Josko viisaampani osaisivat minua neuvoa?!
Ongelmamme on niin rakas mutta niin äänekäs tyttö kissamme.
Kissa neiti huutaa tauotta, ihan koko ajan...eikä äänikään ole hiljaisimmasta päästä.
Rupeamme olemaan aika epätoivoisia, kun öitäkään ei nukutuksi saa katkoitta kun toinen huutaa ja huutaa ja huutaa.
Rupeavat keinot olemaan loppu!
Ollaan koitettu vesipullon kanssa ruiskuttaa heti kun maukuu. Ollaan koitettu olla huomioimatta ja ollaan koitettu huomioimalla. Lääkärissä ollaan käyty. Leikattukkin on, ei siis kiimaakaan voi olla. Sen kyllä olen huomannut että jossain vaiheessa syksyä ja kevättä maukuminen vielä yltyy normaalista, jotain hormooni juttuja (ei ole olennaista)..jne.jne...
Mies on jo aika kyllästynyt tähän maukumiseen...kyllä itseänikin asia hermostuttaa. Välillä olen niin väsynyt :( kun hetken tahtoisi olla vaikka hiljaisuudessa.
En kaikesta huolimatta aijo murusta luopua, mutta joku ratkaisu on löydettävä!!!!!!
Siis MIKÄ AVUKSI?!
Ongelmamme on niin rakas mutta niin äänekäs tyttö kissamme.
Kissa neiti huutaa tauotta, ihan koko ajan...eikä äänikään ole hiljaisimmasta päästä.
Rupeamme olemaan aika epätoivoisia, kun öitäkään ei nukutuksi saa katkoitta kun toinen huutaa ja huutaa ja huutaa.
Rupeavat keinot olemaan loppu!
Ollaan koitettu vesipullon kanssa ruiskuttaa heti kun maukuu. Ollaan koitettu olla huomioimatta ja ollaan koitettu huomioimalla. Lääkärissä ollaan käyty. Leikattukkin on, ei siis kiimaakaan voi olla. Sen kyllä olen huomannut että jossain vaiheessa syksyä ja kevättä maukuminen vielä yltyy normaalista, jotain hormooni juttuja (ei ole olennaista)..jne.jne...
Mies on jo aika kyllästynyt tähän maukumiseen...kyllä itseänikin asia hermostuttaa. Välillä olen niin väsynyt :( kun hetken tahtoisi olla vaikka hiljaisuudessa.
En kaikesta huolimatta aijo murusta luopua, mutta joku ratkaisu on löydettävä!!!!!!
Siis MIKÄ AVUKSI?!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vähän väliä tälläkin palstalla kysellään, mitä pitäisi tehdä riehuvalle tai huutavalle kissalle. Kumpaankin on olemassa yksi helppo ratkaisu: Kissakaverin hankkiminen. Kissoja pitäisi muutenkin olla aina vähintään kaksi, sillä toisen kissan seura on korvaamaton. Eri asia on, jos kissa on jo vanhahko, eikä aiempien kokemusten mukaan tule toimeen toisten kissojen kanssa.
Huutamisella kissa hakee huomiota, ja koska ihmiset eivät sitä ilmeisestikään kykene tarpeeksi antamaan, olisi toinen kissa melkein välttämätön hankinta. Ihmiselle ei ole kahdesta kissasta kaksinkerroin vaivaa, mutta hupia siitä on moninkerroin :)
Kissakaveri meiltä löytyy eli kissoja on kaksi...tästäkään ei siis johdu.
Kissoja itselläni on ollut koko ikäni, joten en ihan mikään vasta alakaja "kissaharrastaja" ole. En vain enää keksi mitään mikä auttaisi.
Huomiota saavat yllin kyllin...kumpikin.
Missä se kissa huutaa? Huutaako ulko-ovella?
Haluaako se kenties ulos?
Käytät varmaan sitä ulkona.
Mitäs jos laittaisit jotain musiikkia soimaan, tarkoitan päiväsaikaa. Meidän toinen kissa huutaa aina autossa.Kun laitan radjon päälle huuto lakkaan hetken päästä. En pidä radjoa kuitenkaan lujalle, ettei se kärsi äänestä, ainoastaan taustamusiikkina. Luulen kuitenkin, että se uskoo, ettei sen huuto kuulu musiikin läpi.
Vaikka on minulla ollut sellainenkin kissa nuorena tyttönä, jolla oli oma lempikasetti autossa. Jos vain menit ja soitit jotain muuta se nosti kamalan metelin.
