Ootko yksin sä nyt
Sua ain etsinyt
olen rakkaani mun rinnallein.
Sua kaipaan mä niin
joudun pian eksyksiin
ellet lähellein saavu sä nyt
Meni kesä tuo kaunis ja niin lämmpöinen
Sua rakasta lähellein mä kaivaten
Onko parempi näin
että mä yksinäin
Sua rakastan sydämessäin?
Kohta syksyksi taipuu
taas kesämme tää
ja yksinään istun
tää on elämää,
mut siltkin ain
Sua rakkahimpain
lähellein minä kaipailen vain.
Sua ain etsinyt
olen rakkaani mun rinnallein.
Sua kaipaan mä niin
joudun pian eksyksiin
ellet lähellein saavu sä nyt
Meni kesä tuo kaunis ja niin lämmpöinen
Sua rakasta lähellein mä kaivaten
Onko parempi näin
että mä yksinäin
Sua rakastan sydämessäin?
Kohta syksyksi taipuu
taas kesämme tää
ja yksinään istun
tää on elämää,
mut siltkin ain
Sua rakkahimpain
lähellein minä kaipailen vain.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuosta mie tykkäsin ja hyvästi rimmaa.
Olen sellainen romanttisen rakkauden ystävä. Sellaisen, jossa asiat tapahtuvat vähitellen ja hiljalleen. Edetään penin askelin, kaivataan, muistellaan ja ootetaan tulevaa.
oli niin tunnelmallinen, minulle tähän hetkeen sopiva. Niin tunsin yksinäisyyttä aamulla, tulisi pian kiire ja touhu.
- näin minä tämän herkän ja kauniin runon koin. Sitähän se on, olipa kevät, kesä, syksy tai talvi vuodenajoissa tai ihmisen iässä. Kaipausta, saada yhteys toiseen ihmiseen - rakastaa ja tulla rakastetuksi, hyväksytyksi omana itsenään, kaikista pettymyksistä ja elämänkolhuista huolimatta. - Kiitos, Ruuneperi! Runosi auttoi minua tavoittamaan itsessäni tunteita, joita en aikoihin ole tunnistanut. Hyvä niin! Tunteet on tarkoitettu tunnettavaksi, ei tukahdutettaviksi.
( Osaisikohan sitä rakastaa tässä iässä ihmistä sellaisena kuin hän on, että hän saisi olla sellainen, kuin hänen tulisi olla? )
Rakastaminen ihmistä rehellisesti ja luonnollisesti on vaikeaa. Rakastaa toista ihmistä sellaisenaan, sillä usein me vain pyrimme muuttamaan hänet oman mielen mukaiseksi. Eipä siinä silloin tule mieleen se mitä todella saattaa menettää sillä toinen on juuri se yksi ja ainutlaatuinen persoona maailmassa.
Eikä se rakkauden taito ole kiinni iästä - luulen. Yhtä hyvin nuoret kuin vanhatkin luulevat hetken tunnehuumaa rakkaudeksi. Nuorena on kuitenkin helpompi heittäytyä rakkauden vietäväksi, mitä enemmän elämää ja ihmisiä näkee, sitä vaikeampi on uskaltaa olla rakastunut, haavoittuva.
Olisikohan niin, että kyky rakastaa muita, on läheisessä suhteessa siihen, miten rakastaa itseään? Usein ajatellaan, että rakkaus on sitä, että tekee jotain toisen ihmisen puolesta tai toiselle. Harva ajattelee, että rakkaus on jotain, mikä sijaitsee meissä itsessämme ja että toisen ihmisen rakastaminen perustuu itsensä rakastamiseen. Ja sitä voi opetella.
- Rakkaus on suurin lahja, jonka voit ottaa vastaan. Mutta ensin sinun on annettava se itsellesi, on joku sanonut. Olisikohan tässä kypsän ja kestävän rakkauden aakkoset kahden ihmisen väliseen suhteeseen?
( Onkohan tämä liian vaikeaa pohdiskelua - minua kiinnostavaa kuitenkin )
Mistä todella löytyisi ihminen, jonka seurassa voisi tulla hyväksytyksi omana itsenään. Ainakin tällaiselle omaperäiselle persoonalle se tuntuu olevan mahdotonta. Vain Sinä Frederiikka voit tietää kuinka suuri Kaipuu voi olla. Siitä puusta on muuten tangotkin tehty.
