Minä itken syksyn kauneutta,
sateenkaarten täytteinen hetki.
Se on muutos minussa kun käyn taas kuoleman rajamailla, elottomana,
kylmänä ,viattomana.
Kesä sielussani kuolee mahdottomuuteensa
kun päivät lyhenee. Ja sinä aurinkoni pakenet kauemmaksi.
Kylmä tuuli raiskaa unelmat, pakkanen tappaa toiveet, fantasiat. Tähdet ovat ainoa lohtuni sysimustassa yössä. Vaikka tärisen kylmästä ja pelko valtaa mielen nostan katseeni taivalle kun kyyneleet jäätyvät poskilleni.
Ei ensimmäinen yksinäisyyden talvi, ei viimeinen läheisyyden kesä.
Vuodet vierivät vääjäämättä ja kuten elin, kuolen myös aina uudestaan; yksin.
sateenkaarten täytteinen hetki.
Se on muutos minussa kun käyn taas kuoleman rajamailla, elottomana,
kylmänä ,viattomana.
Kesä sielussani kuolee mahdottomuuteensa
kun päivät lyhenee. Ja sinä aurinkoni pakenet kauemmaksi.
Kylmä tuuli raiskaa unelmat, pakkanen tappaa toiveet, fantasiat. Tähdet ovat ainoa lohtuni sysimustassa yössä. Vaikka tärisen kylmästä ja pelko valtaa mielen nostan katseeni taivalle kun kyyneleet jäätyvät poskilleni.
Ei ensimmäinen yksinäisyyden talvi, ei viimeinen läheisyyden kesä.
Vuodet vierivät vääjäämättä ja kuten elin, kuolen myös aina uudestaan; yksin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.