Hei! Voisiko joku auttaa minua univaikeuksiini? Olen (kai?) maanisdebressiivinen, minulla on ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä joitakin fobioita. Yritän mennä aikaisin nukkumaan, mutta se ei toimi. Olen kokeillut aika paljon kaikenlaisia keinoja (rentoutusmusiikkia, laventelitippoja, ajatusten kanavoimista johonkin tiettyyn aiheeseen, lämpimiä suihkuja jne.), mutta mikään ei tunnu auttavan. Ahdistus on liian suuri, ja useimmat yöt sujuvat maanisesti esim. siivoten. Usein myös piirrän tai sitten haahuilen ympäri taloa. Pelkään pimeää ja haluaisin valvoa valoisan ajanjakson aikana, joten herään viikolla viimeistään yhdeksältä, viikonloppuisin yleensä seitsemältä, vaikka olisin kuinka väsynyt.
Silloin kun vihdoin saan unta, näen painajaisia ja heräilen miltei koko ajan, valvon pari tuntia, nukahdan, valvon pari tuntia jne. kunnes koittaa aamu ja on pakko nousta. Nyt ei kamalasti auta pelkästään "sisäisen kellon ajastaminen", vaan haluaisin jotain auttavaa tähän ahdistukseen, en kuitenkaan lääkkeitä. En oikeastaan tiedä mitä haen tällä kirjoituksella, mutta en vain kestä valvoa kaikkia öitä :'(
Otin kerran unilääkkeen, mutta sen vaikutus oli aika kova, ja en uskaltaisi sellaisia enää käyttää (en ole aikuinen).
Elämäni ei muutenkaan ole mitenkään "hohdokasta" nykyisin pelkojeni ja masennuksen plus muiden asioiden takia ja olisi paljon helpompaa kestää päivällä, jos edes voisin nukkua öisin.
Kiitos sille ihanalle ihmiselle joka viitsii vastata..
Silloin kun vihdoin saan unta, näen painajaisia ja heräilen miltei koko ajan, valvon pari tuntia, nukahdan, valvon pari tuntia jne. kunnes koittaa aamu ja on pakko nousta. Nyt ei kamalasti auta pelkästään "sisäisen kellon ajastaminen", vaan haluaisin jotain auttavaa tähän ahdistukseen, en kuitenkaan lääkkeitä. En oikeastaan tiedä mitä haen tällä kirjoituksella, mutta en vain kestä valvoa kaikkia öitä :'(
Otin kerran unilääkkeen, mutta sen vaikutus oli aika kova, ja en uskaltaisi sellaisia enää käyttää (en ole aikuinen).
Elämäni ei muutenkaan ole mitenkään "hohdokasta" nykyisin pelkojeni ja masennuksen plus muiden asioiden takia ja olisi paljon helpompaa kestää päivällä, jos edes voisin nukkua öisin.
Kiitos sille ihanalle ihmiselle joka viitsii vastata..
Vastaukset 19
Vanhimmat
maanisdepressiivinen, se kyllä vaatii lääkärin apua ja valitettavasti myös lääkinnällistä apua, vaikket sitä haluaisi. Myös ahdistuneisuushäiriö vaatii hoitoa, enkä vähättelisi pelkän unettomuuden hoitamattomuuttakaan.
Pidempiaikainen valvominen voi aiheuttaa myös depressiota, lisää ärtymystä, lisää ahdistuneisuutta ja paniikkitaipumusta, rasittaa elimistön sokeritasapainoa, aivoja ja sydäntä sekä aiheuttaa vaaratilanteita mm. liikenteessä.
Et maininnut ottamasi unilääkkeen nimeä ja vahvuutta. Unilääkkeitä ja unta tukevia lääkkeitä on erilaisia.
Suosittelen kyllä hakeutumista lääkärin pakeille.
Toivottavasti Sinä pääset synkkyydestäsi eroon!
Itse asiassa minä käyn psykoterapiassa, mutta se alkoi vasta vähän aikaa sitten. Olen vähän yrittänyt viitata siihen suuntaan, että minulla saattaisi ehkä olla lievä se, mutta en ollenkaan tiedä onko vaiko ei.
Minulla on valvomisesta jo ehkä tullut rytmihäiriöitä, tai sitten se johtuu jostain muusta, mutta se etenkin huolestuttaa, ei mitkään silmäpussit.
Minä en valitettavasti tiedä sen lääkkeen nimeä, koska äiti antoi sen minulle, enkä tullut kysyneeksi.
