viime vuonna poistettiin kansallisista kisoista ns. 8-sarjat. seurat järjestivät kansallisissaan pk-sarjoja alle 8-vuotiaille. nyt nekin on kielletty, eli alin sarja saa olla 10 ja siihen osallistua 9 ensi vuonna täyttävä. miksi? yleisurheilussakin saa tuoda vaikka miten nuoren 9-sarjaan, samoin suunnistuksen kansallisissa kisoissa saa vaikka 5-vuotias osallistua 10-sarjaan.
miksi kilpaileminen kielletään niiltä innokkaimmilta, joille touhu ei ole vielä hampaat irvessä vääntämistä? kyllä asia on niin, että muutaman vuoden päästä ei riitä kilpailjoita enää mihinkään sarjaan! lapsi, joka oppii käymään kisoissa, käy niissä vanhemapanakin. ja se syy, että lapsia kuljetettaisiin liikaa on puppua. jos sellaisia vanhempia löytyy, jotka kulkevat kisoissa monta kertaa viikossa, kulkevat he vaikka kansallisissa olisi mitä sarjoja. he kulkevat vain kauempana niiden sarjojen perässä.
mitä JÄRKEVIÄ syitä löytyy?
miksi kilpaileminen kielletään niiltä innokkaimmilta, joille touhu ei ole vielä hampaat irvessä vääntämistä? kyllä asia on niin, että muutaman vuoden päästä ei riitä kilpailjoita enää mihinkään sarjaan! lapsi, joka oppii käymään kisoissa, käy niissä vanhemapanakin. ja se syy, että lapsia kuljetettaisiin liikaa on puppua. jos sellaisia vanhempia löytyy, jotka kulkevat kisoissa monta kertaa viikossa, kulkevat he vaikka kansallisissa olisi mitä sarjoja. he kulkevat vain kauempana niiden sarjojen perässä.
mitä JÄRKEVIÄ syitä löytyy?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Nuori Suomi ideologian perusteella kilpaileminen on haitallista lapsille. Siksi lapsien kilpaurheilu kielletään Suomessa kaikissa lajeissa. Jalkapallo taisi olla ensimmäinen kielletty laji.
huomannut, että suunnistuskisoissa ei ole alaikärajaa 10-sarjaan ja yu-kilpailuissa 9-sarjaan pääsee myös vaikka miten nuoret.
ei mitään järkeä, sillä lapset kilpailevat jo luonnostaan. jos joku ei halua, ei niihin kisoihin ole pakko mennä, mutta suurin osa tuntemistani lapsista haluaa!
Piirin kilpailukalenteria odoteltiin innolla. Kun sen sitten hyppysiin sain ja sitä pojan kanssa yhdessä tutkittiin, oli oma ja lapsen kummastus kova: missä olivat ne kaikki 8-sarjat kansallisista. Pieni kyselykierros ja selkisi, ettei niitä enää ollut. Ja poika on viime keväästä asti odottanut, että viimeinkin olisi päässyt "ikäisiinsä" hiihtämään. Sanoi sitten, että voin mä tuonne 10-vuotiaisiinkin mennä, kaikki kummiskin palkitaan. Toinen kummastus, kun selkis, että seurat eivät enää saa sinne nuorempia kisaajia ottaa.
Kummallista. Useimmat tuntemani alle 10-vuotiaat ja vanhemmatkin käyvät ne muutamat lähiseurojen kisat, eli n. 5-7 kpl. En usko, että tuommoinen rupeama on lapselle mitenkään haitallista. Omalle ainakin oli aikamoinen pettymys, kun ei päässyt ikäisiinsä ja sitten vielä osallistumisoikeus 10-sarjaan evättiin. Täälläpäin on piirikunnallisia harvassa, missä se 8-sarja olisi saattanut ollakin.
Poika ei ole paljon viitsinut nyt suksilla käydä, kun "kerran ei pääse kilpailuihinkaan". Muut lajit kiinnostavat, mm hallikisat, joihin pääsee nuoremmatkin.
Jos Hiihtoliitto haluaa, että laji kuolee, tämä lasten kilpakielto on varma keino sille. Juuri nämä 8-12 sarjat ovat olleet runsaslukuisimpia osallistujamääriltään ja kun mennään 16-18 sarjoihin, on hiihtäjiä ollut enää muutama.