Järjestä kissoille enemmän tekemistä. Korkeita kiipeilypaikkoja (esim hyllyjä seinille), iso raapimispuu, roikkuvia leluja (rautalangasta), aktivointileluja (esim palloja, laatikoita), pahvilaatikoita tai tunneleita, piilopaikkoja, kissanminttua ym ym. Leikitä ja aktivoi kissoja paljon (huiska, onki, laser, temppujen opettelu jne). Anna raksut esim jostain kapeasta purkista, jolloin kissa joutuu käyttämään aivojaan saadakseen ruokaa.
Älkää huomioiko naukumista _mitenkään_. Ei kieltoja, ei suihkupulloja eikä edes katsetta kissalle sen metelöidessä. Pitää olla johdonmukainen ja päättäväinen tässä asiassa: pienikin satunnainen "palkinto" saa kissan jatkamaan. Hanki lisäksi Feliway-haihdutin pistorasiaan (apteekista, ell), se rauhoittaa kissaa. Jos kissa kuopii naukuessaan ovia tms, käytä myös suihketta paikallisesti. Ulkonakäynnit kannattaa alkuvaiheessa kokeilla jättää kokonaan pois, jos niitä harrastatte.
Toivottavasti näistä neuvoista on hyötyä. :)
Nimim. Kokemusta (nyt jo pari vuotta hiljaa olleesta) naukumaijasta kahdelta vuodelta
Kaikkea tätä on tehty...jo noin vuoden ajan.
Virikkeistä ei puutetta, leikitetään yms...
Tämä kyseinen kissa neiti ei pidä tunneleista eikä pahvilaatikoista...ehkäpä hiukan pelkää niitä. kiipeilö mahdollisuuksia on...tietysti! Kaksi kuukautta ollaan oltu täysin huomioimatta naukumista, mutta mitään ei ole tapahtunut. Feliway-haihdutin on.
Eikä toinen huuda oven edessä...eli tuskin se ulos pääsemisen halusta johtuu.
Huvittavinta tässä on että autossa taas ei kuulu pihaustakaan :)
Mutta mitenkä sitten jos kisua tahdon rapsutella ja hellitellä?! Enhän voi ollenkaan tätä tehdä, sillä kissa huutaa kokoajan...sehän olisi huomioimista?!
Entistä enemmän olen ajatellut toista "kouluttaa/opettaa".
Neiti oppii nopeasti kaikenlaisia "temppuja". Olen ajatellut tätä "napsutus" tekniikkaakin harjoitella, jos tästä olette kuulleet?! En vain oikein ole asiaan löytänyt vinkkejä.
Mutta kiitos kovasti kun koitit apua meille antaa...
Täytyy vain koittaa keksiä jotain...mitä se sitten onkaan :)
Kiitos!
Oikein mukavia Joulun hetkiä :)
Naksutinkoulutus on loppujen lopuksi suhteellisen yksinkertaiseen periaatteeseen perustuvaa. Kissaa palkitaan ensin tietystä toiminnasta nameilla, joiden antamisen yhteydessä (eli kun nami laitetaan kissan kädellä suuhun/nenän eteen) naksautetaan kerran naksuttimella. Vähän ajan päästä namin antaminen jätetään pois ja annetaan palkinnoksi pelkkä naksautus. Tämän jälkeen naksautuksella jatketaan toivotun käytöksen palkitsemista. Tietysti vähän joutuu käyttämään mielikuvitusta siinä, miten palkitaan "jatkuvaa" hiljaisuutta. :) Lisää tietoa löytyy mm. muutamista kirjoista ja tietysti esim. koirakouluttajilta, jotka käyttävät naksutinta - periaatehan on sama eläimestä riippumatta.
Mieleen tuli vielä, onko kaikki terveydelliset syyt huutamiselle tosiaan perinpohjaisesti tutkittu. Eli mitä kaikkea lääkäri on tutkinut ja mitä sanonut?
Mulla ittelläni oli aiemmin hyvin rakas täysin pikimusta kissa, hän oli puhuvaa sorttia ja aina kun tulin kotiin juoksi kissa huutaen luokseni, kiipesi housun lahetta pitkin olkapäälle ja siinä se sitten napotti kertoen päivän tapahtumia.
Kun kissalle jutteli takaisin oli se hiljaa ikäänkuin kuunnellen.
Myös yöllä kissa naukui jos jokin asia oi jäänyt kertomatta päivällä ;), rauhoittui kyllä sitten kun heräsi ja antoi kissalle ruuan, tarkisti et kaikki ovet on auki et kissa pääsee liikkumaan ja sit kun kisu oli masunsa täyteen syönyt kipitti se kuristen kainalooni peiton alle nukkumaan.
