloin lapsena!Samaa en omilleni tahtoisi!
No niin siinä on taas yksi äiti joka siirtää ja on siirtänyt ennakkoluulonsa lapselleen. Varmaan muistit vielä opettajan haukkumisen ohessa kertoa pojalle ettei hänen tosiaankan tarvitse syödä kalaa jos se sinusta riippuu. Mikä helkkari osaa teistä vanhemmista oikein vaivaa? Kouluruoka on rakennettu kaikkien ruoka-ainetaulukoiden mukaan ihanteellisemmaksi ravinnoksi lapsellenne. Se on vieläpä ilmaista. Kehottakaa lapsianne maistamaan. Kyllä ne herrantertut kestävät kalanmaun kerran parissa viikossa suussaan. Ei se niin pahaa ole. Olen niin kurkkuani myöten täynnä typeriä vanhempia jotka kuvittelevat tietävänsä aina mikä on parasta heidän lapselleen käsittämättä ollenkaan minkälaisen karhun palveluksen tekevät. Kouluruoka on muutenkin erittäin mietoa maultaan. Mene itseesi ja mieti mitä lapsellesi opetat.
Asuin vuosikaudet Yhdysvalloissa ja siellä kuvio on huikka toinen. Lihavimmat ja huonokuntoisimmat kakarat maailmassa ja tiedätkö miksi? Siksi koska ei siellä mitään kalaa ja maksakastikketta syötetä vaan pähkinävoita ja hampurilaisia. Arvaa olenko tehnyt kovan työn yrittäessäni saada lapseni syömään kaikkea ruokaa. Vaan eipä tarvitse hävetä eikä selitellä kun heidän kanssaan matkustaa tai vierailee. Lapset syövät ihan mitä tahansa eteen kantaa sekä ravintolassa että kyläpaikassa maasta riippumatta. Olen huomannut nykyään olevan trendin se kun vanhemmat tulevat lastensa kanssa vierailulle, esim. rapujuhliin niin jo etukäteen kerrotaan ettei meidän Ville tai Laura kyllä syö rapuja tai ainakaan porsaanlihaa. En minä ainakaan rupea montaa sorttia pöytään kantamaan. Jos on rapujuhlat niin silloin syödään rapuja ja jos ei maistu voi jättää lapset kotiin tai olla kokonaan tulematta. Allergiat on tietty eri juttu. Ajatelkaa vähän kun lapsenne on aikuinen ja edelleen toistaa noita typeriä teiltä oppimiaan ennakkoluuloja jotain ruokaa kohtaan. Ja kaikki on vaan siitä kiinni mihin olette kakaranne itse totuttaneet!!!
...mutta varo vaan. Kohta saat melkoisen ryöpyn niskaasi. Pian sinua syytetään diktatuurista ja pakottamisesta. Saat kuulla kenties olevasi huono äiti, jonka lapset hylkäävät kun tulevat täysi-ikäisiksi. Luitko muuten kaikki tämän aiheen viestit? Itse en meinaa pystyä uskomaan lukemaani.
En todellakaan ymmärrä sinua siinä mielessä, että miten pystyt kirjoittamaan niinkin asiatonta tekstiä mitä olet kirjoitellut pyytämättä siitä edes anteeksi.
Sitäpaitsi, lapseni maistaa aivan kaikkea, ja maistaa kalaa uudestaan ja uudestaan koska haluaa kokeilla aina jotain uutta kalaruokaa. Joten en voi ymmärtää noita sairata väitteitä, että olisin ennakkoluuloinen, saati sitten poikani joka haluaa maistaa mitä vaan.
Jotkut täällä vetävät nuo jutut kyllä aivan hatusta. Ennakkoluuloinen ja pah!
syö niin ei syö.
Mitä siitä kinastelemaan.
Minun vaimo söi kalaa lapsena melkein joka toinenpäivä ja nyt ei syö ollenkaan ei sitten missään muodossa. Oksentaa varmasti pois ja saa olla nälissään jos ei itse laita muuta syötävää.
Jos koulussa ei saa vaihtoehto ruokaa niin
pane eväs pussi kalapäivänä lapsen mukaan kouluun.
Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi, että kouluruokailu oli pojallesi ensimmäisenä päivänä helvettiä.
