Yleensähän se menee niin, että äiti on se joka jää yksinhuoltajaksi/lähivanhemmaksi kun pariskunta eroaa. Syy lienee se, että miestä ei usein kiinnosta hoitaa niitä lastaan niinkun pitäisi.
Mutta onko kenelläkään kokemuksia siitä kun mies saakin huoltajuuden? Mitä tähän vaaditaan? Riittääkö että mies on se jolla on vakaampi talous (=vakituinen työ ja parempi palkka), ja on viettänyt enemmän aikaa lasten kanssa ennen eroa kun äiti?
Oletetaan että molemmat muuten tasaväkisiä.
Mutta onko kenelläkään kokemuksia siitä kun mies saakin huoltajuuden? Mitä tähän vaaditaan? Riittääkö että mies on se jolla on vakaampi talous (=vakituinen työ ja parempi palkka), ja on viettänyt enemmän aikaa lasten kanssa ennen eroa kun äiti?
Oletetaan että molemmat muuten tasaväkisiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ainakin vahva pohja huoltajuudelle, mutta pääsääntöisesti lapset menevät äidille. Todennäköisesti jos tuossa tilanteessa asia ratkaistaan oikeudessa, tuloksena on yhteishuoltajuus. Jotta isä saa yksinhuoltajuuden, on hänen kyettävä osoittamaan äidin kyvyttömyys vanhempana tai äidin luovuttava huoltajuudesta vapaaehtoisesti.
Myös lapsia kuullaan, jos he ovat tarpeeksi vanhoja.
Yleensä yhteishuoltajuus silti säilytetään vaikka lapsen/lapsien asuminen määrättäisiin isälle.
Jos on kyse kovin pienestä lapsesta,yleensä äidille myönnetään lähihuoltajuus mutta tunnen tapauksia jossa isälle on annettu huoltajuus ja lapsi on ollut alta 3 vuotias. (1½v,2v,3v4½v ja siis eri perheistä).
Tänä päivänä kuitenkin isät ovat heränneet myös siihen todellisuuteen että heilläkin on mahdollisuus lähihuoltajiksi ja yhä useammin se myös isille myönnetään.
Sain muksut, koska lasten äiti tajusi voimiensa olevan riittämättömät muksujen huoltamiseen ja hyvä näin. Nyt on ainakin perhe ja kunnon asunto vaikka vaimoa ei olekaan.
Meillä on silti yhteishuoltajuus. Lasten äiti on kyllä puhunut, että hän joskus tulevaisuudessa ottaisi lapset takaisin itselleen tai toisen heistä (kuopuspojan, äidin lellikki). En ole tuosta viitsinyt etukäteen peistä taittaa, mutta en kyllä vapaaehtoisesti lapsistani luovu, kun olen heidät kerran oman kattoni alle saanut. Toivon mukaan tuo asia tulee ajankohtaiseksi vasta siinä vaiheessa, kun lapsienkin mielipide painaa jo vaakakupissa. Silloin lienee minullakin paremmat mahdollisuudet pitää muksut.
Veikkaan, että käytännössä äidin täytyy olla melko rappiolla, että lapset määrätään isälle, jos sopimusta ei vapaaehtoispohjalta synny. Tässä asiassa sukupuolet eivät todellakaan ole tasa-arvoisia.
luovuttuaan että ole luottavaisin mielin.
Ei lapset ole heittopusseja joita voi hoitaa silloin kun sattuu huvittamaan.
Helppoko se on sitten lapsia vaatia kun toinen on ensin vuosia hoitanut ja tehnyt raskaimman työn ja kasvattanut.
Hyvä että tajusi ettei voimavarat riitä ja sait lapset itsellesi.
t. yh-äiti
Huomaa että olet yh :| Voin kuvitella äidin väsyneen jos ei ole saanut huokaista kunnolla välillä vaan on "joutunut" siihen asti yksin huolehtimaan lapsista. Minusta ei ole ollenkaan hyvä että isä sai lapset, liian jäärältä vaikuttaa. