"Maataloustuki - sinäkin maksat tuhat euroa vuodessa
Vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat 1740 miljoonaa euroa, joista 1185 miljoonaa tuli EU:n kautta. Vuonna 2004 tuki oli 17 miljoonaa euroa vähemmän EU:n pelätyn maatalousuudistuksen vuoksi. Tilojen määrä oli 75 000.
Kenties vieläkin suurempaa tukea annetaan keinotekoisen korkean ruoan hinnan kautta. Tämä on saatu aikaan hintasääntelyllä, tulleilla, tuontikiintiöillä ja muilla rajoituksilla, jolla on estetty halvan ruoan tuonti Suomeen. Esimerkiksi Virossa ruoan hinta nousi rajusti, kun se EU-jäsenyyden myötä joutui 1.5.2004 ottamaan EU:n ”rajasuojan” ja maataloussääntelyn käyttöön.
Päälle tulevat vielä maataloussääntelyn sisältämät piilotuet, esimerkiksi veronmaksajien kustantamat maatalouslomittajat ja kuljetustuet. Muut yrittäjät joutuvat itse kustantamaan lomansa, ja saman tekee työntekijä työllään – eihän hän voi ilman irtisanotuksi joutumista vaatia työnantajalta enempää palkkaa kuin minkä arvosta hän tekee työtään, joten lomaedut pienentävät palkkaa (tai johtavat työttömyyteen, jos vaaditaan enemmän kuin tuotetaan).
Lisäksi keskustajohtoinen hallitus poisti lannoitteiden haittaverot. Maatalous on tärkeimpiä vesistöjemme pilaajia, eikä maksa minkäänlaista korvausta meille muille aiheuttamistaan vahingoista. Päinvastoin, se saa "ympäristötukea", ettei aiheuttaisi vieläkin enemmän vahinkoa. Tosin samanlainen haittaveroalennus on annettu osalle muistakin pahimmin saastuttavista teollisuudenaloista. Tällaiset alennukset ovat täysin verrannollisia esim. telakkatukiin: niitä annetaan muka siksi, että muutkin maat antavat; käytännössä lähinnä siksi, että ay- ja teollisuuslobbyt pitävät poliitikkoja otteissaan. Viiden miljardin euron suuruusluokkaan kuitenkin päädytään jo vaikkei haittaveroalennuksia huomioitaisi. Luvussa ei myöskään ole niitä miljoonia, jotka nettomaksamme mm. Ranskan maanviljelijöille.
5 000 000 000,00 euroa tukia vuodessa
Kokonaisuudessaan maataloustuki on Suomessa 5 miljardin euron suuruusluokkaa. Sääntelyn monimutkaisuuden vuoksi vain MTK:ssa on riittävää asiantuntemusta poimia oikea luku (joka voi olla parikin miljardia suurempi tai pienempi), eikä sen tietoihin tietenkään voi luottaa. 90-luvun alussa tehdyn professoritason tutkimuksen mukaan tuolloin tuki oli n. 30 miljardia markkaa, eli saman verran kuin nykyään, vaikka maanviljelijöiden määrä on vähentynyt rajusti – tuki viljelijää kohden on siis paljon entistä suurempi, nykyään jo noin 60 - 70000 euroa tilaa kohden. Tietysti suuri osa summasta häviää systeemin rattaisiin saapumatta viljelijöille.
Nelihenkisen perheen ruokapöydässä maatalouslobby syö 4000 eurolla vuodessa. Monella perheellä olisi tälle rahalle paljon tärkeämpääkin käyttöä. Kaikkein suurimman laskun tuista kuitenkin maksavat maailman köyhät, joista suurin osa on kehitysmaiden maanviljelijöitä.
Äsken eduskunnassa riidelty köyhyyspaketti oli n. 90 miljoonaa euroa, joten niitä saisi viitisenkymmentä maataloustukirahoilla. Lapsilisät voisi korottaa 5000 euroon vuodessa. Rahasta vain pieni osa olisi pois maanviljelijöiltä, loppu hukkuu matkan varrelle.
