Vietän välivuotta ja asun vielä kotona. Haluaisin todella paljon lähteä ulkomaille. Olen miettinyt vaihtoehtoja millä näin voisi tehdä, mutta kaikki tuntuvat kaatuvan siihen, että tulen surulliseksi ajatuksesta olla niin kaukana kotoa ja perun suunnitelmat. Jos olen sopinut vaikka perjantaina lähteä kaverin luokse, mutta viime hetkellä kuulenkin että isosiskoni on tulossa viikonlopuksi kotiin, haluankin jäädä kotiin viettämään koti-iltaa perheen kanssa.
Kun olin pienenä partioleirillä joka kesti viikon, alkuviikon itkin vessassa koti-ikävää ja puolessa välissä kun oli perheiden vierailupäivä teeskentelin kipeää että pääsin kotiin. Olen miettinyt, että voikohan tuosta olla jäänyt jotain traumoja kotoa poissa olemisesta tai jotain? Olen kyllä ollut viikonloppuja poissa kotoa useastikin, ja viime kesänä vietin neljä viikkoa yksin talossamme kun perheeni oli lomailemassa. Silti joskus tulee mieleen, että olen liian riippuvainen perheestäni. Lapsuuteni on ollut mitä parhain, ja olen nelilapsisesta perheestä. En myöskään voisi kuvitellakaan asuvani yksin, sillä olen tottunut siihen että ihmisiä pörrää ympärilläni arjen askareissakin. Kuuluisiko 19 vuotiaan olla näin 'riippuvainen' perheestään?
Kun olin pienenä partioleirillä joka kesti viikon, alkuviikon itkin vessassa koti-ikävää ja puolessa välissä kun oli perheiden vierailupäivä teeskentelin kipeää että pääsin kotiin. Olen miettinyt, että voikohan tuosta olla jäänyt jotain traumoja kotoa poissa olemisesta tai jotain? Olen kyllä ollut viikonloppuja poissa kotoa useastikin, ja viime kesänä vietin neljä viikkoa yksin talossamme kun perheeni oli lomailemassa. Silti joskus tulee mieleen, että olen liian riippuvainen perheestäni. Lapsuuteni on ollut mitä parhain, ja olen nelilapsisesta perheestä. En myöskään voisi kuvitellakaan asuvani yksin, sillä olen tottunut siihen että ihmisiä pörrää ympärilläni arjen askareissakin. Kuuluisiko 19 vuotiaan olla näin 'riippuvainen' perheestään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen päättämässä vasta peruskouluani ja silti aion muuttaa pois kotoa ensi syksynä. Ulkomaista olen haaveillut myös, mutta ei ihan ikä ja raha riitä sellaiseen.
Hienoa, että sinulla noin hyvät välit perheesi kanssa (itse en voi sanoa samaa). Kotoa ei pitäisi olla liian kiire minnekään, oli se sitten yökylä tai ulkomaille lähtö. Mutta joskus sitä on otettava itseään niskasta kiinni ja otettava se askel vain.. et kai halua jökittää kotosalla vielä 3-kymppisenä?
Minusta sinun kannattaisi vain lähteä sinne ulkomaille, kyllä sieltä pois pääsee jos olo käy liian kurjaksi. Kannattaisi kuitenkin lähteä kokeilemaan, ehkä se olisi hieno kokemus. Ei kannata stressata liikaa tai murehtia etukäteen.
Onnea vaan
Mun sisko on 19-vuotta, ihan normaali ihminen ja tosi sosiaalinen ja ei oo vielä minnekkään lähössä yhtään. Ei opiskele missään kummosassa alueessa tai muutenkaan tarvetta muuttaa (ei poikakamua) niin miksi muuttaa sitte? Ei sulla oo mitään KIIRETTÄ ollenkaan, joku 20-23v. on musta normaalein ikä muuttaa..
En usko että ongelman pitäisi olla noin suuri. Nimittäin itselläni on aivan saman omgelma ja se kismittää pirusti. Olen kyllä ollut pienempänä useamminkin viikon lomalla serkkujen luona, ja vanhemmat olleet joka vuosi vähintään viikon ulkomailla. Pari kertaa olen ollut 2 viikkon ulkomaan reissulla. Mutta kuitenkin kun sitä nyt ajattelen, se tekee tuskaa. Voisin olla kuukauden, tai pari. Mutta jos ajattelen että pitäisi lähteä pidemmäksikin aikaa, niin suunnitelmat peruuntuu, ei tule mitään.
Itse olen sitä mieltä, että syypää tähän ongelmaan on liika suojelevuus. Äiti on aina ollut ylisuojelevainen, enkä oikeastaan ole paljon saanut mennä. Vasta 18-vuotiaana sain itsenäisyyttä mennä ja tulla kuinka haluan, ja se on liian myöhään. Järki on ehkä kehittynyt, mutta samalla siinä tulee niin riippuvaiseksi kun 18-vuotiaaksi asti kasvaa aivan äidin helmassa.