Kirjoitit myös, että ruokasalissa on mottona "kaikkea pitää maistaa", ja poikasi vihaa kalaa yli kaiken.
Nyt kirjoitat, ett lapsesi haluaa maistaa aivan kaikkea, ja maistaa kalaa uudestaan ja uudestaan koska haluaa kokeilla aina jotain uutta kalaruokaa.
En todellakaan ymmärrä. Lapsesi vihaa kalaa yli kaiken ja haluaa maistella erilaisia kalaruokia? Mitähän oikein tarkoitat?
Kerroit ensimmäisessä viestissäsi, että soitit opettajalle ja kysyit "eikö opettaja vihaa jotain ruokaa niin paljon, ettet pysty sitä syömään"?
Suutuit opettajalle ja löit luurin korvaan, koska opettaja sanoi, että kaikkea ruokaa pitää maistaa.
Kerro nyt sitten mistähän hatusta minä näitä juttujani vedän? Eiköhän olisi jo lopultakin syytä katsoa peiliin?
Johdonmukaisuutta ei tarinoissasi ole. Kerrot ensin yhtä sitten toista. Lue itse kaikki mitä olet kirjoittanut ja mieti onko siellä oman hattusi alla mitään.
Kyllä, hän vihaa kalaa. Mutta silti haluaa oppia sitä syömään, omasta tahdostaan. Kaverit yllytti koulussa :). Onko se niin kummallista?
Sinulla kun suurin osa on asiatonta tavaraa, niin mahtaa olla aikka ilmoittaa asiattomista viesteistä. En vaan jaksa enää sua ja lapsellisia kommenttejasi.=
"mieti onko siellä oman hattusi alla mitään"
Muuten, satutuko olemaan se sama T.T, joka kirjoitti johonkin nuorten palstalle teksi-tv:lle vastauksen miehen juttuun, kun tämä oli eronnut naisestaan? Olit vissin aika asiatonta tekstiä sinnekin laittanut, jos satut olemaan sama.
Serkkuni ei pienenä meinannut millään syödä hampurilaisia (!). Inhosi myös toffeeta, kalaa, suklaata, laatikkoruokia...listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi. Nykyään hän syö mitä vaan. Ei nirsoile sitten yhtään.
Maku muuttuu iän myötä.
Tuo on kyllä totta: "Oksentaa varmasti pois ja saa olla nälissään jos ei itse laita muuta syötävää." siitä saattaa ajan kanssa kehittyä syömishäiriö, jos pahasti sattuu.
Eräästä ravinto-oppaasta muuten luin, että pitäisi olla usein kahta ruokalajia, esimerkiksi. makaronilaatikkoa ja karjalanpataa tmv. Mutta kenelläpä on tahtoa tehdä kahta ruokalajia, ei ainakaan minulla. Erilaisia ruokia joka päivä kylläkin, mutta ei joka päivä monia ruokalajeja.
Koulussa tätä vaihtoehtoa juuri ei ole, kun vasta toisen asteen kouluissa, ja harvoissa niissäkin. Evästä olen pojalleni kyllä tehnyt, mutta eihän pelkkä eväs riitä kasvavalle pojalle. Onneksi kalaruokia ei ole usein. Eikä se kala kumminkann NIIN tärkeä ole, kun muuten syö kunnolla.
Ylpeä kyllä olen kun joka kerta urheasti maistaa, mutta ekana koulupäivänä se keittäjä (mikä lie) antoi todellakin annoksen sitä vaikka poikani sanoi että vain hiukan, eikä annosta voi kutsua maistamiseksi. Nyktin keittäjä meinaa antaa sitä kalaa aivan liikaa. Mutta antaa kumminkin esim. perunamuusia sen kalankin edestä. Ei kumminkaan aivan nälissään tarvitse olla. Puhin keittäjän kanssa, hän ymmärsi, toisin kuin opettaja.
Käytösnumero laskee jos ei syö annosta. Todella järkevää. Harmi, ettei keittäjä voi antaa numeroa opettajan puolesta. Keittäjä sentään ymmärtää asiat.
Ihan ensiksi kerron, etten tiedä mistään nuorten palstan teksti-tv:n jutuista tuon taivaallista.
