Kysymyksiä kohtalolle sinulle

Ante21 kirjoitti:

Varjeletko minua
kun olen ohittanut vaniljakeitaasi
ja jatkan kulkemista kiven lailla
joka etenee itsestään aavikolla?

sallimukseni, annatko minun hakata
päätäni toiseen graniittipäähän, ja kipinät
sylkevät tähtiä
Wilde oli oikeassa,
liian kovasydäminen olet antamaan merkkejä
rakennatko mausoleumeja vain jotta
voisin itkeä niiden varjoissa ja kuunnella
kun varjot yhtyvät huohottaen sylkeä, puiden sylkeä?
pyörittelet hiekkaa suussasi, suussasi

joka kasvaa aavikoksi,
haljenneeksi vuoreksi, Bermudan kolmioksi
ja sitten taas kutistuu niin että hiekanjyvät
putoavat hiuksilleni, ja sinun ilkkuvat lintusi
käyvät nokkimassa ne, eksistentiaaliset lintusi

purevat ja nokkivat päänahkaani,
tuuli kaataa aallon nokittua rintaani vasten
niin kuin puun haljennutta huultani vasten
niin kuin tornin silmäni kupolia vasten
(suuret metodiset pilvet matkalla
hukuttamaan likaiset paradoksit!)

ja kukkien keskeltä paljastat minulle
kivityynyn, jolle voin laskea pääni
suloisesti kuin kivun, joka liikkuu syvällä kammioissaan
sirotellen luita luuvarpailleen

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä