kirjoittavani tällaista kuin nyt.
Olen lukenut eli minulle tulee monen eri koira yhdistysten lehtiä sekä rotujärjestöjen lehtiä.
Yhteistä nykyaikana tuntuu olevan koiran kasvatus ja jalostus. Oikein vielä mutta kun tuntuu olevan niin jumalattoman tärkeää ulkomuoto tuomareiden lausunnot ja kehämenestys enenevänä syynä jalostusvalintoihin.
Onko se koira sitten rotumääritelmän mukainen ihanne tapaus jalostukseen, jonka muutama rotuja vähän nähneen ulkomuoto tuomareiden joukko korkeasti palkitsee kehissä.
Koirat ovat viimeisen päälle laitettu putsattu ja puunattu ennen suuria skaboja, viimeisen päälle opetettu esiintymään kehässä? Onko tuollainen automaattisesti se rodun hyvä tyyppi jota kannattaa käyttää jalostuksessa. Missä ovat kasvattajien omat silmät ja rodun tuntemus. Jos on kyse pääroduista niin unohdetaanko tahallaan koirassa olevan muutakin kuin vain sen pään?
Miksi kasvattajat eivät opiskele omaa rotuaan, miksi eivät pureudu sukutauluihin. Kasvatetaanko ainoastaan koiria jotka joku jostain toiselta puolelta maailmaa tuleva ulkomuoto tuomari joka ei edes tunne rotua palkitsee korkeasti. Sekö on se kaiken A ja O. Milloin kasvattajat alkavat ottaa vastuuta omista valinnoistaan ja unohtavat näyttelyarvostelut sinne minne ne kuuluukin. Voiko sellainen koira olla todella ulkomuodollisesti niin ylivoimainen joka on saanut joitakin korkeita palkintoja ja titteleitä, joilla laatuarvostelu skaala voi heittää aina vanhasta kolmosesta ykköseen.
Pitääkö sen koiran todella jota käytetään omata ensin loistava näyttelymenestys ja vasta sen jälkeen jossain viimeisenä kohtana koiran terveys. Ja aina ei siitä terveydestä ole merkintää mikäli rotu ei kuulu Pevisaan jätetään tutkimatta. Luonne tunnutaan unohtavan tyystiin. Vaikka se näyttelyitä kiertävä koira antaakin kosketella itseään niin onko kuitenkaan sen luonne kondiksessa, entä sukulaisten, jälkeläisten jne.
Milloin ollaan maltettu tutkia tai katsella valitun koiran aikaisempia jälkeläisiä, mikäli niitä on. Erittäin tärkeä kriteeri on se ettei TITTELIT PERIYDY.
Olen lukenut eli minulle tulee monen eri koira yhdistysten lehtiä sekä rotujärjestöjen lehtiä.
Yhteistä nykyaikana tuntuu olevan koiran kasvatus ja jalostus. Oikein vielä mutta kun tuntuu olevan niin jumalattoman tärkeää ulkomuoto tuomareiden lausunnot ja kehämenestys enenevänä syynä jalostusvalintoihin.
Onko se koira sitten rotumääritelmän mukainen ihanne tapaus jalostukseen, jonka muutama rotuja vähän nähneen ulkomuoto tuomareiden joukko korkeasti palkitsee kehissä.
Koirat ovat viimeisen päälle laitettu putsattu ja puunattu ennen suuria skaboja, viimeisen päälle opetettu esiintymään kehässä? Onko tuollainen automaattisesti se rodun hyvä tyyppi jota kannattaa käyttää jalostuksessa. Missä ovat kasvattajien omat silmät ja rodun tuntemus. Jos on kyse pääroduista niin unohdetaanko tahallaan koirassa olevan muutakin kuin vain sen pään?
Miksi kasvattajat eivät opiskele omaa rotuaan, miksi eivät pureudu sukutauluihin. Kasvatetaanko ainoastaan koiria jotka joku jostain toiselta puolelta maailmaa tuleva ulkomuoto tuomari joka ei edes tunne rotua palkitsee korkeasti. Sekö on se kaiken A ja O. Milloin kasvattajat alkavat ottaa vastuuta omista valinnoistaan ja unohtavat näyttelyarvostelut sinne minne ne kuuluukin. Voiko sellainen koira olla todella ulkomuodollisesti niin ylivoimainen joka on saanut joitakin korkeita palkintoja ja titteleitä, joilla laatuarvostelu skaala voi heittää aina vanhasta kolmosesta ykköseen.