Osaako tosiaan joku vastata, mitä järkeä?
kilpailuttamaan lastanne. Olen vuosien varrella monesti katsonut alle kymmenen vanhan lapsen kilpailuttamista ja olen todella ollut vihainen.
Teistä vanhemmista moni pitäis panna linnaan toiminnasta, sillä pieni lapsi kun tulee maaliin hän ei ymmärrä kellon armotonta käyntiä vaan katsoo teitä (isää tai äiskää), valitettavasti teidän naamastanne näkyy pettymys ja oman lapsen halveksiminen, heikon suorituksen takia.
Muistakaa se, että lapsenne, vaikka tulee viisi minsaa muitten jälkeen maaliin niin otatte hänet halaukseen ja kehutte hänen suoritustaan.
Tämän kun ymmärrätte niin huomaatte, että ei ole mitään väliä vaikka lapsenne kilpailisi isompiensa sarjassa, tulos on aivan sama.
Muistakaa myös kotona, että ei jaotella lapsia voittajiin ja häviäjiin, vaan osallistujiin.
Kiitoksia myös päättäjille oikeansuuntaisista päätöksistä.
on hiihdetty lapsen ehdolla. Vaikka kilpailuihin on ilmoitettu ja hän sanoo kisa-aamuna, ettei huvitakaan, ei ole lähdetty. Olen sitten vain seuralle ilmoittanut poissaolosta. JA maksanut itse silti sen osallistusmaksun, jos sitä on edellytetty. Tosin näitä aamuja oli viime talvena 2.
Lapseni on tullut monta kertaa maaliin viimeisenä. Silti hänen suorituksensa on ollut minulle tärkeä ja hieno ja varmasti olen hänelle sen kertonut. Ja aina ennen kilpailua olen kertonut, että pääasia että tulee maaliin.
Totta on, että siellä latujen varsilla on joitakin vanhempia, jotka naama punaisena huutavat, että lujempaa. Vaikka varmasti se lapsi parhaansa tekee, sillä kyllä nämä pienemmätkin aika äkkiä tajuavat kisassa olevansa. Ja juuri nämä vanhemmat kuljettavat lapsiaan liian usein kisoissa. Mutta nämä vanhemmat ovat marginaaliryhmä. Miksi heidän takia pitää muiden kärsiä?
Kirjoitin, etä poikani pettymys, ei omani, oli suuri, kun ei päässytkään jo keväästä odottamaansa sarjaan. Ja kun vielä kiellettiin siihen 10-sarjaankin osallistuminen, oli miehen mieli maassa. Hän itse nimittäin olisi sitten oman sarjan puuttuessa halunnut tällä kertaa 2 vuotta vanhempiinsa, vaikka tiesi, että olisi siellä luultavasti viimeinen. Eli ei meillä ole jaoteltu voittajia jä häviäjiä. Ja suurin osa tuntemistani vanhemmista noudattaa samaa linjaa.
Oma seuramme järjestää yhdet nappulahiihdot talvella, ei muuta. Naapurikunnan pankki sitten toiset. Siinä on kisatarjonta täällä päin. Kansallisia kisoja on lähellä, mutta ei enää sarjoja niissä. Piirikunnallisia on 8-sarjoineen kauempana. Ja olenpa aika monen kuullut sanovan, että niihin nyt sitten lähdetään... parinsadan kilsan päähän. Eli sekö oli hiihtoliiton tarkoitus: Kieltää lasten kilpahiihto lähistöltä, että ne muutenkin liikaa kuljettavat vievät lapsiaan kauemmaksi?
Kyllä kilpahiihtäjät häipyvät tällä menolla. Lapsi, joka tottuu käymään lapsena kisoissa, käy siellä myös vanhempana. Ei se murrosiän kynnyksellä oleva yli 10 vuotias enää hiihtokilpailuihin lähde, kyllä muitakin lajeja on, mistä valita. Sehän on juuri se lopettamisikä hiihdossa.
mm. tällä alueella on tiedossa parikin tapausta joissa lapsia hiihdätetään kilpaa aivan liikaa.
mm. viikolla yhdet kisat, esim. iltahiihdot, sitten viikonloppuna molempina päivinä yhdet kisat. eihän tuollaisessa ole mitään järkeä.
