Huurrekukkia #1

Ginny heräsi lämpimässä pylvässängyssään Tylypahkassa. Hän venytteli hetken kuin kissa, ei ihme että hänen suojeliuksensa oli naarastiikeri. Koukkujalka hyppäso Ginnyn viereen. Lattia taitaa olla kylmä, koska Koukkujalka hyppäsi viereeni, Ginny ajatteli. Hän laittoi paksut villasukat jalkaansa ennen lattialle astumista.

Suuressa Salissa ei ollut paljon oppilaita, sillä huomenna olisi jouluaatto. Kun Ginny antoi katseensa kiertää, hän huomasi jopa Malfoyn Luihiusten pöydässä. Ohho, tuo lellipentu ei mennyt kotiinsa, Ginny ajatteli. Hän istui Rohkelikkojen pöytään Harrya vastapäätä. Huomatessaan tutun tunteen vatsanpohjassaan, hän tajusi olevansa taas rakastunut Harryyn. Voi ei, se on aina niin vaikeaa, hän ajatteli.

-Mikä sinun on, Ginny. Et näyä voivan kovin hyvin, Ron kysyi huolissaan. Pahaksi onneksi Malfoy sattui kulkemaan juuri silloin ohi.
-Ohhoh, onkos Ron huolissaan pikkusiskostaan. Saako hän sinulla seisomaan? Malfoy ilkkui.
-Sinä senkin... Ron mutisi liian vihaisena puhuakseen.
-No en minä ollut tosissani, sinähän olet homo, Malfoy jatkoi.

Astiat kilisivät ja kurpitsamehupikarit kaatuilivat, kun Ron nousi seisomaan motatakseen Malfoyta. Ihme kyllä, hän onnistuikin, ja Malfoyn kalpealle poskelle valui verinoro.
-Ohhoh Weasleyta, mistäs ole noin paljon rohkeutta ja voimia saanut, Malfoy ilkkui ja hävitti veren pelkällä taikasauvan heilautuksella.


Ruokapöytä kutsuu, mutta jatkelen pian halusittepa sitä tai ette. Muuten kritiikki ei minua lannista, eli sama uudestaan: tätä lystiä riittää.
Kappalejakoja oudoissa paikoissa, sori, mutta toivottavasti helpottaa lukemista... x)