Pitääkö sen koiran todella jota käytetään omata ensin loistava näyttelymenestys ja vasta sen jälkeen jossain viimeisenä kohtana koiran terveys. Ja aina ei siitä terveydestä ole merkintää mikäli rotu ei kuulu Pevisaan jätetään tutkimatta. Luonne tunnutaan unohtavan tyystiin. Vaikka se näyttelyitä kiertävä koira antaakin kosketella itseään niin onko kuitenkaan sen luonne kondiksessa, entä sukulaisten, jälkeläisten jne.
Milloin ollaan maltettu tutkia tai katsella valitun koiran aikaisempia jälkeläisiä, mikäli niitä on. Erittäin tärkeä kriteeri on se ettei TITTELIT PERIYDY.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olen seuraillut monia harrastajia jotka eivät vie koiraansa kotimaiselle tuomarille ollenkaan kun sieltä voikin tulla vaan h tai eh,jää monesti ulkolaisten suosimat erit siten saamatta.
Itse teen vaikeimman kautta,juoksen suomalaisilla arvostetuilla tuomareilla ja kunnioitan sitä mitä heiltä saa.jos saa :)
Koiraani katson itse kokonaisuutena ja päätän onko se jalostuskelpoinen,moni narttu on meillä vaan "elellyt"ja luonteenhan tiedän vain minä itse,ei tuomari.Ulkonäköjalostus näkyy hyvin nykyisin,harmi vaan että esim luonne jää kakkoseksi ja sitten on taas niin sitä eroahdistusta ja voi voi...
Itse siis painotan järjestyksessä:Luonne,tyyppi&terveys....
ihmeelliseen suuntaan. Olin todella järkyttynyt ja olen edelleen nykyilmiöstä. Viis veisataan mistään muusta kuin tuomarin sanelemasta kritiikistä, jota voi hyvässä lykyssä olla yksi pieni rivi. Ne aikaisemmat vaikkapa rodun kotimaan kasvattaja tuomarin kritiikit ja arvostelu ellei ollut mieleinen unohdetaan.
Ennen oli ja pitäisi olla nytkin, eli hyvä koira saa tuomarilta kuin tuomarilta vähintään vanhan ykkösen eli EH:N mieluimmin tietty ERI:n. On sitten tuomarin asia miten jatkossa sijoittaa, mutta laatuarvostelussa pitäisi olle hyvällä koiralla edellämainittu arvostelu skaala.
Myöskin on ilmennyt joissain roduissa huolestuttavaa asiaa sen pohjalta jos VETERAANI LUOKAN KILPAILIJA PESEE KAIKKI PUHTAASTI. Ei anna rodun tilanteesta mairittelevaa kuvaa.
sitten collieissa ne pari vetskua oli aina roppeja,moni tuomari sanoi jossain lehdissä että:kun nuorempi sukupolvi ei yksinkertaisesti näille vanhoille pärjää.
Sama on varmaan tosi monessa rodussa.
colliekehissä ne veteraanit vieläkin aika kovia ovat :)
täällä meidän suunnalla oli mies joka kasvatti ajokoiria.Ei enää vuosiin,liekkö elävien kirjoissa vielä.
Sille miehelle tärkeintä oli ajotaito ja haukku.Käytti jalostuksessa jopa värivirheellisiä koiria(eivät muuten periytyneet tietääkseni)ja tuumasi että perimä pohjaa on laajennettava.
Ei paljon näyttelyjä tainnut kierrellä mutta ajokokeissa siitäkin edestä.
Olin vaan niin pentu silloin etten edes ymmärtänyt miekkosen ajatuksen juoksua järkeväksi.
Meilläkin oli siltä mieheltä yksi koira.Pelkäsi vieraita mutta ajossa oli kuin kone.Eikä ollut rumakaan,tämän päivän moniin ajokkeihin verrattuna ulkomuoto oli loistava.
Ja kyllä monella kasvattajalla on käyttöpuoli ja pää ensin,sitten vasta ulkomuoto(katso vaikka peiliin) jos ne kirjoituksissa ja toisissa roduissa korostuu nämä ulkomuoto kasvattajat.