Kiitos paljon, kun vastasit, toivoisin vain niin paljon, etten lääkitystä tarvitsisi. Olen joskus ottanut veljeni masennuslääkkeitä (typerää tiedän, koska otin ilman lupaa, mutta halusin edes jonkinlaista apua tähän). Lisäksi käytän jotain luontaistuotelääkkeitä, toinen niistä on nimeltä Esbericum.
Olet nyt seuraillut tilannetta yksiksesi aika pitkään, sain kuvan. Kyllä nyt on ehdottoman tärkeää, että pidät itsestäsi huolen, ja otat apua vastaan. En usko Sinun haluavan koko elämäsi valuvan "synkkyydessä", kuten nimimerkkisi kertoo. Tärkeää olisi myös, että saisit nyt nuoruudessa elämällesi sillä tavalla tukevan pohjan, ettet esimerkiksi opiskelua joutuisi jättämään kesken ja sillä tavalla syrjätyisi.
Hakeudu lääkärille, ja kerro tilanteesi. En tiedä, missä ja kenellä käyt terapiassa, kuinka usein jne. Onko terapeuttisi lääkäri, psykiatri? Hoidon tulee olla sillä tavalla kokonaisvaltainen, että myös tarvittava lääkehoito voidaan toteuttaa ja seurata. Hyvä kuitenkin, että Sinulla on tämä kertomasi terapeuttinen suhde.
Tuntuu, että nyt kidutat itseäsi aivan suotta, kieltämällä itseltäsi hoidon. Paniikkihäiriö on oikeinkin hyvin hoidettavissa, esimerkiksi ns. selektiivisillä serotoniin takaisinoton estäjillä. Samoin on mahdollista tuo vuorokausirytmi saada pikku hiljaa kääntymään oikeaan suuntaan. Onko paniikkihäiriö ja mielen dillemmat Sinulle tabu? Onko Sinulla kyllin asiallista ja neutraalia tietoa niistä? Voin sanoa, ettet ole ainut näine ongelmine - myös vertaistuki voisi olla hyvä, vaikkapa vain internetin keskustelupalstan välityksellä, jos ei muuten.
Muista kertoa lääkärillesi myös luontaistuotteet, joita mahdollisesti käytät. Erityisesti tuo Esbericum, jos se nyt on mäkikuismaa, kuten muistelen. Mäkikuismalla on nimittäin lukuisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa, eikä niitä tulekaan käyttää yhdessä.
Tsemiä.
Kiitos kun kirjoitit. Olen ollut masentunut jo aika pitkään, muut oireet jotenkin vain seurasivat sitten mukana. Se alkoi suunnilleen yläasteella kaiken koulukiusauksen ym. sellaisen mukana.
Minä olen nyt lukion toisella, mutta en ole käynyt koulussa kuin vain muutaman päivän koko syksyn aikana, koska se ahdistaa ihan mielettömästi. Ensimmäinen lukiovuosikin sujui todella huonosti, sain vain vähän suoritettuja kursseja, ja vaikka muiden mielestä ne menivät hyvin, en kuitenkaan ole tyytyväinen, koska tiedän, että se oli vain pintaraapaisu siihen, mihin oikeasti tiedän kykeneväni.
Minä menin psykiatrille ja hän teki lähetteen psykoterapiaan nuorisopsykiatrille, ja olen välillä käynyt siellä esim. tekemässä jonkun analyysin, joka nyt oli aika mitäänsanomaton.
Itse olin aika kielteinen sen lääkinnän suhteen, koska en haluaisi tulla riippuvaiseksi sellaisesta, ja muutenkin haluaisin mieluiten parantua luontaisin menetelmin...
Minulla sinänsä on jo perusongelma siinä terapiassa se, että en oikein voi puhua hänelle suoraan mitä haluaisin, koska minulla on tarve olla hyvä. Tiedän, että se on typerää, mutta toivottavasti tämä este poistuu sitten kun olen käynyt siellä jonkun aikaa.
Niin, se Esbericum on mäkikuismaa, ja sitten ne lääkkeet, joita silloin joskus otin veljeltä, olivat Cipralexia.
Jotenkin on niin ihanaa, kun on olemassa ihmisiä, joita minä en tunne, mutta kuitenkin välittävät, kiitos siitä!