toinen syy, kansallisissa kisoissa on yleensä kovia yleisen sarjan hiihtäjiä eikä todellakaan ole mukavaa kun siellä on "pujottelukeppejä" latu täynnä ja ties missä muuallakin. joissain paikoissa on ollut tuollainen tilanne, muttei kaikissa. en itse hiihdä kuintekaan yleisessä enkä omasta mielestäni kuulu vielä koviin hiihtäjiin, siihen on vielä matkaa.
kannattaisi melkein kääntyä hiihtoliiton johdon tai vaikkapa lajipäälliköiden puoleen ja kysellä hieman että miksi tuollainen päätös on tehty.
pieniä lapsia varten on mm. lasten hiihdot, hippohiihdot, etc, joissa kaikki palkitaan eikä voittaminen ole pääasia, tosin onko se pääasia, mutta parastaan varmaan kaikki lähtevät tekemään.
sarjat on hiihdetty ekana, että latu olisi sen jälkeen auki näille isommille menijöille. Itse en ole huomannut tapauksia, että pieni olisi ollut isompansa edessä. Sellaisia olen kyllä huomannut että jotkut hs-ikäiset "tähdet" ovat tukkineet pienten kilpareitin lämmittelykierroksellaan.
Ja tuosta palkitsemisesta: hiihtoliitto on ainakin ennen suositellut kaikkien alle 12-vuotiaiden palkitsemista ja kaikki tietämäni seurat niin tekevät. Jotkut seurat palkitsevat nuorten hiihdoissa kaikki osallistujat.
Voisivat tosin seuratkin näissä palkitsemisasioissa joskus katsoa peiliin. Monesti on kolmelle parhaalle mahdottomat pytyt ja tavarat varattu ja sitten sille neljännestä eteenpäin karkkipötkö... Eli nämä alle 12-vuotiaat pitäisi kaikki palkita samalla lailla, vaikka pienellä pytyllä, ettei se voitontavoittelu ja paremmuusjärjestykseen laitto korostuisi.
sarjahiihtomuotoiset kilpailut riittävät alle 10 vuotiaille. Mestaruushiihdot sitten kevätkeleillä. Antaahan ruokahalun kasvaa!!!
Niille, joiden mielestä Hiihtoliitto on tehnyt oikean ratkaisun:
Ihan samaten voisi alkaa arvostelemaan sellaisen lapsen vanhempia, joka käy vaikka kerran viikossa pianotunnilla. Voi kauhea, lapsiparka, kun kunnianhimoiset vanhemmat pakottavat lapsen JOKA VIIKKO soittotunnille, eikö vähempi riittäisi ja pianotunteja joka viikko vain yli 10 vuotiaille. Nuoremmille riittää 2 kertaa vuodessa joku kiva lauluharjoitus...
Entäs ne, jotka vaikka pelaavat pesäpalloa ja käyvät viikottain harjoituksissa. Entä partiolaiset, kokoontuvathan hekin kerran viikossa jo 7 vuotiaista...
Ja uskallan väittää, että kisa/vko on yleensä maksimi nuorille hiihtäjille. Poikkeuksia on, eli vanhempia jotka tosiaan vievät lapsilta kyselemättä, mutta heitä eivät säännöt estä. He etsivät kisansa vaikka mistä.
Järjestetäänkö 10 vuotiaille pianonsoittokilpailuja ? Ja miten arvostellaan, kuka soittaa nopeimmin nuottivihkon läpi vai kuka saa eniten pianosta ääntä lähtemään ?
kyllä tässä asiassa ei ole ajateltu asiaa loppuun saakka.Meillä täällä pohjoisessa ei ole aina mahdollisuuksia harrastaa ja kilpailla oikein muissa lajeissa kuin,maastohiihdossa.
Omat lapseni ovat todella pettyneitä ko.päätöksestä,samoin myös heidän kaveripiirinsä.
En ole koskaan pettynyt lasteni hiihtoaikoihin tai sijoitukseen kilpailuissa.Päinvastoin se kasvattaa kun ei aina voita tai tule hyville sijoituksille.Lapselle tekee kasvatuksellisesti hyvää,kun tulee pieniä pettymyksiä.Aikuisena jaksaa sitten vaikeat asiat paremmin käsitellä.
Lasta pitää osata valmentaa lapsenehdoilla ja kilpailuihin osallistutaan myös heidän innostuksensa mukaan.
Olisi kiva tietää kuka tällaisen päätöksen takana on?Onko heillä itsellään edes lapsia?
