Sieltähän ne kuukautiset alko, tänä aamuna. voi että olen masentunut. Toinen yrityskerta oli ja kovasti toivoin että nyt tärppäisi. Tiedän että raskaaksi tuleminen voi kestää vaikka kuinka kauan, mutta silti mielessä pyörii pelko siitä että en ehkä saa ikinä lasta... Olen vielä nuori (25) ja tiedän että vielä on aikaa, mutta silti niin pelkään. Lohduttakaa minua ja kertokaa onko samoja kokemuksia ja ennen kaikkea kertokaa, että teillä on lopulta tärpännyt vaikka siihen on mennytkin aikaa.
surullinen
uni
3422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensimmäinen lapsi sai alkunsa ns.vahingossa vuoden seurustelun jälkeen. nyt poika 3v3kk. Viimevuoden maaliskuussa jätin pillerit pois, vajaaseen vuoteen ei tullut tulosta, sitten helmikuussa 2005 huomasin olevani raskaana, kaksi päivää siitä meni kesken. Sitten heinäkuussa taas plussasin, mutta meni kesken rv12.. nyt keskenmenon jälkeen tullut kahdet menkat ja kolmansia "odottelen" alkaviksi joulun jälkeen.. yritys on taas kova.
Ei sinun kannata stressata sitä raskaaksi tulemista, vaikka tiedän että kuume voi olla kova ja itsekkin olen oikea hätähousu mutta pitää yrittää malttaa. Voithan kokeilla ovistestien tekoa että näet millon ovuloit, silloin ainakin voi ajoittaa pupuilua oikeille päiville. Onnea yritykselle vain :)
Meillä on yritystä takana nyt vuosi...kuvittelin silloin yrittämisen alussa että lapsen teko on yksinkertaista.Että tulisin samantien raskaaksi.Tosin nyt sitä ajattelee ihan eritavalla.Jätettiin ehkäisy marraskuussa-04,toukokuussa sain terolutit (pitkän kierron takia 25-50pvä),syyskuussa sain tietää olevani raskaana vaikka hedelmöitys oli tapahtunut jo heinäkuussa (menkat tuli silti ja testi näytti negaa)syyskuunlopulla leikattiin kohdunulkoinen ja poistettiin toinen munajohdin,sen jälkeen ei olla yritetty (3kk tauko pitää olla)Tässä kuussa aloitimme taas yrityksen...Nyt ollaan asenteella "tulee jos on tullakseen".Älä hätäile,sitä toivoo kovasti että tärppäisi mutta mitä kovemmin sitä toivoo niin sitä huonommin tärppää-ainakin minulla.Kyllä te vielä oman käärön saatte!Plussa onnea meille kaikille ja hyvää joulua... :)
No näin kävi mullekin sitten tänään iltapäivällä. Lähetin lapset koulusta kotiin, ja ehdin vessaan ensimmäisen kerran työpäivän aikana. Stressi kai purkautui (viimeinen kunnon koulupäivä) ja menkat alkoivat. Itku tuli, vaikka tämä oli vasta eka kerta kun yritämme. Vauvakuume on aivan valtava, eikä asiaa helpota se, että työskentelen lasten kanssa. (Vaikka moni voisi luulla, että pienten lasten luotsaaminen veisi vauvakuumeen ja toisi järkeä päähän. :)) Ei auta kun ottaa rennommin seuraavan kierron aikana, ja lopettaa kaikki nk. taikamenot (greippimehut ja muut).