Herätin ehkä surullista mielialaa. Kirjoitin sanat hetken mielijohteesta ja niin hutikassa, että vieläkin ihmettelen tuommoisenkin syntyä. Taitaa viina ollakin runonkirjoittajien "ystävä".
Suuressa tuskassa syntyy paras teksti ja helposti.
Kati hyvä!
Eräs keino saada etäisyyttä tuskaasi on ottaa sen syntyyn konkreettista etäisyyttä, esim. 5000km.
Lähde syksyn synkässä etelään, vaikkapa Teneriffalle. Marraskuu on hyvä kuukausi, minusta.
ja siksi kai sitä niin rakastetaankin - ainakin naisen näkökulmasta näin ajattelen. Ja monen moiset omaperäiset persoonatkin sen taika yhdistää. Sopisikohan tähän Olavi Virran laulamana tämä - yksi vaikuttavimmista kaipuun suuruutta kuvaavista mielestäni. Tästä myös monta kaipuun tarinaa olen kuullut:
Kun kerran kuljin mietteissäin
ja tunsin tuskaa polttavaa
kun aivan yksinäin
mä kuljin allapäin
jo hetken toivoin kuolemaa
Vaan silloin yöhön hiljaiseen
soi sävel joka kaiken muuttaa
se mieleen väsyneeseen
tuo toivon uudelleen
ja häntä lohduttaa
Tää sävel kaunis kun soi
kaiken muuttaa se voi
mielen kirkkaaksi saa
huolet voi unhoittaa
Vuoksi sävelen tään
hetkeks haaveisiin jään
Kai elo onnenkin suo
tiellein ystävän tuo
Tyydyn odottamaan
Ennen kuolemaa varmaan
onnen kohdata saan
* Hyvää Yötä! Kauniita unia *
Älä ole pahoillasi siitä, että joku kirjoittamasi juttu herkistää toisia ihmisiä, vaaan ole pahoillasi silloin ole jos niin ei tapahdu tai ne saavat vihan ja muut negatiiviset tunteet tai teot aikaan.
Etäisyys on yksi keino saada vähän laajempaa näkökuvaa omiinkin asioihin. Onnistuneesti olen sitä käyttänytkin eron jälkeen.
Mielelläni lähtisin marraskuussa matkoille - vaikkapa nyt ensimmäistä kertaa sinne Kanarialle. Olen vain niin kiinni työelämässä, etteí se nyt tällä hetkellä tunnu todennäköiseltä. Koskaan ei kuitenkaan voi sanoa varmasti ei tai kyllä...
Ps. kyllä Ruuneperi taitaa olla niin, että usein suuret runoilijat ja kirjalijat nauttivat viinan juomisesta ja pystyvät silloin tuottamaan hyviä (ehkä parhaita) tekstejä. Minua kummastuttaa se, miten he muistavat ne tai voivat kirjoittaa muistiin....
Terveisin Kati
Kyllä teksti "valuu" suoraan paperille ja nopeasti. Joskus herään yöllä muusiikin "ääneen" korvissani, selvinkin päin, nousen ja kirjoitan.
Mukavaa, että muistat tekstin ja ehdit kirjoittaa ennekuin unohtuu. Kirjoittelen itsekin tekstejä, mutta runoillessa usein käy niin, että parhaat säkeet tulevat mieleen täydellisesti rentoutuessa, esim. saunan lauteella. Ja hups -> jo ovat unohtuneet kun tulen putipuhtaana pukuhuoneeseen. Ja toinen paikka on, kun olen ponnistellut esim. korkean mäen (tai tunturin) huipulle ja näen kaukana siintävät tunturit ja laaksot. Tietysti ei koskaan ole paperia ja kynää silloin mukana.
Siitäpä tulikin mieleen, että pienen pieni sanelukone olisi paikallaan, voisi laittaa tuulitakin taskuun vaelluksella ja kestää kait sellainen saunan löylytkin. ;-)
Taitaisi tuttavat luulla, et nyt olen menettänyt viimeisen järjenhivenen, jos heille kertoisin tuon sanelukoneen käytön (josko voivat luulla muutenkin).
*naurattaa*