Tukien poistaminen on paras keinomme auttaa kehitysmaita
Maailmanpankin laskelmien mukaan tavaroiden ja palvelujen kaupan täysi vapauttaminen tuottaisi teollisuusmaille 600 miljardin ja kehitysmaille 1300 miljardin euron vuosihyödyt. Kehitysapu on 50 miljardin luokkaa. Siksikin YK:n pääsihteeri Kofi Annan on kerta toisensa jälkeen sanonut, että kauppa on tärkeämpää kuin apu.
Maataloustuotteiden kauppa on kaikkein säännellyimmästä päästä. Lisäksi maailman köyhistä suurin osa on kehitysmaiden maanviljelijöitä, joten maatalouden tullimuurien ja tukien poisto olisi merkittävin toimi, jonka voimme tehdä kehitysmaiden hyväksi. Laskelmissa tosin ovat mukana kehitysmaiden omien tullien poistamisesta koituvat hyödyt.
Esimerkiksi lähinnä kehitysmaissa kasvavan sokerinruo’on tuotanto on puolet tehokkaampaa kuin täällä pohjoisessa tapahtuva sokerijuurikkaiden viljely, joka kannattaa lähinnä vain tukien ansiosta (aivan kuten banaaninviljelykin kannattaisi Suomessa, jos luonnonolosuhteista aiheutuvat haitat korvattaisiin).
Silti koko MTK:n ja Keskustan arsenaali on käytetty näiden itsekkäiden tukien ”puolustamiseksi”, ja sitä yritetään markkinoida ”Suomen puolustamiseksi”, vaikka kyse on paitsi maailman ihmisten myös suomalaisten enemmistön sortamisesta. Esimerkiksi maatalousministeri Juha Korkeaojan mukaan maatalouden vientitukien poistaminen kokonaan edes eräiltä kehitysmaille tärkeiltä tuotteilta on ihan mahdotonta.
Ajan mittaan vapaakaupan hyödyt kehitysmaille kasvaisivat, kun se kannustaisi keskittymään siihen, missä maalla on suhteellinen etu, ja nopeuttaisi teknologian ja osaamisen virtaa. Silti vieläkin parempi tulos saataisiin, jos osa teollisuusmaiden tukiaisista säästyvistä varoista kanavoitaisiin budjettitukena kehitysmaille, niin että ne voisivat parantaa mm. koulutustaan ja terveydenhoitoaan. Tuki tietysti pitäisi rajoittaa niihin maihin, jotka vastineeksi auttaisivat itse itseään, ts. joiden hallitukset suostuvat vastineeksi uudistamaan hallintoaan kohti kansaansa nöyrästi palvelevaa liberaalia demokratiaa. Jäisiväthän kieltäytyjillekin sentään vapaakaupan hyödyt.
Haluammeko suomalaista ruokaa tai asutetun maaseudun?
Tulisi edullisemmaksi vaikka maksaa entisille maanviljelijöille perustuloa ja antaa heidän tehdä sitä työtä, mistä he parhaiten saisivat oikeita tuloja. Jotkut jopa jatkaisivat viljelyjä, sillä eräitä suomalaisia tuotteita kuluttajat oikeastikin pitävät hintansa arvoisia. Mitä tuotteita, missä määrin ja miten tuotettuna – sitä emme edes voi tietää ennen kuin maataloudessa siirrytään suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.
Jos taas tarkoitus on pitää maaseutu asuttuna, tulisi paljon halvemmaksi tukea maaseutuasujia perustulolla. Silloin näkisimme, ketkä suostuisivat halvimmalla asumaan maaseudulla. Kenties jotkut etätyöntekijät, taiteilijat, tuotantotoiminnan harjoittajat, eläkeläiset tai kotiseudulleen halajavat. Vielä parempi olisi tukea kaikkia kansalaisia samanlaisella perustulolla mutta poistaa maaseudun(kin) työllisyyttä pilaavaa sääntelyä kuten työehtosopimusten yleissitovuus.