Omani oli itämäinen sekoitus, musta, hoikka, piiitkä häntäinen(häntä meni kippuralle, kun oli niin pitkä) ja hänellä oli kanssa kovin kova ääni, mutta ajan kanssa siihen tottui ja nyt kun sitä huutajaa ei enää ole on joskus ihan ikävä sitä sen tauotonta naukumista ja höpöttelyä =)
meidän kissa on myös musta, näyttää rakenteeltaan itämaiselta, vaikka alkuperää emme tiedä, koska kissa on löytökissa. Samanlainen hoikka, pitkähäntäinen - ja naukuu kovalla äänellä kuin riivattu. Heti, kun tulen kotiin, se naukuu ovella vastassa ja huomionkipeys on huippuluokkaa. Toivon, että siihen tottuu:) Onkohan naukuminen tämänkaltaisten kissojen ominaisuus?;)
jotenkin näiden MUSTIEN Kissojen ominaisuus?
Minulla on kotona 4 kisua,kaikki tyttöjä,veljellä on MUSTA tyttökissa,joka usein iltaisinkin on ulkona,kun isäntä on ilta-yö töissä.Tämä kissa tulee aina,kun kotiinsa haluaa,kertomaan minulle kovalla äänellä että mennään! Otan avimet,ja lähdetään avimia kilistellen,Hän kieriskelee mennessä 3-4 m välein maassa ympäri,'naukuu'-'maukuu'ja on yleensä ennen minua koti-ovellaan.Sit kova selostus,kun ei kukaan ole päästänyt Häntä kotiin!./ Tyttö on KOKOMUSTA,Keltaisilla,loistavilla silmillä varustettu,hyvin hoikka,vaikka on jo 8-vuotias!Jotain itämaista on tässäkin Kissassa!?
mulle kerrottiin et mustissa kissoissa on jotain mikä tekee ne vilkkaammiksi jne.
En tiedä pitikö paikkansa.
Mutta meidän tyttö oli ainakin hurjan riehakas ja äänekäs tapaus, se vaistosi ihmisistä ketkä eivät siitä tykänneet ja hyökkäili sitten heidän kimppuunsa.
Kerran repi pahastikkin kaverini, hän kun toi mulle kissansa päiväksi hoitoon. Omani suuttui tästä niin että repi ystäväni naaman kun hän tuli kissaansa hoidosta hakemaan.
Jos minä ei ollut yötä kotona (asuin tällöin vielä vanhempieni luona) nukkui kissa sängyssäni ja naukui koko yön jos äitini meni kissaa hätistelemään se sähisi ja yritti repiä äitiäni
ja murisi kulma matalalla äänellä tuijottaen äitiäni silmiin.
Tuo oli ainut kissa joka oli mukana käyttäessäni koiraa lenkillä, se kun istua napotti hupussani ja vastaantulijan tullessa painoi päänsä tiukasti niskaani ja murisi.
No sittenhän kävi tietysti niin ettei minun rakastamani mies ollut kissan mieleen(oikeestaan kukaan mies ei ollut kissan mieleen) ja kun miehen ja minun muuttaessa yhteen muutti meille pian myös pieni kissavauva...piru oli irti!
Sen jälkeen kun muutettiin mieheni kanssa yhteen oli kisu kaikkea muuta kuin ihana.
Se kuseskeli joka paikkaan ja sähisi ja murisi miehelleni.
Kerran kiipesi kirjahyllyn päälle ja sieltä murisi kovaäänisesti miehelleni ja tuojotti häntä.
Kerran tuli saunaan, läähättä ja murisi. Yritin nostaa kisun pois mut se yritti repiä minut.
Kerran se repi hyvin pahasti käteni ja kasvoni.
Ainut missä se rauhoittui oli maalla, sinne se katosi pimeään metsään ja kävi vain välillä syömässä sisällä, siellä se kehräili ja kiipesi olkapäälle juttelemaan.Maalla se myös hyväksyi mieheni ja puski häntäkin hirveästi ja nukkui vieressä. Ja pyydysti hiiriä ja kantoi niitä siteen meille näytille, siellä se tuli viekkuummme nukkumaan ja kehräili tyytyväisenä.
Mutta kun menimme takaisin kaupunkiin jatkui sama helvetti.
No sitten raskain mielin hyvästelin tytön kun en enää pystynyt itse nukkumaan, kun joka yö kuuntelin kissan jatkuvaa murisemista ja valittavaa naukumista. Kissa saattoi yöllä syöksyä kimppuuni ja pissata päälleni.
Kerran se aamulla kun luin karjalaista ja söin aamiaista, tuli pöydälle ja käveli karjalaiseni päälle ja pissasi.
Ei se ei enää ollut hauskaa ja ihan jo kissankin takia oli se päästettävä tuskistaa(mitä ne sitten ikinä olivatkin) ja nyt tyttö kehräilee tuolla taivaan kultapilvillä.
Ja loppu aikana mietinkin jo onko kisu oikeasti normaali, se kun saattoi ihan hiljaa ja huomaamattomasti hiipiä makkariin ja vain silmistä heijstuva valo ja hiljainen tasainen murina paljasti sen. Ja sen jälkeen pelotti ruveta nukkuun siitä kun ei tiennyt...