Ei ole kummallista, että kaverit yllyttää, ei todellakaan. Kaverit yllyttää milloin mihinkin. Se vain on kummallista, että ensiksi kirjoitat pojasta, joka vihaa kalaa ja nyt kirjoitat samasta pojasta aivan toiseen sävyyn. Juttuasi on todella vaikea ymmärtää.
Vastaan väitteisiisi ja kestän sinunkin juttusi ilman sen kummempia ongelmia. Sinulla tuntuu todella olevan vaikeaa ja sen huomaa tekstistäsi. Pyydän sinua lukemaan ensimmäisen viestisi poikasi kalan vihaamisesta ja sitten nämä viimeiset kommentit siitä kuinka poikasi popsii kalaa innokkaasti uusia makuja etsien.
Olisiko ollut syytä pojan innostua siitä kalasta jo koulun ensimmäisinä päivinä. Olisit voinut jättää sen luurin lyömättä opettajan korvaan, niin kuin aikuiset tekee.
Vai että tekee aikuiset niin, että kestää paskan puhumista puhelimessa.
Voisit katsoa ensin omaa napaa ennen kuin alat heittää tuollaista väitettä aikuisuudesta.
Minulla ei ole ongelmia toisin kuin eräillä. Poikani on aina yrittänyt maistaa, mutta ei se asia ole paremmaksi muuttunut. Kaverit vain on yllyttänyt maistamaan, mitään sen kummempaa siinä ei ole. Ja onhan minäkin häntä yllyttänyt. Ei hänen makunsa kalaa kohtaan ole mihinkään muuttunut, mutta asenne on pysynyt aina hyvänä.
Voisit opetella lukemaan minun juttuni ensin ajatuksella, ennen kuin alat väittämään jotain jostain ihmeen huonon asenteen tartuttamisesta. Aina ollaan syöty hyvin, ja tullaan syömään ennakkoluulottomasti. Mutta sitä et tunnu millään tajuavan.
Kerro nyt minulle vihaako poikasi kalaa niin kuin ensimmäisessä viestissäsi väitit, vai onko poikasi vielä innokas kalanmaistaja niin kuin väitit hieman myöhemmin?
Johdonmukaisuus olisi mukava piirre ihmisessä, aikuisessakin.
Lukisitko omat viestisi ensin sillä mainitsemallasi "ajatuksella" ja kertoisit sitten selkeän vastauksen esittämääni kysymykseen.
Siis vihaako poikasi kalaa vai onko hän innokas erilaisten kalaruokien suhteen?
En valitettavasti pysty lukemani jälkeen kovin selkeää kuvaa viesteistäsi löytämään. Paitsi sen, että hermot ei kestä eriäviä mielipiteitä.
Poikani vihaa kalan makua, mutta on innokas maistaja. Se saattaa kuulostaa todella oudolta. Jos tulee jotain uutta kalaruokaa pöytään, niin kyllä hän on sitä heti maistamassa ajatuksella "jos tämä nyt menisi".
Tuo on todella harvinaista varmaan. Poikani ei yhdestä kalaruoasta yleistänyt kaikkia kalaruokia, ja se oli hieno asia. Uskaltaa maistaa uudestaan niitä vanhoja tuttujakin. Mutta koulussa pakotettiin SYÖMÄÄN sitä pahinta mahdollista yököttäjää; paistettuja silakoita. Maistaminen opettajan mielestä oli koko annoksen syömistä loppuun.
Siedän hyvin erilaisia mielipiteitä, mutta tuo sinun ilkkumisesi meni aivan liian pitkälle, lapsen tasolle. Ja vielä se että vedät hatustasi olettamuksia ja kehtaat niitä jauhaa totuutena minun ja poikani kohdalta. Joten antaa nyt tämän hemmetin asian olla sinun kohdaltasi. Jos asia ei vieläkään tullut selväksi, niin voi voi.
KALA EI MENE MISSÄÄN MUODOSSA!!!
Näin itse kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi. Nyt sitten kaikki muu kala paitsi paistetut silakat menee. Olet harvinaisen johdonmukainen!!!
Ei se mene, koska aina se sen oksentaa. Mutta paistettu silakka on pahin. Niin.
Poika maistelee innokkaasti kalaa, paitsi paistettuja silakoita, ja sitten oksentaa heti. Sisukas kaveri! Syö ja oksentaa!