Huoltovarmuus ei riipu maataloustuista
Ruoan varmuusvarastot riittävät paljon pidemmälle kuin monen muun asian varmuusvarastot, esimerkiksi traktoreiden polttoaineen. Muutenkaan suurnälänhätiä ei ole ollut kuin omavaraisuuteen pyrkineissä maissa kuten Pohjois-Koreassa ja eräissä Afrikan maissa vielä viime vuosikymmeninä. Ulkomaankauppayhteydet ovat varmin turva nälkää vastaan niin teoriassa kuin käytännössäkin.
Miten viljelijät sitten pärjäävät?
On väitetty, että satovaihteluiden vuoksi maataloustuottajat tarvitsevat hintasääntelyä. Monen muun alan yritysympäristö on kuitenkin paljon epävarmempi, eikä sääntely ole siihenkään oikea ratkaisu vaan vakuutukset, säästöt, riskien hajauttaminen, riskejä vähentävä yhtiömuoto tms. – sitä ei muiden pidä yrittäjille sanella.
Laskutikkuteollisuudelle ei onneksi aikanaan annettu ylimääräisiä tukia markkinaosuustaisteluun taskulaskimia vastaan. Ei pidä antaa myöskään suomalaiselle maataloudelle markkinaosuustaisteluun kehitysmaiden köyhiä vastaan. Jos kuitenkin katsotaan, että maanviljelijät ovat maamme huono-osaisin kansanosa tai että heidän lobbyllään on niin paljon valtaa, ettei ilman suojelurahoja saada aikaan järkeviä päätöksiä, niin heille voitaisiin kohdistaa sosiaaliturvaa, esim. kymmenen vuoden ajan 10 000 euroa vuodessa tilaa kohden (tai vaikka moninkertainen summa). Tällöinkin säästettäisiin suurin osa tuista muttei vääristettäisi markkinoita, vaan viljelijät ottaisivat käyttöön oikeasti hyödyllisiä tuotantotapoja ja –artikkeleita tai sitten vaihtaisivat ammattia riippuen siitä, kumpi on järkevämpää.
Nyt tilanne on sama kuin Neuvostoliiton teollisuuskomplekseissa, joiden tuotannon arvo oli usein alhaisempi kuin tuotantopanosten arvo, suunnitelmataloudessa kun ei ole mahdollista tietää, mikä toiminta on järkevää.
Suurimmat tuet salaa multimiljonääreille
MOT-ohjelma 14.11. kertoi, miten multimiljonääreinä tunnetut kartanonherrat kuten Ehrnroothit ja Björn Wahlroos kuittaavat veronmaksajien tukia. Ehrnroothien kartano saa pelkästään sokerijuurikkaan tukina 40 000 euroa 16 000 euron kuljetustuen, Wahlroos puolestaan mm. 35 000 euroa sokeritukina. Päälle tietysti tulevat valtavat hintasääntelytuet.
Lisäksi nämä veronmaksajien viljelijöille maksamat maataloustuet ovat salaisia toisin kuin muu yritystuki, vaikka jopa yksityisten toisilleen maksamat palkat ovat julkisia ja lehtien reposteltavina. Keskusta on estänyt julkisuusperiaatteen vaatimalla ”maksuksi” sitä, että sosiaaliturvatiedot julkistettaisiin. Jälkimmäiset kuitenkin kertovat ihmisen asemasta ja yksityisistä asioista paljon palkkatulojakin enemmän, maataloustuet palkkatuloja vähemmän, joten ”maksun” kohtuullisuus on epäselvää ja maataloustukien pitäisi olla julkisia vaikka verotustiedoista tehtäisiinkin salaisia"
Vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat 1740 miljoonaa euroa, joista 1185 miljoonaa tuli EU:n kautta. Vuonna 2004 tuki oli 17 miljoonaa euroa vähemmän EU:n pelätyn maatalousuudistuksen vuoksi. Tilojen määrä oli 75 000.
