Hercule katseli ympärilleen hämmentyneenä. Sinänsä tapaus oli selvä: huoneessa oli kolme ruumista jotka oli surmattu teloitustyyliin, ainoana poikkeuksena oli se tosiseikka että nämä piruparat oli mestattu selvästikin kenttätykillä. Vain savuavat alavartalot makasivat palaneella matolla. Jokin oli silti pielessä. Hercule aavisteli ettei juttu ollut ollenkaan niin yksinkertainen kuin ylikomisario LeCocky oli sanonut. Ei, tässä oli kyse jostain muustakin kuin vanhojen velkojen perimisestä.
Kaappikello. Hercule kiinnitti huomionsa siihen ennen muita. Sen ovi oli raollaan vaikka hovimestari oli kertonut sulkeneensa sen säädettyään könnit. Hercule viittoili muita olemaan hiljaa ja hiipi kohti kelloa. ennen kuin hän ehti perille, LeCocky ampui kuulan hänen kalloonsa.
"En voi ottaa riskejä", hän totesi vaisusti. Poirotin eloton ruumis lojui lattialla laajenevassa verilammikossa.
Kello löi keskiyötä.
Kaappikello. Hercule kiinnitti huomionsa siihen ennen muita. Sen ovi oli raollaan vaikka hovimestari oli kertonut sulkeneensa sen säädettyään könnit. Hercule viittoili muita olemaan hiljaa ja hiipi kohti kelloa. ennen kuin hän ehti perille, LeCocky ampui kuulan hänen kalloonsa.
"En voi ottaa riskejä", hän totesi vaisusti. Poirotin eloton ruumis lojui lattialla laajenevassa verilammikossa.
Kello löi keskiyötä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hercule oli kuitenkin aavistanut tämän tuleman. Hän oli vaihtanut LeCockyn aseeseen paukkupatruunat mutta näytteli aidon kuoleman kuullessaan laukauksen. Hercule odotti kunnes LeCocky käveli toiseen huoneeseen. Nyt oli aika toimia.
Heti oven napsahdettua kiinni Hercule nousi salamannopeasti ja latasi aseensa. Kaappikellosta kuului rumaa yskintää. Samassa Hercule huomasi märän noron menevän ruumiilta kellon luokse. Se ei ollut pelkkää verta vaan hajusta päätellen myös mätää. Ja sitten kaappikellon ovi aukesi yhtäkkiä. Hercule nosti aseensa.
Hercule tavoistaan poiketen hermoili vähän, pulssi nousi jopa seitsemäänkymmeneenviiteen lyöntiin minuutissa! Poirot pelkäsi pahinta, mutta sai pahempaa. Hercule näki kuinka kaappikellosta alkoi nousta juuri se hahmo, jonka Hercule oli syvällä alitajuntansa syövereissä tiennytkin olevan kaappikellossa. Ei voi olla, Hercule vaikeroi epätoivoisena. Ei kerta kaikkiaan voi olla!
Mutta kyllä. Se se oli eikä mahtanut mitään. Herculen viikset värisivät kauhusta, jota hän ei ollut tuntenut sitten sen kerran kun Watson kosketti hänen vasaraansa kesken telttaretken. Kyllä! Tämä hirvitus oli viimeksi nähty Jippii-foorumilla ja sitä edellisen kerran Rantarockissa 1998.
Pumpui. Omassa persoonassaan ja helvetin vihaisena.
...työskentelivät ahkerasti. Aivan, Pumpui. Hercule oli ollut nuorempi silloin. Elävästi mieleen nousivat kesän 1998 tapahtumat. Pumpui oli nauttinut Poirotin kokemattomuudesta ja käyttänyt julmasti hyväksi hänen sinisilmäisyyttään. Poirot muisti vielä sen tuskan kun Pumpuin mela porautui ensimmäisen kerran hänen neitseelliseen anukseensa. Pumpui...kylmät väreet kulkivat pitkin Poirotin selkää. Hän tunsi puhdasta pelkoa. Pumpui alkoi nousta pois kaappikellosta...
...ja sitten se huomasi Herculeen. Se kiinnitti kalmankelmeät silmänsä paikalleen jähmettyneeseen etsivään, jonka hermot pettivät saman tien.
