kirjoittanut Pirkki Helonoro. Kyllä hän on saanyt kärsiä isän kuolemasta ,koko elämällään.
Sotaorvot niin kuin hän kirjoittaa on unohdettu Valtiovallan toimesta kun Valtiomiehemme ovat kaikki metsäkaartilaisia.
Sota orpoudesta ja leskeydestä ei saanut puhua kun hiljaisuudessa omien järjestöjen piirissä.
Heidän jälkeläisiään,sotaorpoja ei olisi saanut pitää epätoivottuna yhteiskunnan jäseninä,joiden asioista tuli vaieta suorastaan torjua mielen taka-alalle.
Sattumalta kirja osui käteeni,hyvä Pirkko että edes sinä sen sanot.
Meistä muista ei ole kirjoittamaan kaikilla on samoja tuntemuksia,ja se tyhjä tila ja orpous.
Tuntuu että siinä jotain hävettävää,ettei saisi puhua.
Sotaorvot niin kuin hän kirjoittaa on unohdettu Valtiovallan toimesta kun Valtiomiehemme ovat kaikki metsäkaartilaisia.
Sota orpoudesta ja leskeydestä ei saanut puhua kun hiljaisuudessa omien järjestöjen piirissä.
Heidän jälkeläisiään,sotaorpoja ei olisi saanut pitää epätoivottuna yhteiskunnan jäseninä,joiden asioista tuli vaieta suorastaan torjua mielen taka-alalle.
Sattumalta kirja osui käteeni,hyvä Pirkko että edes sinä sen sanot.
Meistä muista ei ole kirjoittamaan kaikilla on samoja tuntemuksia,ja se tyhjä tila ja orpous.
Tuntuu että siinä jotain hävettävää,ettei saisi puhua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjasi.Se on koskettavin kirja pitkään aikaan,kun samaistuu sinun kokemuksiin ja orpouden tunteeseen,joka seuraa koko elämän.