Ihan yleisellä tasolla kysymys:
Pariskunta eroaa, 2 alaikäistä lasta, yhteinen omakotitalo, kesämökki ja autot sekä rahavaroja.
Miten eron jälkeen heidän tulee toimia teidän mielestänne käytännön asioissa? Eli miten toimitaan varallisuuden suhteen? Miten lasten huolto, asuminen, elatus ja tapaamiset järjestetään, jotta teidän mielestänne asiat olisivat hyvin hoidettu?
Pariskunta eroaa, 2 alaikäistä lasta, yhteinen omakotitalo, kesämökki ja autot sekä rahavaroja.
Miten eron jälkeen heidän tulee toimia teidän mielestänne käytännön asioissa? Eli miten toimitaan varallisuuden suhteen? Miten lasten huolto, asuminen, elatus ja tapaamiset järjestetään, jotta teidän mielestänne asiat olisivat hyvin hoidettu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
asiat on merkitty paperille.Mitään suullisia sopimuksia ei kannata sitten tehdä,toinen muuttuu lähes poikkeuksetta todella hankalaksi eron jälkeen.Elatussopimuksiin merkitään myös se kumpi maksaa matkakulut,merkitään joulut ja muut pyhät ja lomat erikseen.Kaikki tarkasti paperille ylös niin selviää siitä jälkipyykistä sitten helpommin.
Omaisuus kannattaa jakaa pykälien mukaan mahdollisimman pian, koska asioilla on tapana mutkistua pitkittyessään. Keskenään eroavat kai päättävät, lunastaako toinen talon, vai myyvätkö sen pois kokonaan. Mökin kanssa samoin. Harvalla yhteisomistus onnistuu, ainakaan siinä vaiheessa enää kun uusia kumppaneita astuu kuvaan mukaan, tai kiinteistöstä tulee suurempia menoeriä. Omaisuuden yhteisomistusta on turha perustella lasten parasta ajattelemalla, puhun kokemuksesta, se kääntyy itseään vastaan. Riippuu tietenkin eroavien suhteista. Auton arvon voi käydä arvioimassa (kahdessa) merkkiliikkeessä ja pyytää summa kirjallisena.
Jos pari kykenee sopimaan lasten huollon, elatuksen ja tapaamiset sovussa, mikä sen parempi? Kiistatilanne on jokaiselle osapuolelle kurja kokemus. Jokaisen elämäntilanne kai ratkaisee etä-, lähi- tai vuorohuoltajuuden, ei mikään pykälä tai liiton nettisivulla oleva artikkeli. Jokaisella vanhemmalla on omia ajatuksiaan ja toiveitaan, joista pitää keskustella. Lapsen paras pitäisi olla johtotähtenä.
Avo- tai avioliiton omaisuudenjakoperusteet ovat hiukan eriäviä, ja nk porsaanreikiä on kummassakin useita: Vaikka olisitkin ostanut ja maksanut kiinteää omaisuutta, se ei välttämättä ole sinun ja päinvastoin. Kannattaa käyttää juristia, jos ei muuten pääse sopimukseen jakoperusteista.
Kyse ei ole minun erostani.
Kysymys on yleisluontoinen.
Tarkoituksena kartoittaa ihmisten yleistä käsitystä miten mainitsemani asiat tulisi hoitaa.
..puhua noin isoista ja monisäikeisistä asioista yleisluontoisesti. Kartoitus on sinällään turhaa, koska jokainen toivoo asioiden sujuvan jouhevasti, kivuttomasti ja kaikin tavoin oikeudenmukaisesti henkisesti raskaan eroprosessin aikana.
Jossu
Halusin ihan oikeasti vastauksia, väännänpä mallin rautalangasta:
Äiti jää lapsien kanssa asumaan kotiin, yhteishuolto. Äiti saa siis omakotitalon, isälle samansuuruinen osuus muuta omaisuutta. Isä maksaa tulojen suhteessa elatusmaksun. Isä tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu.
Väännän rautalangasta minäkin:
Pariskunta ei ole sittenkään varma onko ero oikea ratkaisu, he käyvät yhdessä ja erikseen parisuhdekursseilla ja kunnan perheneuvolassa ja kirkon `rikkinäisestä parisuhteesta ehjäksi´ kurssiin ja palaavat onnellisena takaisin avioliiton onnensatamaan. Lapset ovat onnellisia, suku itkee ilosta ja loppu hyvin,kaikki hyvin?
Harvemmin (eroperheissä) vaimo omaisuutta tullessaan tuo, joten oikeus ja kohtuus toteutuu, kun mies pitää alkuperäisen omaisuutensa.
Eihän eroa millään hoideta! Se ei ole sairaus, vaan toisen/itsensä tai ulkopuolisen ihmisen aiheuttama tietoinen tuska.
Käytännön asiat sujuu, mikä on sun on sun mikä on mun on mun. Yhteiset hankinnat puoleksi.
Lasten huolto jää ainaäidille, isä luistaa viimeistään vuoden päästä, ja parin vuoden päästä alkaa kiukutteleen kun lapset ei tunne.
Elatus täytyy tehdäkirjallisena, muuten et saa minimiäkään, sekin on tuskan takana, korotuststa ei tarvi edes haaveillakkaan, se ei nouse kun kymmenvuoden välein jos silloinkaan, vaikka hinnat nousee, mutta äiti maksaa!!!! isät pääsee kuin koirat veräjästä.
Kun asiat on hyvinhoidettu, lapsilla on isä ja äiti, mutta pian huomaat, että lapsilla ei ole kuin äiti.