Kenties vieläkin suurempaa tukea annetaan keinotekoisen korkean ruoan hinnan kautta. Tämä on saatu aikaan hintasääntelyllä, tulleilla, tuontikiintiöillä ja muilla rajoituksilla, jolla on estetty halvan ruoan tuonti Suomeen. Esimerkiksi Virossa ruoan hinta nousi rajusti, kun se EU-jäsenyyden myötä joutui 1.5.2004 ottamaan EU:n ”rajasuojan” ja maataloussääntelyn käyttöön.
Päälle tulevat vielä maataloussääntelyn sisältämät piilotuet, esimerkiksi veronmaksajien kustantamat maatalouslomittajat ja kuljetustuet. Muut yrittäjät joutuvat itse kustantamaan lomansa, ja saman tekee työntekijä työllään – eihän hän voi ilman irtisanotuksi joutumista vaatia työnantajalta enempää palkkaa kuin minkä arvosta hän tekee työtään, joten lomaedut pienentävät palkkaa (tai johtavat työttömyyteen, jos vaaditaan enemmän kuin tuotetaan).
Lisäksi keskustajohtoinen hallitus poisti lannoitteiden haittaverot. Maatalous on tärkeimpiä vesistöjemme pilaajia, eikä maksa minkäänlaista korvausta meille muille aiheuttamistaan vahingoista. Päinvastoin, se saa "ympäristötukea", ettei aiheuttaisi vieläkin enemmän vahinkoa. Tosin samanlainen haittaveroalennus on annettu osalle muistakin pahimmin saastuttavista teollisuudenaloista. Tällaiset alennukset ovat täysin verrannollisia esim. telakkatukiin: niitä annetaan muka siksi, että muutkin maat antavat; käytännössä lähinnä siksi, että ay- ja teollisuuslobbyt pitävät poliitikkoja otteissaan. Viiden miljardin euron suuruusluokkaan kuitenkin päädytään jo vaikkei haittaveroalennuksia huomioitaisi. Luvussa ei myöskään ole niitä miljoonia, jotka nettomaksamme mm. Ranskan maanviljelijöille.
5 000 000 000,00 euroa tukia vuodessa
Kokonaisuudessaan maataloustuki on Suomessa 5 miljardin euron suuruusluokkaa. Sääntelyn monimutkaisuuden vuoksi vain MTK:ssa on riittävää asiantuntemusta poimia oikea luku (joka voi olla parikin miljardia suurempi tai pienempi), eikä sen tietoihin tietenkään voi luottaa. 90-luvun alussa tehdyn professoritason tutkimuksen mukaan tuolloin tuki oli n. 30 miljardia markkaa, eli saman verran kuin nykyään, vaikka maanviljelijöiden määrä on vähentynyt rajusti – tuki viljelijää kohden on siis paljon entistä suurempi, nykyään jo noin 60 - 70000 euroa tilaa kohden. Tietysti suuri osa summasta häviää systeemin rattaisiin saapumatta viljelijöille.
Nelihenkisen perheen ruokapöydässä maatalouslobby syö 4000 eurolla vuodessa. Monella perheellä olisi tälle rahalle paljon tärkeämpääkin käyttöä. Kaikkein suurimman laskun tuista kuitenkin maksavat maailman köyhät, joista suurin osa on kehitysmaiden maanviljelijöitä.
Äsken eduskunnassa riidelty köyhyyspaketti oli n. 90 miljoonaa euroa, joten niitä saisi viitisenkymmentä maataloustukirahoilla. Lapsilisät voisi korottaa 5000 euroon vuodessa. Rahasta vain pieni osa olisi pois maanviljelijöiltä, loppu hukkuu matkan varrelle.