Joskus kauhulla katselen hänen intoansa. En voi ymmärtää miski hän niin innokas on. Olen yrittänyt sanoa hänelle, ettei ole mikään pakko jos tuntuu siltä että laatat tulee.
Varmana aiheutti paljon sekaannusta. Aikamoinen yhtälö, eikö?
Tästä ei voi tehdä kuin yhdenlaisen johtopäätöksen - jääköön sanomatta............
Olen sanaton!
Missään suomen kaupungissa olevassa peruskoulussa ei tarjoilla paistettuja silakoita. Taitaa osua noi kommentit pahasti suhun kun niin otat nokkiisi ja toistelet itseäsi. lue mitä äiti kirjoitti aiemmin omista kokemuksistaan ja koita miettiä asioita. sähän oot oikeesti vähän pimee kun muuttelet tarinaasi koko ajan: yrität niinku selitellä edellisiä sanomisiasi. Taidat puhua paskaa. oot varmaan käyttäytynyt jus niinku T.T arveleen sun tehneen.
Tiedätsä mistä muuten anoreksiat syntyy, siitä kun kuvitellaan ettei tosiaan pystytä syömään mitään ja kun tarpeeksi kauan kuvittelee niin ei todellakaan pystykkään. Se on sellasta itsensä psyykkaamista ja sitä sä juuri teet lapsellesi jos sanot ettei tarvitse jotain ruokaa syödä. Taidat olla mutsi joka ei paljon aikaansa keittiössä vietä vaan valmisateriat mikroon ja silleen masu täyteen.
otan osaa noiden asiattomien kirjoitusten takia. Ne perheet, jotka ovat kokeneet vastaavaa, tietävät mitä tarkoitat pillastumisellasi. Meillä tytär joutui istumaan aikanaan 40 minuuttia ruokalassa ja sen päälle seisomaan opettajan puhuttelussa eka luokalla, koska ei saanut määrättyä salaattia lautaseltaan alas. Olin aikani opettajan kanssa samoilla linjoilla, että kaikkea pitää maistaa, mutta maistaminenkin voi olla monenlaista. Tyttäreni lautaselle opettaja laittoi ruokalusikallisen salaattia, joka hänen piti syödä kaikki. Ja kun ei syönyt, sitten istui... Minulle asia alkoi selvetä vasta, kun edellisenä iltana piti alkaa lukemaan koulun kotiin saatua ruokalistaa. Tyttö alkoi itkemään ja hokemaan, ettei lähde kouluun, kun on sitä ja sitä ruokaa... Olin ihmeissäni. Ennen niin reippaasta ekaluokkalaisesta tuli itkuinen ja ahdistunut koululainen. Ei muuten auttanut opettajan kanssa asiallinen keskustelukaan. Ei hän kasvatustavoistaan antanut periksi.
Tilanne muuttui vasta, kun ilmoitin kantani koulun rehtorille ja kerroin tytön ongelmista ja koulupelosta. Rehtori totesi, ettei olla enää - 30-luvulla ja ruoasta ei Suomessa ole pula, joten ei kai meidänkään tyttömme ilman tarvitsemiaan vitamiineja jää... Tämän jälkeen opettajan kanta muuttui ja tytön ei tarvinnut sitä määrättyä salaattia syödä.
Huom kaikki irvailijat joita tämän asian ympärillä on ollut ! Meillä syödään ihan tavallista suomalaista ruokaa kotona ja monipuolisesti. Aina ei ole vanhempien vika, jos ei lastaan saa jotain ruokaa syömään, vaan makuaistimus on todellakin yksilöllinen ja ajankin kanssa muuttuva.
Opettajat tekevät arvokasta työtä, mutta aina ei opettajakaan välttämättä tomi oikein, kuten ei kukaan joka työtään tekee. Kuitenkin asioita voi yrittää ymmärtää toisenkin osapuolen kannalta, tässä tapauksessa lapsen kannalta.
Kouluruokailusta ei saisi tehdä lapselle sellaista kynnystä, että koko koulunkäynti siitä kärsii ja innostus ekaluokalla jo lopahtaa tällaisten TOISARVOISTEN ASIOIDEN myötä !!!!!!
Pidä lapsesi puolia, sillä sinä olet viime kädessä hänen asioissaan asiantuntija ja lapsesi paras puolustaja.