Lapsien elämään kuuluu luontaisesti kilpailu,kilpailevathan he jo koulussa siitä,kuka on hyvä oppilas.Kielletään siis lapsilta myös opiskelu,sehän voi vaikka vahingoittaa heidän itsetuntoaan!!
häirikkövanhempia, jotka elävät oman lapsensa mukana uudestaan omaa lapsuuttaan.
Niitähän on jokaisessa kilpailussa muutamia yksilöitä. Kieltämättä osa vanhemmista osaa kannustaa oikein lastaan mutta eihän heidän vuokseen tätä suositusta ole annettukaan.
Lapsi antaa kaikkensa kilpailussa ja maalissa isän ja äidin naamasta näkee heidän suuren pettymyksensä niin lapsi kuin toimitsija.
Siinä maalissa esiinnytään reilua ja ymmärtäväistä huoltajaa mutta sivummalle mentäessä kuulee todellista tekstiä: "Etkö sinä saatanan tunari ja vetelys halua hiihtää." "Sinähän saatana hävisit pikku tytöillekkin."
Jos haluat niin minä kerron kuulemiani kommenttia lisää sillä nuo ovat sieltä kevyemmästä päästä, joita olen vuosien kuluessa kuullut.
Harvat ovat ne lapset jotka ovat jatkaneet aikuisten sarjaan saakka, saatuaan nämä ymmärtämättömät vanhemmat.
Monesti näki myös isän tai äidin tuovan lapsensa autolla ladulle ja komentavan lasta hiihtämään. Hakemaan tulivat tunnin tai kahden kuluttua. No, lapsi värjötteli radalla ko. ajan ja sai taas kilpailun jälkeen melkoisen sanaryöpyn, ehkä kotona ruumiillista kuritustakin.
Osa vanhemmista oli niinsanottuja kyttääjiä. He piilottelivat jossainpäin rataa ja perhana, jos lapsi uskalsi ottaa vähän löysemmin niin mörkö ilmetyi kiven tai puuntakaa "ja ei kun melkoinen ripitys".
Kyllä näitä vanhempia on, valitettavasti. Mutta niitä on joka urheilulajissa ja joka luokassa vanhempina, joka harrastuksessa. Kyse onkin nyt siitä, pitääkö näiden muutamien kouhojen takia kieltää kilpaurheilu kaikilta lapsilta. Ja mitä luulette; ovatko nämä vanhemmat fiksumpia sen lapsen maagisen 10 v rajan jälkeen?
Olen itse nähnyt myös niitä pahimpia tapauksia. Myönnän syyllistyneeni myös itse moiseen, tosin tietämättäni. Eli kun poikani kúlki näissä "pikkusarjoissa", hän tykkäsi kovasti kannustamisesta, eli huutaa piti joka mutkassa, että hyvä hyvä, jaksa vielä, ym... kun sitten tein samaa vanhimmalle tytölleni, hän tökkäsi sauvat maahan, pysähtyi ja tokaisi: mähän hiihdän. oo hiljaa, Eli lapset ovat erilaisia. Mikä saattaa kuulostaa kauhelta mölyltä jonkun korvissa, siitä toinen tykkää. Tosin näitä "saatanan tunari" huutoja en ymmärrä, eikä niitä saakaan ymmärtää.
Mutta meillä ainakin on 1 pettynyt 8-sarjalainen, oikeastaan 7-sarjalainen vielä, kun kisat ovat vähissä tänä vuonna. Ja itseäkin harmittaa seuraavasta syystä: Ihan ylpeilemättä kun totean lapseni olevan kohtalaisen hyvä hiihtäjä ja voittavan turhan ylivoimaisesti paikalliset nappulakisat, olisin toivonut hänelle "kovempia" vastuksia isommista kisoista. Ettei ylpistyisi liikaa ja oppisi, että kisoihin lähdetään vaan voittamaan...
Onhan sellaisiakin vanhempia tietysti, jotka haluavat että lapsi saa hiihdosta hyvän harrastuksen ja terveelisen elämäntavan, mutta tänäpäivänä suurin osa aikuisista elää lastensa kautta, jotain omaa unelmaansa ja harjoituttaa lastaan aivan liikaa, jolloin lapsesta tulee "teinitähti", joka muutaman vuoden kuluttua kyllästyy hirveeseen harjotteluun ja lopettaa. Siis tässä painava syy, jos halutaan kovia nimiä aikuisenakin. Ei kukaan enää parinvuoden kuluttua muista sitä teinitähteä.