Tässä linkki Tukiaseman Paniikkihäiriötietoiskuun.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=76
Tässä MTV3:n Poliklinikka-sivuston Paniikkihäiriötietoutta. http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Psykiatria.shtml/106372?Paniikkih*iri)
Edellisissä ihan perustietoutta. En tiedä, kuinka tuttuja asioita ovat, siksi linkit. Entä oletko saanut realistista tietoa näistä eri lääkevaihtoehdoista? Veljesi käyttämä Cipralex on paljon käytetty lääke, joka vaikuttaa tehokkaasti aivojen serotoniinipitoisuuksiin. Serotoniini on yksi keskeinen aivojen välittäjäaine, jonka pitoisuuksissa masennuksessa ja esimerkiksi paniikkihäiriössä on todettu olevan muutoksia. Lääke siis normalisoi tätä tilannetta. SSRI-lääkkeet eivät huumaa, eivät piristä, vaan tekevät muutamien viikkojen kuluessa normaalimman olon. Riippuvuutta niihin ei kehity, joskin hoito on kyllä aloitettava ja lopetettava pikkuhiljaa annoksia muuttaen, jotta haittavaikutuksia ei syntyisi. Näistä oireista olen tottunut puhumaan aloitus- ja lopetusoireina, joita suinkaan kaikilla ei edes ollenkaan tule.
Oli miten oli - söit lääkkeitä, tai et - aivan keskeistä on toimiva hoitosuhde. Kerroit, että nyt suhde lääkäriisi tai terapeuttiisi ei toimi. Avaa rohkeasti keskusteluyhteys; terapeutitkaan eivät ole ajatuksenlukijoita. Tärkeä vaatimus myös mahdollisen lääkehoidon onnistumiselle on toimiva hoitosuhde - yritä tehdä töitä sen eteen!
Paniikkihäiriö ja muut sosiaaliset oirehdinnat ja mielialavaihtelut eivät ole myöskään mitenkään harvinaisia. Nuorilla ja nuorilla aikuisillakin niitä esiintyy melko paljon. Älä kuvittele, että olet ainut näine ongelmine. Nyt voisi vertaistuki vaikka vain netin välityksellä olla ensiarvoisen tärkeää; voisit kuulla, kuinka toiset ovat selvinneet, millä konstein, kuinka elämä jatkuu jne. Uskon näitä keskusteluja käytävän netissä aika paljonkin.
Tulkoon vielä sanotuksi, että kun nyt olet tilannetta aika pitkään jo seurannut, mäkikuismaa kokeillut jne, luulen että lähestymistapaa kannattaa nyt uudelleen harkita, ja miettiä uusia ratkaisuvaihtoehtoja, kun edelliset eivät tuota tulosta.
Pari sanaa kirjoitin tuonne toisenkin ketjun loppuun, http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=600&posting=22000000012709077
tervehdys,
luulen kirjoituksestasi päätellen muuten että olet nainen..
sillä nyt ei ole merkitystä mutta kunhan sanoin. pääasia on se, että et lannistu. Tämä asia saadaan kuriin mutta se vaatii ehdottomasti sun panostasi asiaan. tiedän itse kylläkin pirun hyvin ettei asia ole näin helppoa. sairastan itse pakkoneuroosia ja stressi laukaisi sen. ja voin sanoa, että on tosi v-mäinen sairaus. mutta muista, ettet ole yksin ongelmasi kanssa, kohtalotovereita on varmasti.
Mulla olis sulle yksi hyvä lääkkeen nimi antaa. En ole itse sitä kokeillut mutta veljeni on ja sanoi että on loistava lääke ahdistukseen. Lääkkeen nimi on Xanor, mikäli oikein muistan.
Tsemppiä. Kyllä sitä valoa vielä näkyy tunnelin päässä vaikka nyt tuntuukin varmaan ettei. Hyvää Joulua Sulle.
terv. mies
Pakko sanoa sen verran, että Xanoria ei yleensä kannata suosia ainakaan yksinomaisena lääkkeenä, koska aiheuttaa jonkin verran riippuvuutta. Kenelle enemmän, kenelle vähemmän. Tarvittaessa otettavana, tai hoidon alussa se, tai muu bentso kuitenkin antaa nopean ja tehokkaan avun. Spesifimpääkin hoitoa on, ja usein paniikkihäiriön lääkehoitoon kuuluu jokin uuden polven ns. masennuslääkkeistä, joiden indikaatiot ovat paljon laajentuneet kattaen muun muassa edellisen kirjoittajan pakko-oireisen häiriön ja myös paniikkihäiriön. Joka tapauksessa, paljon ja hyvää apua on saatavilla, kunhan sitä haet ja huolit vastaanottaa. Yhdessä hoitavan lääkärin kanssa sitten etsitte juuri Sinulle sopivan hoidon.
