Elikkä, tiedustelisin olisiko joillakin antaa hyviä neuvoja tai osoittaa jollekin nettisivustolle mistä saisi ohjeita entisten villikissojen hoitoon.
Adoptoin tässä veljeskaksikon eläinsuojeluyhdistykseltä ja nyt kaipaisin hieman neuvoja miten toimia oikein. Kissat ovat erittäin arkoja minkä tietysti ymmärtää kun kerran ovat villejä olleet, mutta ovatko liian arkoja..? Nököttävät koko sen ajan kuin olen kotona jossain piilossa, toisen piilopaikka on kyllä näkyvillä ja antaa kyllä silittää, mutta toinen piiloutuu tv-tason alle enkä ole viitsinyt liikaa häiritä, koska on peloissaan ja sähisee heti kun menen koskettamaan..
Ruokaansa pojat käyvät syömässä vain öisin vaikka murkinaa on koko ajan esillä.. Ja tarpeillakin käydään veskissä, mutta vain kun olen poissa tai nukkumassa. Haluaisin tiedustella olisiko vain paras antaa kaverien olla ja miten pitkään..? Pitäisikö jossain vaiheessa ottaa pojat esim. syliin ja totutella sitäkautta vai voinko luottaa, että ennen pitkää tulevat piilostaan esiin ja luovat itse kontaktia minuun..?
Kaikenlaiset neuvot olisivat tervetulleita. Luonnollisesti tiedän, että pojat tarvitsevat aikaa, mutta pitäisikö raja vetää johonkin vai vaan katsoa rauhassa..?
Adoptoin tässä veljeskaksikon eläinsuojeluyhdistykseltä ja nyt kaipaisin hieman neuvoja miten toimia oikein. Kissat ovat erittäin arkoja minkä tietysti ymmärtää kun kerran ovat villejä olleet, mutta ovatko liian arkoja..? Nököttävät koko sen ajan kuin olen kotona jossain piilossa, toisen piilopaikka on kyllä näkyvillä ja antaa kyllä silittää, mutta toinen piiloutuu tv-tason alle enkä ole viitsinyt liikaa häiritä, koska on peloissaan ja sähisee heti kun menen koskettamaan..
Ruokaansa pojat käyvät syömässä vain öisin vaikka murkinaa on koko ajan esillä.. Ja tarpeillakin käydään veskissä, mutta vain kun olen poissa tai nukkumassa. Haluaisin tiedustella olisiko vain paras antaa kaverien olla ja miten pitkään..? Pitäisikö jossain vaiheessa ottaa pojat esim. syliin ja totutella sitäkautta vai voinko luottaa, että ennen pitkää tulevat piilostaan esiin ja luovat itse kontaktia minuun..?
Kaikenlaiset neuvot olisivat tervetulleita. Luonnollisesti tiedän, että pojat tarvitsevat aikaa, mutta pitäisikö raja vetää johonkin vai vaan katsoa rauhassa..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
nämä pennut ovat sinulle tulleet?
Toinen kissoistani, nyt 1,5-vuotias, oli pelastettu eräältä hevostallilta, jonne se oli syntynyt kissalle, joka oli kulkeutunut ties mistä sinne synnyttämään. Osa pennuista jouduttiin lopettamaan kun olivat niin villiintyneitä ja huonossa kunnossa, tämä onneksi selvisi.
Kun toimme tämän pennun kotiin, se vilahti saman tien sohvan alle, eikä liikkunut sieltä mihinkään. Se kävi öisin syömässä ja vessassa ja parin päivän päästä se alkoi pikkuhiljaa liikkua asunnossamme (seinien vierustaa seuraten ja todella arkana) ja juoksi heti sängyn tai sohvan alle kun joku liikahti. Tein usein niin, että istuin kissan lähelle ja juttelin sille ja houkuttelin sitä luokseni. Muutaman päivän päästä kissa alkoi aina näiden jutteluhetkien aikana liikkua lähemmäs ja lähemmäs ja antoi lopulta minun silittääkin sitä. Seuraavaksi aloin ruokkia sitä aina kun se tuli lähelleni ja tästä kaikki sitten alkoikin edetä nopeasti. Nykyään kissamme on lähestulkoon aina sylissä ja puskemassa ;)
Kehottaisin, että annat kissojen rauhassa tutustua ympäristöön ja kerätä varmuutta. On hyvä aina välillä jutella rauhoittavasti niille ja yrittää houkutella niitä pois piiloistaan, mutta maltti on tässä valttia, anna kissan edetä omilla ehdoillaan. Palkitse kissa kuitenkin heti, kun se lähestyy sinua. Kissan luottamuksen kyllä voittaa itselleen kun vain jaksaa olla kärsivällinen.
Kauanko kissat ovat olleet sinulla ja minkä ikäisiä suunnilleen ovat? Kauanko ehtivät elää ulkona?
Kyllä tuo vaikuttaa aika lailla tavalliselta aran kissan olemiselta. Itse tekisin niin, että erottaisin kissat muutamaksi päiväksi toisistaan, koska ne saavat tukea pelkoonsa ollessaan yhdessä. Eli laittaisin kissat eri huoneisiin ja seurustelisin kummankin kanssa erikseen. Kissat matkivat aika paljon toistensa käytöstä ja tottuminen ihmiseen hidastuu sen takia. Erottamisesta ei ole haittaa kissoille, se on vain lyhyt aika niiden elämästä mutta hyöty (toivottavasti) sitäkin suurempi.
Tottumista auttaa myös tilan rajaaminen. Mitä pienempi tila, sen lähemmäs kissa "joutuu" sinua. Tämä ei ehkä toimi vielä tässä vaiheessa mutta sitten myöhemmin, kun kissat uskaltavat liikkua.
Leikitä kissoja esim ongella tai huiskalla mutta älä ahdistele niitä. Puhu niille kissaa (räpyttele ja siristele silmiäsi, käännä katseesi pois jos kissa katsoo päin, nuoleskele huuliasi, sulje silmäsi hetkeksi kun katsot kissan ohi, tervehdi iloinen "purh!" kun tulet huoneeseen). Juttele paljon ollessasi kotona, höpötä vaikka ääneen ajatuksiasi jollet muuta. Oleile huoneessa mahdollisimman paljon. Kyykisty kissojen lähelle ja anna niiden tulla itse luoksesi. Näytä ettet ole vaarallinen eli älä tee mitään yllättävää.
Olisi hyvä hankkia Feliway-haihdutin ja suihkekin, kun on näin vaikeat kissat kyseessä. http://www.vetcare.fi/index.php?id=86 (Katso myös linkit sivun reunassa)
Arkaa kissaa ei kannata kieltää muuten kuin sähinällä, se hidastaa sen tottumista sinuun. Tee kodista niin kissaturvallinen kuin voit, ettet joudu puhumaan kissoille missään tilanteessa tiukalla äänellä. Pelkkä "tssshh!" riittää ja sekin vain kun on ehdoton pakko. Näin "opetetut" kissat eivät tee aikuisenakaan pahoja (meillä näitä kolme kipaletta), koska pentuiän mentyä ohi, ne eivät enää kokeile juttuja. Kun ei tiedä mikä on kiellettyä, sitä ei kiusallaankaan tee. ;)