Ja jos oven laittoi kiinni aukasi se sen. aukasi myös vessanoven vaikka sen laittoi lukkoon. avasi myös parvekkeen oven...
Mutta silti se oli aivan mahtava kissa!
Minullakin on musta kissa. Se on tosi hoikka ja pitkähäntäinen, kasvot on sirot. Kissani on aivan mahdottoman vilkas ja nopealiikkeinen. Ja muiden kuvaukset muutenkin tuntuu sopivan myös minun kissaani. Se juttelee tosi paljon, ja kun tulen opiskeluista kotiin, se naukuu kovaa oven takana ja kurnuttelee eteisessä. Kissani on leikattu narttu ja aivan mahtava persoona.:)
niin ja itsekin olen miettinyt, että kissani ei aivan perinteiseltä maatiaiselta näytä juuri ruumiinrakenteensa vuoksi. Olen verrannut kissaani itämaisten kissarotujen kuviin ja yhtäläisyyksiä löytyy..
Vähän ihmetyttää tuo lopetuspäätös. Ehkä näin mahtavalle persoonalle ja kenties jopa poikkeusyksilölle olisi löytynyt jostain uusi koti ja uusi omistaja, joka pitää haasteista? On ihmisiä jotka eivät etsi elämäänsä aina sitä tavanomaista ja keskinkertaista.
Kissaa yritettiin totuttaa vanhempieni luokse(olisi sitten sinne jäänyt, vanhaan kotiinsa, tuttuun paikkaan) muttei se sinne rauhottunut jos minä en siellä ollut.
Ravasi ympäriinsä, läähätti ja huusi, hyppi ulko ovea vasten ja repiovea. Pissaili kaikki paikat, eikä ollenkaan rauhottunut.
Sairastahan se olisi ollut laittaa kissaa kiertoon ja kuka ylipäänsä haluaisi kissan joka pissaa ja kakkaa ympäriinsä, huutaa yötä päivää, ei anna silittää, sähisee ja repii, tiputtelee kukat ja repii ovet ja tapetit olisi halunnut?
Ja miksi ylipäänsä olisin jatkanut kissan kärsimystä?
Kodittomia kissa vauvoja on pilvin pimein, vanhempia sisäsiistejä kissoja on pilvin pimein, kaiken näköisiä kissoja on vailla kotia vaikka kuinka paljon.
Haluan että jokaisella elukallani on paras mahdollinen elämä, teen kaikkeni että niin on!
rakkautta on myös päästää eläin tuskistaan jos ei sillä ole hyvä olla.
Sinä jos tuntusit minut tietäisit että juuri minä olen tuollainen ihminen, pidän haasteista eikä elämäni ole tavanomaista tai keskinkertaista.
Ja minä todella mietin kaikki ratkaisut läpi ennen sitä raskasta päätöstä.
Jos olisin asunut yksin olisi kissa täällä viellä edelleenkin. Tai onhan se nytkin, minulla täällä sydämessä.
Jos olisin kissan jonnekkin antanut olisi se todennäköisesti lähtenyt heti kiertoon uudestaan, tai sitä olisi kohdeltu kaltoin...sitä en halunnut, en olisi kestänyt, eläin ei ole kierto palkinto!
uhrata koko elämänsä kissan palvelemiseen?
Kissan joka ei tuu toimeen kenenkään kanssa, kusee joka paikkaan (koko koti haisee pistävältä ammoniakilta). Siinähän sitä haastetta on. Ei taida olla aikaa käydä duunissa tai harrastaa mitään. Ei oo elämä enää tavanomaista, kivaa juu....
Tiedän mistä puhut. Minullakin on ollut yksi mielipuoli kissa, joka eli 16 v asti. Se puri ja raapi kaikkia. Se lopetettiin, vasta kun se oli niin sairas, ettei sen elämää voitu enää jatkaa.
Se oli ensimmäinen kissani ja luulin, että kissan kuulukin käyttäytyä niin. Seuraavat kissani ovatkin sitten olleet aivan se vastakohtia. Eivät pureet eivätkä raavineet ja ovat olleet muutenkin siististi. Se ensimmäisellä oli varmaan mielipuoli, hullu. En sitä silloin ymmärtänyt. Ehkä se olisi pitänyt lopettaa aikaisemmin. Lopettamispäätöstä on tietenkin harkittava tarkasti.
kisu on sulle rakas, mutta aitko uhrata koko elämäsi sen vuoksi. Itse olet väsynyt töissä ja mieskin taitaa kohta ottaa pitkät. Asiat tärkeysjärjestykseen!
pinna kun jaksat tuota touhua kestää.