En ainakaan haluaisi mitään sellaisia, jotka saattavat aiheuttaa riippuvuutta.
Itse asiassa paniikkihäiriön oireet ovat kuitenkin minulla siedettäviä, koska paniikkikohtauksia saan aika harvoin, varsinkin nyt kun olen "eristynyt" niin monesta ihmiskontaktista että en ole niitä oikeastaan vähään aikaan saanut. Ahdistuskohtauksia taas on enemmän ja olen pyrkinyt maniaa lievittää sillä, että kun jossain vaiheessa "oli pakko" aina lähteä yöllä juoksemaan jotain parinkymmenen kilsan lenkkiä olen vain pakottautunut nyt tekemään jotain muuta samallalailla rauhoittavaa, kuten siivoamista.
Onko olemassa mitään sellaisia erittäin toimivia luontaisia lääkkeitä ahdistukseen? En oikein tiedä its asiassa mitä tällä viestillä edes haen... Typerää olettaa, että jokin taikasana saisi taas kaiken ennalleen, miten elämä oli monta vuotta sitten..
Kiitos kuitenkin paljon avusta!
On pysyttävä vikalääkkeistä ja kaikista päihteistä erossa.
Niihin retkahtamisesta seuraa tilanne, ettei kukaan enää halua auttaa.
Talvikaudet ovat pahimmat. Tuntikausia ahdistusta.
Ei enää kuitenkaan öisin. Yöt voin käyttää latautumiseen.
Ilman terv. ja sos-verkon apua en olis ikinä noussu kestävälle maaperälle.
Oletko siis riippuvainen jostakin mielialalääkkeestä? Koska tätä juuri pelkään, ja ylipäätään sitä voimattomuutta, etten voisi omia ongelmia selvittää ilman lääkkeitä. Psykiatrille menokin oli jo suuri askel.
Tekisi vain mieli muuttaa koiran kanssa kahdestaan jonnekin erämökkiin ja elää siellä ihan rauhassa, ilman ketään muuta...
Eli ketomasi terapeutti on siis lääkäri, psykiatri? Kerro hänelle se, mitä olet meille kertonut, jolloin yhdessä voitte tuumia jatkoja. Sinua hoitava ja sinut tunteva psykiatri on myös paras asiantuntija juuri sinua koskevan mahdollisen lääkehoidon suhteen. Kerro hänelle peloistasi lääkkeitä kohtaan jne. Lääkärihän ei tokikaan voi pakottaa sinua ottamaan lääkkeitä, mutta olisi hyvä keskustella niistä, niin kuin muustakin hoidosta avoimesti. Keskustelusta ei vielä tiedetä tulevan lääkeriippuvaiseksi.
Toki usein mielen sairaudesta ja oirehdinnasta on mahdollista parantua myös ilman lääkkeitä. Kuitenkin jos oireilu on vaikeaa, toimivat erilaiset lääkkeet tilapäisesti "kainalosauvoina" pahimman yli, jolloin lamaantuminen ei niin pahasti estä tarttumasta omiin asioihin.
Näe päiväunia - keksi jokin itseäsi miellyttävä aihe ja rupea haaveilemaan siitä. Lue mukavia kirjoja. Yritä tehdä olosi mukavaksi. Nuku silloin kun nukuttaa, älä kelloa tuijottaen.
Itselläni on ollut unihäiriöitä kohta 50 vuotta. Nukuin jo vauvana ja pikkulapsena huonosti. Nyt olen napsinut unilääkkeitä säännöllisesti jo toistakymmentä vuotta. Ei niihin kuole, kun noudattaa maltillista annostusta. Ilman lääkkeitä en jaksaisi käydä töissä enkä osallistua normaalielämään.
Älä syyllistä itseäsi liikaa. Rohkene muutenkin elämään omaa polkuasi pitkin. Kokeile rentoutumista, joogaa, mitä tahansa, mikä tuntuisi auttavan.