Tukien poistaminen on paras keinomme auttaa kehitysmaita
Maailmanpankin laskelmien mukaan tavaroiden ja palvelujen kaupan täysi vapauttaminen tuottaisi teollisuusmaille 600 miljardin ja kehitysmaille 1300 miljardin euron vuosihyödyt. Kehitysapu on 50 miljardin luokkaa. Siksikin YK:n pääsihteeri Kofi Annan on kerta toisensa jälkeen sanonut, että kauppa on tärkeämpää kuin apu.
Maataloustuotteiden kauppa on kaikkein säännellyimmästä päästä. Lisäksi maailman köyhistä suurin osa on kehitysmaiden maanviljelijöitä, joten maatalouden tullimuurien ja tukien poisto olisi merkittävin toimi, jonka voimme tehdä kehitysmaiden hyväksi. Laskelmissa tosin ovat mukana kehitysmaiden omien tullien poistamisesta koituvat hyödyt.
Esimerkiksi lähinnä kehitysmaissa kasvavan sokerinruo’on tuotanto on puolet tehokkaampaa kuin täällä pohjoisessa tapahtuva sokerijuurikkaiden viljely, joka kannattaa lähinnä vain tukien ansiosta (aivan kuten banaaninviljelykin kannattaisi Suomessa, jos luonnonolosuhteista aiheutuvat haitat korvattaisiin).
Silti koko MTK:n ja Keskustan arsenaali on käytetty näiden itsekkäiden tukien ”puolustamiseksi”, ja sitä yritetään markkinoida ”Suomen puolustamiseksi”, vaikka kyse on paitsi maailman ihmisten myös suomalaisten enemmistön sortamisesta. Esimerkiksi maatalousministeri Juha Korkeaojan mukaan maatalouden vientitukien poistaminen kokonaan edes eräiltä kehitysmaille tärkeiltä tuotteilta on ihan mahdotonta.
Ajan mittaan vapaakaupan hyödyt kehitysmaille kasvaisivat, kun se kannustaisi keskittymään siihen, missä maalla on suhteellinen etu, ja nopeuttaisi teknologian ja osaamisen virtaa. Silti vieläkin parempi tulos saataisiin, jos osa teollisuusmaiden tukiaisista säästyvistä varoista kanavoitaisiin budjettitukena kehitysmaille, niin että ne voisivat parantaa mm. koulutustaan ja terveydenhoitoaan. Tuki tietysti pitäisi rajoittaa niihin maihin, jotka vastineeksi auttaisivat itse itseään, ts. joiden hallitukset suostuvat vastineeksi uudistamaan hallintoaan kohti kansaansa nöyrästi palvelevaa liberaalia demokratiaa. Jäisiväthän kieltäytyjillekin sentään vapaakaupan hyödyt.
Haluammeko suomalaista ruokaa tai asutetun maaseudun?
Tulisi edullisemmaksi vaikka maksaa entisille maanviljelijöille perustuloa ja antaa heidän tehdä sitä työtä, mistä he parhaiten saisivat oikeita tuloja. Jotkut jopa jatkaisivat viljelyjä, sillä eräitä suomalaisia tuotteita kuluttajat oikeastikin pitävät hintansa arvoisia. Mitä tuotteita, missä määrin ja miten tuotettuna – sitä emme edes voi tietää ennen kuin maataloudessa siirrytään suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.
Jos taas tarkoitus on pitää maaseutu asuttuna, tulisi paljon halvemmaksi tukea maaseutuasujia perustulolla. Silloin näkisimme, ketkä suostuisivat halvimmalla asumaan maaseudulla. Kenties jotkut etätyöntekijät, taiteilijat, tuotantotoiminnan harjoittajat, eläkeläiset tai kotiseudulleen halajavat. Vielä parempi olisi tukea kaikkia kansalaisia samanlaisella perustulolla mutta poistaa maaseudun(kin) työllisyyttä pilaavaa sääntelyä kuten työehtosopimusten yleissitovuus.