Juu,ja olen minäkin miettinyt tätä periyttämis juttua.Kerran oli "kakkosen"spanieli joka tuotti sertipentuja kolme sarjaa.Tuskin on ainut tapaus.
Mutta ostajat taitavat tänä päivänä kysellä niiden titteleiden perään.Kaksoisvalion pennut menee jo odotusaikana ja pihanperä koiran(voi olla käytännössä jopa parempi) pentuja kaupitellaan pitkään luovutus ajan jälkeenkin.Niin että osansa on ostajillakin.Kysyntä määrää tarjonnan.
koiran hankkiessa oli se että hankin koiran luotettavalta rotujärjestön sivuilla olevalta kasvattajalta. ulkomuodosta viis, titteleistäkään en ymmärtänyt. Toivoin ja uskoin vain siihen, että saan varmasti kasvattajalta hyväpäisen/terveen koiran ja vielä hyvän ohjeistuksen alkavaan koiraharrastukseen.
Edelleenkään en ostaisi yhtään "titteli" koiraa, koska kuten Uma sanoi: ne tittelit eivät periydy, niin siinä ollaan harvinaisen oikeassa.
Näiden hyväsukuisisten muotovalioiden pennuista ei kummastakaan tullut näyttelykoiria. Toinen oli suorastaan maanantaipainos, huonon karvanlaatunsa ja allergiansa takia.
Hyvä homma sanoisin jutustasi.
Oikeasti itse, vaikka kaikki sen nyt jo varmasti tietävät etten ymmärrä tuosta jalostuksesta/näyttelyistä hölkäsen pöläystä, mutta nyt menit asiaan joka on
varmasti monen "meikäläisen" ajatusta lähellä.
Onko ajatus kytenyt jo pidempään vai järisyttikö joku sinun maailmaasi tuolla näyttelyssä?
Olisitko itse valmis omien "näkemystesi/tuntemustesi" perusteella valmis teettämään pentueen koiralla joka ei olisi kilpailun kilpailua käynnyt?
Onko muuten griffonien rotuyhdistyksellä minkäänlaista seurantaa koirien terveystiedoista?
Meidän rotujärjestössä on nettisivuilla jatkuvasti avoinna kysely johon kerätään jalostustoimikunnalle tietoja koirien terveydestä (sen saa täyttää netissä itse).
Siellä kysellään hammaspuutoksista/allergioihin/sokeritauteihin ym. perinnöllisiin sairauksiin. Kyselyyn voi tietysti vastata nimettömänä mutta koiran rekisteritiedot ym. syntymäajat täytyvät olla tiedossa. Näin ollen jalostustoimikunta saa tietoa niin terveistä ja sairaista koirista.
Vielä muuten jalostuksesta yksi kyssäri: Voiko pentueessa vaikuttaa esim isovanhempien geenit noin ulkomuodollisesti vai tuleeko perimä pelkästään vanhemmista (ulkomuoto)?
Kysyit ilmeisesti Umalta. Vastaan kuitenkin lyhyesti.
Periytyminen on aika monimutkainen asia. siitä on tehty paljon kaavioita, mutta harvoin asia menee juuri kaavion mukaan.
Perimässä on geenejä jotka voi näkyä silloin tällöin hyvinkin monen sukupolven takaa.
Esimerkiksi vielä syntyy toisinaan Eurasiereita valkoisina vaikka tiettävästi rodun taustassa on vain 1 kpl ollut (Samojedi). Vanhassa linjassa ei ole valkoisia kun ei ole yhtään valkoista taustalla.
Vaikka olen päättänyt olla kirjoittelematta tänne, niin en malttanut olla laittamatta tätä koska se on osa alaani ja ammattiani.
Pyydän niitä jotka ei siedä minua älkää nyt hyökätkö.
periytyy sattuman varaisesti,eli joskus voi ilmetty edesmennyt iso-isä syntyä "uudestaan",useinkaan pennut eivät ole kopioita vanhemmistaan,tiettyjä linjoissa kulkevia piirteitä niissä toki yhdistyy :)
vaikka mölperi sotaan ja sen verran ittepäinen olen, että käytän kyllä omassa rodussani koiraa vaikkei olisi näyttelyn näyttelyä plakkarissa. En ole koskaan harrastanut ns. näyttelykoiria, minä haen terveyttä ja joskus olen jopa riskillä jalostanut.