Yleensä unihäiriöstä kärsivät ajattelevat, tuntevat, keskivertoa herkemmät ihmiset. Lohduta sillä tiedolla itseäsi.
en tiedä ikääsi mutta itselläni oli 16-vuotiaana jo tarvittaessa paketti 5mg diapamia, joka auttoi todella hyvin.
eikä diapam oikein käytettynä aiheuta niin kovaa riippuvuutta etteikö sitä voisi lopettaa silloin kun itse sitä haluaa.
otin yhden diapamin ennen kouluun lähtöä ja en ollut yhtään ahdistunut koko päivänä.
kun on vähän aikaa (5pv) ottanut niitä niin ei mene enää sekaisin vaan on normaali olo ja sydämen syke on rauhallinen eikä ole ollenkaan hermostunut, eikä myöskään arista sosiaalisia kontakteja.
syön niitä vieläkin tarvittaessa kaksi päivässä ja välillä olen kaksikin kuukautta ilman, silloin kun olo sen sallii.
xanoriakin söin mutta en pitänyt siitä koska se oli todella koukuttava ja pään sekoittava aine, melkeinpä voisin verrata huumeeseen (omalla kohdallani).
bentsoja on joskus hyvin vaikea saada mutta ovat erittäin hyviä, eivätkä niin syvällä aivoissa vaikuttavia lääkkeitä kuin nuo niin sanotut SSRI-lääkkeet (sipramil sepram efexor yms.)
kannattaa kysyä lääkäriltä vaikka 2mg diapamia. sekin auttaa lievään ahdistukseen eikä varmasti jää koukkuun, koska et edes huomaa sen vaikutusta muuten kuin paniikin estossa.
ssri-lääkkeillä on myös seksuaalisia vaikutuksia mitä bentsoilla ei ole.
ainoa sivuvaikutus mitä olen huomannut bentso lääkityksen aikana on kovempi nälkä ruoka-aikana ;)
luontaistuotteet ovat hieman kyseenalaisia oikeiden ongelmien hoidossa vaikka itsekin otan gingko bilobaa aamu vitaamiinien kanssa.
muistelisin jotain sellaista kuulleeni että puolet suomalaisista syö lääkkeitä eikä esimerkiksi pieni määrä rauhoittavaa ahdistukseen ole sen pahempi kuin pieni määrä buranaa päänsärkyyn.
eikä lääkityksestä tarvitse kertoa kenellekkään koska se on täysin henkilökohtainen asia.
kaikista eniten kannattaa panostaa elämän laatuun, oli se sitten lääkkeillä tai miillä tahansa muulla, sillä on turha kärsiä jos apua on tarjolla.
onnea ja jaksamisia :)
terv: uneton helsingissä
Vielä lääkkeistä voi (epäselektiiviset) beetasalpaajat nostaa esiin. Ne auttavat hyvin fyysisiin oireisiin, kuten sydämen tykytykseen, vapinaan, ja mahdollisesti myös esimerkiksi kasvojen punakoitumiseen. Suoraan ne eivät psyykkiseen ahdistukseen vaikuta, mutta estävät paniikkia ruokkivan noidankehän syntymistä. Kyseiset lääkkeet siis ovat alunperin sydän- ja verenpainelääkkeitä, eikä niihin kehity riippuvuutta. Suuri määrä suomalaisia käyttää erilaisia beetasalpaajavalmisteita säännöllisesti muun muassa sepelvaltimotautiin, verenpaineeseen, rytmihäiriöihin, sekä tarvittaessa monen moiseen. Esimerkiksi esiintymistilanteisiin monet ovat kokeneet beetasalpaajat hyväksi.
Kannattaa heti käydä lääkärissä, sieltä saat varmasti apua.
Olen käynyt lääkärissä, itse asiassa kävin juuri vähän aikaa sitten. Ne olivat koko ajan passittamassa osastolle (minua hoitava lääkäri sekä oma terapeuttini), eivätkä kunnioittaneet päätöstäni olla menemättä sinne. Olin miettinyt asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, etten halua mennä. Laittoivat jonkun lääkkeen sitten, ja vähättelivät sen mahdollisia haittavaikutuksia. Mitä nyt olen kuullut niiltä ihmisiltä, jotka ovat sitä käyttäneet eivät ne oireet ole suinkaan sellaisia, jotka oma psyykeni kestäisi.
No jaa, katson nyt vähän eteenpäin, toivottavasti maailma jossain vaiheessa näyttäisi paremmalta, vaikkei nyt siltä tunnu.
Välillä sitä miettii aika paljonkin, etten kuulu tähän maailmaan tai ainakaan tähän yhteiskuntaan, mutta yritän olla pitämättä itsemurhaa ratkaisuna sen tähden, koska minulla on kuitenkin koira, jonka tiedän tarvitsevan minua.
Tärkeintä tässä vaiheessa taitaisi olla, että yrittäisin saada hoitosuhteen toimimaan. Nyt en ole tavannut terapeuttiani yli kuukauteen enkä muutenkaan tunne, että terapia olisi missään suhteessa vielä auttanut.