Ja olen erimieltä siitäkin, että jos lapsi ei saa tarpeeksi nuorena kilpailla, ei hän opi siihen...pötyä. Kyllä sitä kerkeää myöhemminkin. Pikemminkin on vaarallista aloittaa lapsen kilpailuttaminen liian ajoissa. Onko se enää leikkimielistä, jos 8v. lapsi kilpailee jo täyttä häkää. Siinähän menee lapsen into urheilla.
Näin se vaan on !
"...jos halutaan kovia nimiä aikuisenakin..." Kuka haluaa lapsestaan kovan nimen aikuisena? En minä ainakaan. Siihen rääkkiin, mitä huippu-urheilu vaatii? Jos onnistut, huutavat kaikki glooriaa ja jos et, kaikki haukkuvat, olet vapaata riistaa.
Tiedän jo nyt, ettei lapsillani ole tarvittavia lahjoja ns. huipulle aikuisena. Eikä tarvi ollakaan. Kyse on vain siitä, että he haluavat käydä kisoissa, saada palkintoja (se lienee aika tärkeä juttu), nähdä seurakavereita (niitä ei hiihdossa paljon muualla näe kuin niissä kisoissa - meidän seurassa ei ainakaan). Kyse ei siis ole mistään huippujen kasvattamisesta.
Ja siitä leikkimielisyydestä. Vanhempiaan ei lapsi voi valita. Onneksi useimmilla on sellaiset, jotka vievät kisoihin ja "harjoittelemaan" lapsen ehdolla. Se on jokaisen pääkopassa, miten vakavaa haluaa touhun olevan. Ja en todellakaan ymmärrä miten se lapsi vahingoittuu, jos 8-vuotiaana kilpailee. Jos vanhemmat sisaret käyvät kisoissa, koko perhe on takuulla mukana. Olisihan se sille 8-vuotiaalle mukavaa, jos olisi kisapaikalla omaakin tekemistä, eli se oma sarja, missä hiihtää.
Oma poikani tykkäsi kovasti hiihtää viime talvena ja se myös näkyi sitten kisoissa; oli tuloksissa kärjessä piirimme kisoissa miltei joka kerta. Tänä vuonna on muut harrastukset vieneet enemmän, joten on hiihetty vähemmän, ja se myös näkyy; oman ikäiset menevät minuuttia lujempaa 2 km:n matkalla. Ja tiedättekö mitä? Ei haittaa meistä kumpaakaan. Me käymme hiihtokisoissa (myös monissa muissakin kisoissa) siksi, että siellä on kivaa, saa palkinnon (onneksi tuon ikäiset vielä palkitaan kaikki) ja näkee tuttua porukkaa...
lapsen itsetunnolle vaarallista, kun lapsia laitetaan paremmuusjärjestykseen. Ainakin pitäisi sitten olla vähintään joka kuukaudelle eri sarjat, ettei lapsi vain joudu ylivoimaista vastustajaa vastaan samaan sarjaan. Kun oikein kellolla mitataan aika, kuka hiihtää nopeimmin. Ja koska kaikki eivät voi olla ykkösiä, on perempi ettei ole kukaan. Katsos, kun lapsi täyttää sen maagisen ikärjan 8, vaikka sitten joulukuussa, tänä vuonna, hän sitten saakin, simsalabim, osallistua 10-sakkiin! Hän on nyt sitten tarpeeksi kypsä ja vanha koluamaan vaikka kaikki Suomen kansalliset kisat läpi. Mutta lapsi, joka täyttää vasta parin viikon päästä tammikuussa on liian kehittymätön kulkemaan vaativissa kansallisissa kisoissa.
Jos kerran hiihtoliiton pitää kieltää sarjoja ja rajata osallistumisoikeutta, niin kieltäisi kansalliset sarjat sitten kaikilta alle 14-vuotiailta ja piirikunnallisiinkin pitäisi olla pääsy vasta 10-sarjoihin. SILLOIN voisi nämä kouhot vanhemmat viedä vähemmän. Muuten tässä ei ole mitään järkeä.
Olen samaa miettinyt, että mikä sai hiihtoliiton tekemään moisen päätöksen, kun tosiaan muissa lajiliitoissa ei kilpailua ole kielletty tai osallistumisoikeutta rajattu. Miksi juuri hiihtokisoissa kuljettaminen on niin pahuksen vaarallista ja vahingollista?
