Olet kuin kuka tahansa. Olethan vain ihminen.
Mutta sinä olit minun prinssini,
ratsastit yli merien, puiden ja kuun, tulit luokseni, valkoisella ratsullasi.
Kätesi ojensit, minua kosketit hellästi. Tunsin huulesi, kuumat
pehmeät, ne unohtuivat huulilleni.
Sukelsin silmiisi, näin sisällesi, Sinut
minä tunsin.
Kuin vain unessa, Ovi
aukeni, sinä siellä olit
kuin kuka tahansa, minua
katsoit. Silmät, vain hetken
omillani viivähtivät , siirtyivät sitten, kuin
häveten
pois. Kääntyivät muualle, huulet
muualle hymyilivät. Jäin vain minä, keskelle
suurta tyhjyyttä. Vain muisto noista huulista, tuosta pikku prinssistä.
Mutta sinä olit minun prinssini,
ratsastit yli merien, puiden ja kuun, tulit luokseni, valkoisella ratsullasi.
Kätesi ojensit, minua kosketit hellästi. Tunsin huulesi, kuumat
pehmeät, ne unohtuivat huulilleni.
Sukelsin silmiisi, näin sisällesi, Sinut
minä tunsin.
Kuin vain unessa, Ovi
aukeni, sinä siellä olit
kuin kuka tahansa, minua
katsoit. Silmät, vain hetken
omillani viivähtivät , siirtyivät sitten, kuin
häveten
pois. Kääntyivät muualle, huulet
muualle hymyilivät. Jäin vain minä, keskelle
suurta tyhjyyttä. Vain muisto noista huulista, tuosta pikku prinssistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.