Pientä katselen,
sitä hiljaa silittelen,
lapsi vikisee unissaan,
varmasti tuskissaan,
niin pieni ettei aivot ymmärrä,
mutta sydän sen tietää,
ei isä tule enää koskaan
lapsen luona käymään.
Rankka on ollut pienokaisen tie,
karikosta toiseen nytkin vie,
niin pieni hän on,
voimaton,
äiti ei voi auttaa nyt,
hänkin liikaa kärsinyt,
silmät niin paljon itkeneet,
kysyy itseltään:
mitä teet?
Äiti katselee pientä lastaan,
jota kohtaan sääliä enää tuntee ainoastaan,
on liiaksi miettinyt omaa suruaan,
enää ei jaksa auttaa toistakaan,
jättää lapun pöydälle löydettäväksi,
pyytää äitiä ottamaan lapsen hoidettavaksi,
sulkee silmänsä, unohtaa,
millaista oli rakastaa.
sitä hiljaa silittelen,
lapsi vikisee unissaan,
varmasti tuskissaan,
niin pieni ettei aivot ymmärrä,
mutta sydän sen tietää,
ei isä tule enää koskaan
lapsen luona käymään.
Rankka on ollut pienokaisen tie,
karikosta toiseen nytkin vie,
niin pieni hän on,
voimaton,
äiti ei voi auttaa nyt,
hänkin liikaa kärsinyt,
silmät niin paljon itkeneet,
kysyy itseltään:
mitä teet?
Äiti katselee pientä lastaan,
jota kohtaan sääliä enää tuntee ainoastaan,
on liiaksi miettinyt omaa suruaan,
enää ei jaksa auttaa toistakaan,
jättää lapun pöydälle löydettäväksi,
pyytää äitiä ottamaan lapsen hoidettavaksi,
sulkee silmänsä, unohtaa,
millaista oli rakastaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.