Huoltovarmuus ei riipu maataloustuista
Ruoan varmuusvarastot riittävät paljon pidemmälle kuin monen muun asian varmuusvarastot, esimerkiksi traktoreiden polttoaineen. Muutenkaan suurnälänhätiä ei ole ollut kuin omavaraisuuteen pyrkineissä maissa kuten Pohjois-Koreassa ja eräissä Afrikan maissa vielä viime vuosikymmeninä. Ulkomaankauppayhteydet ovat varmin turva nälkää vastaan niin teoriassa kuin käytännössäkin.
Miten viljelijät sitten pärjäävät?
On väitetty, että satovaihteluiden vuoksi maataloustuottajat tarvitsevat hintasääntelyä. Monen muun alan yritysympäristö on kuitenkin paljon epävarmempi, eikä sääntely ole siihenkään oikea ratkaisu vaan vakuutukset, säästöt, riskien hajauttaminen, riskejä vähentävä yhtiömuoto tms. – sitä ei muiden pidä yrittäjille sanella.
Laskutikkuteollisuudelle ei onneksi aikanaan annettu ylimääräisiä tukia markkinaosuustaisteluun taskulaskimia vastaan. Ei pidä antaa myöskään suomalaiselle maataloudelle markkinaosuustaisteluun kehitysmaiden köyhiä vastaan. Jos kuitenkin katsotaan, että maanviljelijät ovat maamme huono-osaisin kansanosa tai että heidän lobbyllään on niin paljon valtaa, ettei ilman suojelurahoja saada aikaan järkeviä päätöksiä, niin heille voitaisiin kohdistaa sosiaaliturvaa, esim. kymmenen vuoden ajan 10 000 euroa vuodessa tilaa kohden (tai vaikka moninkertainen summa). Tällöinkin säästettäisiin suurin osa tuista muttei vääristettäisi markkinoita, vaan viljelijät ottaisivat käyttöön oikeasti hyödyllisiä tuotantotapoja ja –artikkeleita tai sitten vaihtaisivat ammattia riippuen siitä, kumpi on järkevämpää.
Nyt tilanne on sama kuin Neuvostoliiton teollisuuskomplekseissa, joiden tuotannon arvo oli usein alhaisempi kuin tuotantopanosten arvo, suunnitelmataloudessa kun ei ole mahdollista tietää, mikä toiminta on järkevää.
Suurimmat tuet salaa multimiljonääreille
MOT-ohjelma 14.11. kertoi, miten multimiljonääreinä tunnetut kartanonherrat kuten Ehrnroothit ja Björn Wahlroos kuittaavat veronmaksajien tukia. Ehrnroothien kartano saa pelkästään sokerijuurikkaan tukina 40 000 euroa 16 000 euron kuljetustuen, Wahlroos puolestaan mm. 35 000 euroa sokeritukina. Päälle tietysti tulevat valtavat hintasääntelytuet.
Lisäksi nämä veronmaksajien viljelijöille maksamat maataloustuet ovat salaisia toisin kuin muu yritystuki, vaikka jopa yksityisten toisilleen maksamat palkat ovat julkisia ja lehtien reposteltavina. Keskusta on estänyt julkisuusperiaatteen vaatimalla ”maksuksi” sitä, että sosiaaliturvatiedot julkistettaisiin. Jälkimmäiset kuitenkin kertovat ihmisen asemasta ja yksityisistä asioista paljon palkkatulojakin enemmän, maataloustuet palkkatuloja vähemmän, joten ”maksun” kohtuullisuus on epäselvää ja maataloustukien pitäisi olla julkisia vaikka verotustiedoista tehtäisiinkin salaisia"
Vastaukset 15
Vanhimmat
Stalinistista propakandaa!