"Watsoooon!" hän huusi hyvin epäherculemaisesti, mutta eipä sitä paraskaan etsivä ihan pokkana sellaisen pumpuin edessä pysy, jolta on kerran saanut jo rojut torveen. Seksimysteeri oli ottanut odottamattoman mutta tuskallisen käänteen.
Watson ryntäsi huoneeeseen Robinin vaatteisiin pukeutuneena.
"Watson mitä helvettiä?" Poirot sai sanottua järkyttyneestä mielentilastaan huolimatta. Watson katsoi Poirotiin vino hymy huulillaan.
"Voi Hercule...muistatko kaikki ne murhat, kaikki ne rikokset jotka ratkaisimme? Muistatko sinä, Hercule? Minä olin paikalla. Minäkin tein töitä!"
"Mitä sinä sanot, Watson? Se on hän..."
Watson nyökkäsi pumpuille ja kääntyi jälleen Herculeen päin sama vino hymy huulillaan. "Hercule, kultaseni, on takaisinmaksun aika"
Herculeen harmaat aivosolut muuttuivat sinisiksi, niin lujaa hän ajatteli. Kaikki loksahti yhtäkkiä paikoilleen; McCockyn jäyhä olemus, hänen murhayrityksensä, ruumiiden alapäät, Watsonin Robin-vaatteet, verivana ja Pumpui. Kuva kirkastui selkeäksi ja teräväksi Herculeen tuskanpiiskaamassa mielessä.
McCocky oli murhaaja. Hän oli tappanut ruumiit mustasukkaisuudesta Watsonia kohtaan, joka oli avustanut Cockya murhaaja-Pumpuin piilottelussa niin intensiivisesti, että Cocky oli alkanut (aivan oikein) pelkäämään että Pumpui ja Watson karkaisivat kohta yhdessä. Se mätä oli lattialla vahingossa. Hercule täytyi hoitaa pois kuvioista kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että hän olisi (aivan oikein) käräyttänyt tuota pikaa salasuunnitelmat ja toiseksi Cocky oli Watsonista mustasukkainen myös Herculeelle. Watsonin Robin-vaatteet eivät liittyneet mihinkään, mutta tekivät Watsonista epäilyttävämmän. Kolme viisi kaksitoista. Alapäät ruumiista oli tietenkin jätetty siksi jäljelle, että Pumpui, Watson ja Cocky ajattelivat vielä kiskaista rojut torveen ennen lähtöä.
Vain yksi palapelin pala oli vielä paljastamatta:
"Watson", Hercule katsoi entistä työpariaan rauhallisesti. "Tapasitko sinä Cockyn Rantarockissa 1998?"
Äkkiä Poirotin mielen täytti ymmärryksen valo! Hän tajusi mikä oli ollut häntä vaivannut eriskummallinen kummallisuus.
"Watson?"
"Niin, Poirot?"
"Etkös sinä olekin Sherlock Holmesin, sen lontoolaisen narkomaanin työpari? Miksi olet roikkunut kintereilläni koko tapauksen ajan?"
Watson nauroin äänellä joka muistutti muinaisen katakombin oven väkivaltaista avaamista.
"Kjeh heh hee, Poirot, et olekaan niin tyhmä kuin jo epäilin. Huomasit siis? Olet aivan oikeassa, minähän olen uhrannut suuren osan elämästäni vanhan, kunnon Sherlockin aisaparina. Miksi siis olen nyt sinun mukanasi, kysyit? Jaa-a, luulenpa että saat vastauksen siihen ennen kuin arvaatkaan!"
Tämän sanottuaan Watson heilautti viittaansa ja katosi savupilveen.
Poirot oli sanaton. Hän ei enää ymmärtänyt mistään mitään. Mutta kauaa hänen ei tarvinnut ihmetellä, sillä voimakas isku takaraivoon sammutti hänen tajuntansa...
Kun Hercule taas heräsi, hän huomasi olevansa sidottuna ja suukapuloituna lordi Ballhangerin makuuhuoneessa. Holmesia ei näkynyt missään. Mutta takapuolensa kimoilusta Poirot päätteli Sherlockin tehneen vanhanaikaiset hänen tiedottomuutensa aikana.
Nyt oli päästävä vapaaksi.
Mä tiesin ettei olis pitänyt googlettaa "pumpui jippii".....