Voi olla, ettei tämä kuulu tälle palstalle ja tiedänhän minä sen, ettei netistä kukaan saa todellista apua mutta kun elämäntilanne on niin hankala että välistä tulee mieleen ettei muuta ratkaisua ole kuin se lopullinen - en tahtoisi kuitenkaan - sittenkään kuolla- joten kysyn:
olemme aviopari(naimisissa 35 v) isäntä reilusti minua vanhempi, sairaalloinen ehkä dementia tulossa, ongelma on se, ettei tämä mitä yhteiselämäksi myös kutsutaan enää suju sitten millään tasolla. voi mennä päiväkausia ettei meillä ole mitään sanottavaa toisillemme.
no, lähtisin pois - mutta kun: omistamme ok talon joka on molempien nimissä - hän ei halua myydä taloa ja minä en halua täällä asua.
tiedän että avioeron saa, vaikka toinen vastustaa mutta entä ositus?
ja talon myynti, jos hän pistää ns hanttiin se kestää tosi kauan - talo on 25 v vanha.
millä tulen toimeen sen ajan, että talo saadaan myytyä? en ole enää työelämässä ja eläkkeeni on pieni koska molemminpuolisella sopimuksella olen ollut enemmän kotona kuin töissä( nyt tajuan, miten tyhmä olin mutta myöhäistä katua!) -
saanko asumis tai muuta tukea tämän väliajan joka voi venyäkin - eihän mistään ole takeita ja jos hän jää asumaan taloon hän kyllä pitää tiukan huolen siitä, ettei kukaan tätä osta.
tiedän, että voi käyttää ns pesänjakajaa mutta missä vaiheessä tällainen astuisi kuvioon?
sitten on tämä ns irtain omaisuus - jos hän ei anna minun viedä mitään niin mistä saan edes sen verran että tulen toimeen? säästöjä minulla ei ole.
jos pystyy sopimaan hänen kanssaan, niin voinko viedä omat tavarani - olen joitakin huonekaluja yms perinyt äskettäin äidiltäni - saanko viedä ne vai täytyykö odottaa ositusta?
olemme aviopari(naimisissa 35 v) isäntä reilusti minua vanhempi, sairaalloinen ehkä dementia tulossa, ongelma on se, ettei tämä mitä yhteiselämäksi myös kutsutaan enää suju sitten millään tasolla. voi mennä päiväkausia ettei meillä ole mitään sanottavaa toisillemme.
no, lähtisin pois - mutta kun: omistamme ok talon joka on molempien nimissä - hän ei halua myydä taloa ja minä en halua täällä asua.
tiedän että avioeron saa, vaikka toinen vastustaa mutta entä ositus?
ja talon myynti, jos hän pistää ns hanttiin se kestää tosi kauan - talo on 25 v vanha.
millä tulen toimeen sen ajan, että talo saadaan myytyä? en ole enää työelämässä ja eläkkeeni on pieni koska molemminpuolisella sopimuksella olen ollut enemmän kotona kuin töissä( nyt tajuan, miten tyhmä olin mutta myöhäistä katua!) -
saanko asumis tai muuta tukea tämän väliajan joka voi venyäkin - eihän mistään ole takeita ja jos hän jää asumaan taloon hän kyllä pitää tiukan huolen siitä, ettei kukaan tätä osta.
tiedän, että voi käyttää ns pesänjakajaa mutta missä vaiheessä tällainen astuisi kuvioon?
sitten on tämä ns irtain omaisuus - jos hän ei anna minun viedä mitään niin mistä saan edes sen verran että tulen toimeen? säästöjä minulla ei ole.
jos pystyy sopimaan hänen kanssaan, niin voinko viedä omat tavarani - olen joitakin huonekaluja yms perinyt äskettäin äidiltäni - saanko viedä ne vai täytyykö odottaa ositusta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
asiasi hoidettua kun otat yhteyttä kuntasi oikeusaputoimistoon, sieltä saat apua ja maksukaan ei ole suuri jos lainkaan, se riippuu tuloistasi esim. minulla se aikanaan oli täysin ilmainen.
Käsittääkseni perimäsi tavarat kuuluvat sinulle.
Mutta ota pikaisesti yhteyttä kyseiseen toimistoon
siellä he neuvovat sinua avioero asiassa ja osituksessa.
pienituloisella eläkeläisellä on mahdollisuus saada eläkeläisen asumistukea.
Tartun nyt vain avaukseesi ja jätän lakisotkut niitä ymmärtäville. Minulla ei ole puolikasta 25 vuotta vanhasta omakotitalosta, mutta on jo neljättä vuotta ihana vaimo (järjestyksessä kolmas vakava projekti) johon olen vieläkin ihan rakastunut.
Vähättelemättä huoliasi sanoisin kuitenkin että ehkä kannattaisi pistää vähän elämänarvoja uusiksi, jos ositusasiat pistävät miettimään itsaria. Jos olet alunperinkin ottanut vanhan ja raihnaan ukon omaisuuden takia, niin mitä jos vain nostaisit kytkintä ja ottaisit seuraavan ihan rakkaudesta?
35-vuotiaan elämä ei myöskään työuran kannalta ole ohi ainakaan sen takia, että on muutaman vuoden ehtinyt siivestää toisen rahoilla. Eläkettä et siis ole voinut saada sillä perusteella, ja kun tiedetään miten vaikeaa se on nykyisin todella sairaillekin, niin veikkaan että olet joko romani tai mielenterveydellisistä syistä eläkkeellä. Onkohan ukkorähjän elämä rinnallasi ollut niin ruusuista että katsot ansainneesi puolet hänen omaisuudestaan?
35 vuotta!
"olemme aviopari(naimisissa 35 v) isäntä reilusti minua vanhempi,#
Kiitos asiallisista vastauksista, miksi toisille on niin helppoa olla ilkeä ja ihan syyttä? minä
olen 57 vuotias enkä ole nainut vanhaa raihnaista ukkoa vaan avioliittoa on kestänyt 35 vuotta.