Mikähän mulla on ??..

sinulla on murrosikä,ei sen pahempaa. vuoden parin kuluttua kaikki on ihan toisin. Usko vaan.

perseestä en ole vaan kun runk runk -kokemuksia.
en voi auttaa.

Lähes kaikki "suuret ja menestyneet" ihmiset ovat olleet nuorina ujoja ja erilaisia.

Mulla oli kans joskus 14 vuotiaana tollanen fiilinki... sit rupesin kysyy itteltäni
et mitä mä häpeen itsessäni.
Kannattaa miettiä mitä asioita häpeää itsessään (ääntään, korviaan yms yms) ja hakee niihin ratkasua. (tiiän, tiiän, ekaks tulee sellanen fiilinki et ei omia vikojaan voi muuttaa mut kyl osaa voi ja loppujen kanssa oppii elämään.)

Eikä sitä voi odottaa et asiat korjaantuis naps vaan hetkessä. Se menee ajan ja iän kanssa ohi, eikä kannata jättää koulua tai alkaa surkuttelemaan itteään.
Melkein kaikilla menee joskus elämä päin persettä, mut kyl se ohi menee.

ujo ja hiljainen, hienotunteinen. Sellaisen käsityksen mä ainakin sain susta.

Kuule, jos mä olisin sun seurassa MÄ EN HÄPEÄISI SUA. Se on varmaa! Vaikutat söpöltä ihmiseltä... :)

Teini-ikää tai ei, minulla oli monen vuoden ajan justiinsa tuollainen fiilis. Lopulta aloin vain ajatella, että jos muita haittaa jokin tai kaikki minussa, heidän on ongelmansa. Esimerkiksi kouluun oli pakko mennä ja jos minun läsnäoloni oli jollekin ongelma, se todellakin oli hänen ongelmansa.

Uuden koulun myötä sain myös kavereita, aloin tutustua ihmisiin ja tilanne koheni. En oikein tiedä, aloinko arvostamaan itseäni koska sain kavereita, vai muutinko asenteitani ja sain kavereita. Tai ehkä se meni kumminkin päin.

Minun tapauksessani ainakin oli ihan turha odottaa mitään pelastusta, ei ollut ketään jolle puhua tai kertoa. Kaikki lähti loppujen lopuksi itsestäni.

Opettele arvostamaan itseäsi. Muiden mielipiteillä ei ole väliä, tärkeintä on se mitä ITSE ajattelet itsestäsi. On rankkaa elää, jos joutuu häpeämään koko ajan itseään.

Onnea tulevaisuuteen, muutokset alkavat pienestä- ja usein itsestä..

Mulla on just samoja tuntemuksia ku sullaki.
Ei ole kavereita, istun koneelle koko ajan ja muutenkaa oo minkäänlaista elämää... joskus jopa tuntuu että haluis kuolla.. mutta sillon minä ajattelen, että elämää tää vaa on..ei kait tämä voi aina jatkua samallaisena ja kyllä se joskus vielä iloksi muuttuu..

Kyllä sinussakin varmasti jotakin hyvää on. Pää pystyyn vaan.
Haistatat pitkät niille kiusaajille! tai sit vaan ilmiannat ne.
Sulla voi olla vaikea murrosikä, mutta koitahan nyt kestää. Tai helppo mun on kai sanoa.

Muistahan nyt silti käydä syömässä sillä ruoka on ihmisen polttoaine.

Kaupan jonossa ei missään nimessä tarvitse hävetä, vaikka minäkin joskus sitä teen, ehkä joskus tajuan että ei siihen ole mitään syytä :)

Uudet harrastukset voisivat myös auttaa, sitä kautta saa uusia ystäviä.

Voimia ja onnea sulle :)

16 ikä, vaan pari hyvää ystävää...

Joo elämä on ja se sattuu

ja tästä tällänen osuva iskulause totuus ja rakkaus on raukkoja varten

Hei!

Sen täytyy olla rankkaa, että häpeän tunteet hallitsee sun elämää. Jatkuva pilkka ja yksinäisyys pahentaa tilannetta!

Tiedätkö: sun kiusaajat kuitenkin ilmaisee käytöksellään kypsymättömyytensä ja ymmärtämättömyytensä. Miksi pilkka siis vähentäis sun arvoa ihmisenä?? Kaikki me ollaan erilaisia ja kuitenkin yhtä arvokkaita. Usko tai älä, sullakin on hyvät puolesi. Häpeän tunteiltasi et vain näe sitä. :)

Kun opit hyväksymään itsesi, sun on myös helpompi lähestyä muita. Jos joku keskustelutoverisi pitäisikin sua pilkkanaan, se olisi sen ongelma... Kokemuksistasi huolimatta on paljon mukavia ja luotettaviakin nuoria.

Kuule, voisitko avautua jollekin luotettavalle, vastuuntuntoiselle aikuiselle? Häpeän tunteet todella häiritsee sun elämää. Muista: ei ole noloa vaan rohkeaa ja rehellistä hakea apua tarvittaessa. Kukapa kaikkea jaksaisi yksin!

Tsemppiä!

usko pois tulee pahenemaan vaan.. ei se siitä lopu, elämä on perseestä..!!!

Häpeän tunne on mulle tuttua, oikeestaan nyt on helpottanu ku oon saanu painoa pois ja vähä ulkonäköö uusittua.
Eipä sillä, en edelleenkää kehtaa mihinkään ravintolaan tai mäkkiin tai mihkää mennä syömää.

Mut teet vaan asioille jotain, nii pitäis helpottaa.
Koita jaksaa.

Oon ite 18 vuotias ja tyttö ja mulla on just samanlaiset fiilikset. Mulla oli paremmin asiat 15 vuotiaana mut sit rupes vaan pahenemaan. Mulla on varmaan nyt vasta tullu joku murrosikä juttu.. Että ei se aina oo niin että n.13-15 vuotiaat on "angst" vaan voi ne vanhemmatki olla.. ainaki mua ahdistaa ihan älyttömästi kaikki "normaalitki" asiat jotka muilla on ihan arkipäivisiä asioita. Että sellasta. Toi kaupas kassa on ihan hirvee paikka. Vielä pahempi on ihan vaan kaupungilla pyöriminen.. tuntuu vaan että on ihan tiellä sielä ja muut kattoo että mitähän toiki tääl tekee.. Jees.