Mutta siinä vaiheessa, jos tämä terapiasuhde ei ala toimia, niin en tiedä mitä teen, koska minulla ei kuitenkaan ole voimia etsiä uutta terapeuttia enkä haluaisi alkaa käyttää lääkkeitä, koska ne voivat pahentaa muita ongelmiani.
Kiitos kaikille, jotka ovat vastanneet. Toivottavasti kesän myötä pääsisin jatkamaan opiskeluja, koska elämä ilman opiskeluja ei ole vaihtoehto, jota haluaisin edes harkita. Luultavasti uusi opiskelupaikka on ainut vaihtoehto, tai varmaankin aikuislukio, koska takaisin tuonne lukioon en tunne olevani kykenevä menemään.
Voi kun tuntui pahalta lukea viestiäsi! Voin hyvin ymmärtää tuntemuksesi, sillä olen itse läpikäynyt saman.
Olen tosin jo aikuinen, mutta olen vakuuttunut sinullekin löytyvän avun. En osaa arvata ikääsi, mutta kysyn oletko puhunut asiasta vanhemmillesi? Mahdolliselle kouluterveydenhoitajalle? Tee se, etsi apua! Muuten tilanne karkaa käsistä ja kuntosi monessakin mielessä karkaa käsistä.
Valitettavasti ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua terveyskeskuslääkärin puheille, olla hänelle täysin avoin. Hän katsoo voiko auttaa sinua, vai lähettääkö sinut eteenpäin tutkimuksiin. Apua on kuitenkin saatavissa, eikä kannata sanoa ei lääkkeille, vaan toimia kuten "ammattiauttajat" neuvovat.
Aloita avun hakeminen heti. Sinulla on vielä elämä edessä ja siitä ei kannata haaskata mitään.
Voimaa ja tsemppiä sinulle avun hakemiseen!
Normaali uni ei mitenkään voi tulla jos pää ei ole tyhjä sekavista ajatuksista.
Lisää http://www.masennusapua.info/
olen aamuisin todellaveto-pois no pakotan itseni nousemaan, olen kehittänyt itselleni pieni muotoisen aamu-rutiinin, kannattaa kokeilla, nousen pakolla, poltan tupakan ja istun itsekseni hieman aikaa ihan rauhassa, tärkeää on että saan olla aamuisin vähän aikaa ihan rauhassa itsekseni ja jos masentaa mietiskelen itsekseni mikä siihen voisi olla syynä, mutta en liikaa rasita aivojani sitä pohtimalla, sitten vain olen ja mietin mitä kivaa voisi tehdä tänään, jotain mukavaa pitää joka päiväksi keksiä, se ei tarvitse olla iso juttu, vaan esim. mietin että milloin käyn pistää kenoa ja sitten mietin että mitä tekisin jos vaikka tänään voittaisin, samalla juon kahvia ja otan ihan rennosti, olen vain ja keskityn itseeni, sitten rupean muihin aamu-rutiineihin ja teen asiani, aina kun vaan voin niin yritän kävellä paikkoihin ja ulkoilla mahd. paljon ja kannattaa ajatellla negatiivisista asioista positiivisesti, vaikka se on vaikeeta ehkä melkein mahdotonta ajatella posittiivisesti masentuneena, mutta aikaa on ja asioilla on tapana järjestyä, jos mietit vaikka kauan aikaa sit olevista ongelmista jotka on painanut mieltä joskus todella paljon, ja muistelen sitä että kyllähän sekin sillon korjautui se ongelma, ehkä jopa voi vähän naurattaa se vanha ongelma joka joskus on ollut ylitsepääsemätön on ollutkin joskus todella helppo korjata... mietit mitä voisit tehdä ystävien seurassa, jotain aktiviteettia ihan mitä vaan päiviksi, mukava tekeminen mukavat, mukavat asiat joita voi tehdä, mukavat ystävät joille muista voit soittaa koska vaan, voit vaikka soittaa jollekkin ystävälle ja miettiä hänen kanssa vaikka tulevaa viikonloppua, puhua mukavista asioista, niin soita heti kun rupeaa masentamaan...koita selvitä, ja teet paljon eriasioita päivisin niin univaikeudetkin saattavat itsekseen hävitä...koita jaksaa kyllä se siitä..ja muista puhuminen autaa, mieti henkilö johon luotat ja on ystäväsi ja jolle on hyvä puhua, puhu asioista älä vaikene, ja pidä sisälläsi... voin kirjottaa lisää [email protected]