Härmälä, Korkeaoja ja Vanhanen ovat heidän epäjumaliaan. Pienviljelijävaltainen maatalous ja harrastusluonteinen viljely on tänne sopivin vaihtoehto. Yhteiskuntaan on saatava sellainen tahtotila ja sellaiset päättäjät, että rahansyytäminen tuottamattomaan työhön lopetetetaan. Pienviljelijä tulee toimeen omillaan. Maaseudun uuden tulemisen kautta syntyy uusia elämisen mahdollisuuksia ja työpaikkoja. Luontainen huoltovarmuus keventää myös yhteiskunnan asettamia velvoitteita. Maaseutu on lapsille virikkeinen kasvuympäristö ja opettaa tervettä suhtautumista työhön ja vastuulliseen toimintaan.
teollisuumaista karjankasvatusta ja maidontuotantoa. Kettutytöt ovat vuosikaudet häiriköineet turkistarhoilla. Oikeampi kohde olisi robottinavatat ja suurkasvattamot. Suurtuotanto ei ota huomioon eläinten luontaisia tarpeita, rehunviljely saastuttaa ympäristöä ja on muutenkin hyötysuhteeltaan huono vaihtoehto. Ajatellaan vaikka viljanviljelyä, jos ha- sato olisi esim 3000kg/ha, montako ihmistä saisi ruokansa peltohehtaarilta. Nykyisin yksi eläin tarvitsee rehualaksi vähintään yhden hehtaarin peltoa.
Turhaa eläinten oikeuksia on tähän asiaan sotkea. Eläimethän ovat vain loppulta ruokaa nälkäisille ihmisille. Ne saavat elää kunniakkaan elämän ilman uhkia, kunnes ne lypsetään tyhjiin tai lahdataan ruoaksi. Turhaa asiaa on ainakin yrittää selittää tuista huolestuneille maatalousihmisille. He ovat kuitenkin kasvaneet maaseudulla luonnollisen elämän ja nähneet kuolemaa ihan tarpeeksi, joten teurastus ei mullista heidän elämäänsä mitenkään.
Kunhan ekaksi opetettaisiin taloudellista ajattelua, joka ei iskostu päähän boikotilla yhtään paremmin.
Hienoa, että joku on jaksanut näinkin syvällisesti asiaa pohtia, monelta kantilta katsella ja saattaa se kirjoitettuun muotoon.
Tällä palstalla se kuitenkin saattaa olla kuitenkin vaikeasti ymmärrettävä, vain tuottajien näkemykset ovat "oikeita".
Täyttä asiaa.
Fiktio (lue mielikuvituksen tuotetta).
Suomennettu Bravdan ulkomaankirjeenvaihjan palstalta ja tarkoitettu hämäämään probakandistisesti henkilöitä, joilta puuttuu kritiikinomainen suhtautuminen mediassa esitettyyn aineistoon.
Toisaalta esitys on tarkoitettu viihdyttämään kansaa sen karikatyyrisellä esitystavalla, jossa kirjoittajan vastenmielinen asenne kertoo hänen turhautumisesta omassa työssään ja näin haluten siirtää pahoinvoinnin balanssia kollektiivisesti kannettavaksi.
Jokainen on jossain elämän vaiheessa nähnyt epämiellyttäviä unia mutta herätessään huomannut palaavansa tuttuun turvalliseen ympäristöön.
Toivottavasti fiktion kirjoittaja herää myös jossain vaiheessa unestaan ja ryhdistäytyy elämään tosiasioiden mukaisesti, sillä haamujen kanssa eläminen on todella raskasta ja pelottavaa.
Varmaan oikeaa suuntaa olevia lukuja ja asiaa.
Mutta,mutta, en hetkeäkään epäile etteikö kehitysmaissa tuoteta maataloustuotteita edullisemmin mutta kuinka käy jos elintariketuotannon painopiste siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle??