Hiihtopiirejä on erilaisia. Olen usean alueella asunut ja todennut, että joissakin on näitä piirikunnallisia kisoja enemmän, mistä löytyy sarjoja pienimmillekin. Sitten on taas piirejä (missä nytkin asun), missä kansalliset kisat ovat pääosassa ja pienimpiem sarjat jäävät pois.
Ja se todella on puppua, että lapsi väsyy, jos viedään liikaa (sellaisia lapsia on ehkä 1/30) ja sitten lopettaa kyllästyneenä 14-vuotiaana. Itse kun hiihdin, alkoivat sarjat yleensä 12-vuotiaista isommissa kisoisa ja silti se 14 oli se lopettamisikä silloinkin.
Huvittavaa on ollut nyt seurata, miten liikuttavan tarkasti pidetään kiinni tästä uudesta säännöstä, kun kaikkia vanhoja on surutta rikottu. On otettu lisensittömiä hiihtäjiä kilpailuun, on annettu kirittää hiihtäen vieressä, on otettu piirikunnallisiin piirien ulkopuolisia, on arvottu palkintoja saman ajan saavuttaneiden kesken. Milloinkahan näen ajan, että hiihtoliitto puuttuu yhtä jyrkällä kädellä näihin rikkomuksiin? Koska mielestäni on vakavampi rike se, että kisoissa hiihtää kilpailija, jolla ei ole vakuutusta eikä näin ollen lupaa olla siellä (ei lisenssiä) tai se, ettö isukki kirittää naama sinisenä lapsitähteään menemään lujempaa ja tukkii itse takanatulijoiden tien, kuin se että, kansallisessa 10-sarjassa hiihtää 8-vuotias lapsi.
Kumpi tosiaan on vakavampi rike; vuotta liian nuori lapsi kilpailussa vai lisenssitön kilpailija siellä? Hullulta tuntuu rajoittaa osallistumisoikeutta eri säännöin!
Tuntuu uskomattomalta kun 4 vuotias hiihtää pururadalla 6 km hoitopäivän jälkeen. Tykkääväthän ne miellyttää isää ja äitiä voittamalla hiihtokilpailuja ja toivovat että vanhemmat ovat ylpeitä lapsista. Mutta rajansa kaikella.
joka pakotetaan hiihtämään 6 km pururadalla, näytät jotain mitä ei ole olemassa. 4-vuotiaiden hiihtokisat ovat sitä paitsi joitakin hippohiihtoja, jossa matka on 300 m ja kaikki saavat sen mitalin kaulaansa.
eilen kävin lasteni kanssa hiihtämässä, iät heillä 6 ja 8. itse hiihdin omaa vauhtiani, samoin lapset. lopuksi laskettiin mäkeä. ise hiihdin 9 km, vanhempi 6 km ja nuorin 4 km. itse vauhtinsa määräsivät ja itse halusivat lähteä. ja kisoja kolutaan joka viikonloppu, laasten halusta. nyt kun ei 8-vuotiaille kauheasti kisoja ole, mennään kauemmaksi. ihan vaan siksi, että lapset tykkäävät, ei siksi, että minä olisin ylpeä. ja sijoitukset ovat olleet keskitasoa, eli voittamaan ei ole lähdetty.
Isä tai äiti hokee vielä yksi kierros... kyllä nyt on hiihdettävä.....
ei se lapsi pakolla hiihdä, omat ei ainakaan. ja vaikka hiihtäisivätkin, niin se harraste loppuu lyhyeen, eli kisaikään asti ei lapsi jatka.
myönnän kyllä itsekin syyllistyneeni maanitteluun, että "vielä yksi kierros" jos itse olen tai isoveli on halunnut hiihtää enemmän (eli kauemmin) kuin pieni. mutta se maanittelu päättyi siihen, että isoveli jatkoi kierrostaan yksin, kun pienempi otti sukset jalastaan ja lähti autolle, siinä sitten istuttiin autossa ja odoteltiin veljeä saapuvaksi.
ihan oikeasti olen kuvitellut, että lapsi ei pakolla hiihdä. omani eivät ainakaan. kun mitta on täysi ei mitkään maanittelut auta, uhkailla en ole yrittänytkään.
päätöksestä olen silti sitä mieltä, että tyhmä on. omani ovat ainakin kovin pettyneitä, kun sarjat ovat vähenentyneet.