Otetaan vaikka meidän Sissi, jolla on ihana väri ja täydellinen turkki. Koko iso nartuksi mutta ei kuitenkaan nollauttava koko. Sissi on pitkä kuin nälkävuosi, rotumääritelmä puhuu neliönmallisesta vankasta pienestä "ratsusta". Mutta Sissi on ideaalisen terve ja tervepäinen. Löysä etu osastaan, mutta riitävän kulmautunut edestä ja takaa. Se mikä Sissistä tekee minulle ainutlaatuisen on sen isänpuolinen suku ja se että tiedän ja olen omin silmin nähnyt ne koirat. Näyttelyistä meillä on kyllä sertti plakkarissa, mutta jokaisen saa valioksi kun tarpeeksi kiertää.
Samasta linjasta ja vanhemmista on Lilli-Putti, joka sitten taas onkin ulkomuodoltaan ihan toinen kuin sisarensa, eli sille tuli se jostain sieltä kaukaa jota jo hain Sissille, mutta Sissillä on kyllä antaa paljon pennuilleen. Sissillä kuten varmasti muistat oli pennut viime kesänä, ja yksi niistä oli ehdottomasti ylitse muiden, kolme oli niitä jotka tulevat vastaan tai niitä mahtuu periaatteessa 13 tusinaan.
Kyllä Griffoneilla on vähimmäisvaatimukset terveyden osalta. Eli Silmät ja polvet.
Ei tuolla näyttelyssä mikään järisyttänyt vaan olen pitkällä aikavälillä tutkinut ja lukenut eri yhdistysten julkaisuja.
Nykymaailmassa on kilpailu saanut liian suuren sijan kasvattajien maailmassa, ei välttämättä nähdä metsää puilta.
Seuraan periaatteessa niin monen rodun juttuja, koska olen utelias ja muista oppii aika paljon sellaisia juttuja njoita ei ole oman rodun piirissä tullut esille. Ystävät kaikki ovat jonkun rodun pitkän linjan kasvattajia ja se kun kuulun Sukokaan on laajentanut jo ennestään laajaa tuttavapiiriäni eri roduissa.
Kirjoitit asia joka on minua vaivannut vuosia, ja olen koettanut saada koiranomistajia ymmärtämään tuota.
Itseäni vaivaa lähinnä tuo terveys. Se näkyy jäävän monella toiseksi ulkonäön ja muun kustannuksella.
Helsingissä törmäsin siihen asiaan hyvin voimakkaasti.
En voinut olla ottamatta kantaa sillä niin hyvää asiaa ja hyvin kirjoitit.
Jos minä olisin kirjoittanut niin kaikki olisi kimpussani. Riippumatta siitä mitä tiedän asioista ja tunnen alaa.
Koiranomistajat kyllä kuuntelevat minua kun koiralla on on terveysongelma.
Se ei kylläkään tapahdu tällä forumilla.
En käy pitempään keskustelua aiheesta sillä tiedän tämänkin jo ärsyttäneen joitain.
Hyvää Joulua Sinulle.
tunnemmeko toisemme vai tiedämmekö toisemme siviilissä.
Et sinä mihinkään tunkeudu ole mukana vain.
Nykyään näkee roduissa huonoja etu osia, huonoja takaosia. hammaspuutoksia, purenta virheitä pahimpia en edes viitsi laittaa tähän. Arkoja tai agressiivisia koiria, tai täysin flegmaattisia. Koiran esittäjien kasvoilta ei enää juuri iloa näy. Jokainen hakee menestystä. Voittajaa ei onnitella.
Poikkeuksen ja aivan ihanan sellaisen muodosti nuori tyttö aivan ihanan koiransa kanssa kehässä. Ilo ja riemu loistivat molemmista kauas kehän ulkopuolellekin. Jopa vanha kyyninen Uma liikuttui ja pyyhki silmiään, kun parin esitystä seurasi. Tyttönen kuittasikin esittämälleen koiralleen PMV-05 tittelin ja korjasi koko pöydän. Halasi jopa minua ja vesi valusi molempien silmistä.
Tämä meni nyt vähän OT:ksi,mutta kävin jalostustietokannassa kattelemassa " yhteisen ystävämme" tilastoa.Pikkasen oli rotuja näin virallisestikin,saati sitten...
Ja sisäsiitoskertoimissa löytyy..hupsista vaan :O)
Voi elämän kevät taas kerran.Ja kauppa käy...