Kuinka käy sademetsien? Entä ne pienet ja köyhät viljelijät?? Veikkaanpa vaan että tulemme näkemään vain uuden orjuuden muodon. Kansainväliset yhtiöt ja poliittikkojen suosimat isot maanomistajat pääsevät ainoina kultaa vuolemaan tästäkin päätöksestä.
Entäs ympäristön suojelu? Eläintaudit? Entä ilmastonmuutos?
Itse epäilen että kehitysmaat eivät pysty hyödyntämään saamiiaan mahdollisuuksia ainakaan 20-30 vuoteen.
Sen sijaan EU:ssa ja Suomessa tietenkin erityisen innokkaasti käymme toteuttamaan sopimuksen henkeä.
Mielenkiintoista nähdä millaisia lukuja saamme nähdä tämänkin päätöksen työllisyysvaikutuksista. Näin vaalien alla ei mikään hallituspuolue halunne nostaa asiaa liiaksi esille.
vasta huijareita ovat, pitävät muuta kansaa ihan pelleinä. Miten Suomessa konkreettisesti ottaen toimii tuotevalvonta ja prosessienvalvonta, ei mitenkään. Paskan kanssa saa tolskata miten haluaa, pellot kynnetään ojastoja myöten ks-ruiskutukset tehdään milloin sattuu, suurnavetoissa hyppää pituutta eläinten hyvinvointiin ja valvontaan liittyvät asiat. Kaikki tuotevalvontaan ja prosessinohjaukseen liittyvä verkosto on kepun ja MTK:n hiljaiseksi ostamaa ja sitä rataa. Ei pitäisi ajatella itseään suurempia asioita, kyllä suurtuotannossa tuotteiden laatu, turvallisuus ja terveellisyys ovat sivuasioita.
Sorry, toiveenne ei vaan toteudu, maan päällä ei ole paratiisia, jatkakaa entiseen malliin.
Meillä on vaaleilla valittu edustuksellinen demokratia ja sen päätöksiin on tyytyminen.
Tutkailkaa virallisia lukuja!
Maa-ja metsätalousministeriö: Budjettiesitys vuodelle 2006:
2 724 504 000 mrd Euroa!
Sosiaali ja terveysministeriö: Esitys vuodelle 2006:
10 028 354 000 mrd Euroa!
Työvoimaministeriö: Esitys vuodelle 2006:
2 164 015 000
Opetusministeriö: Esitys vuodelle 2006:
6 197 420 000 mrd Euroa
Kirjoituksessa puhuttiin kansan menetyksestä. Se ei suinkaan ole valtion budjetissa.
Kyllähän kuka tahansa osaa valtion menot tarkistaa, mutta kansan hyöty ja kulu ovat eri asioita....
Olet oikeassa ruitari, sen minkä olet hankerahoillasi ostanut mustinmurkinaa syötäväksi itsellesi, niin lannaksi muuttuessaan siitä on tullut kansantaloudellisia menetyksiä.
Niin..kulut ja hyöty...kuinkahan se probleema ratkaistaan?
Tämän tuen takia.Sinulle saatanan köyhälle ja vialliselle pitää ruoka tuottaa ilmaiseksi,koska et itse pysty sitä tuottamaan.Minun mielestä ruuan ilmainen jako tällaisille laiskajaakoille pitää lopettaa ensi tilassa.Nälkään ne lopulta kuitenkin kuolevat,turha sitä on pitkittää.
Ainoastaan maatalouden harjoittajat saavat ilmaista ruokaa tukien takia. Muut maksavat tukien takia korotettuja veroja, korkeampaa ruoan hintaa ja korkeampia tuonti- ja vientitulleja.
Frunteri on kaikkiruokainen ja penkoo markettien ulkomailta tuotujen ylijäämäerien, halvalla sisäänostetuista ns ruokatarvikkeita.
Olkaa MV. huoleti, on hyvä, että joku syö nämäkin erät ettei tarvii kuskata kaatopaikalle.
Frunteri on talousmiehijä, ymmärtää kansantaloudelliset näkökohdat.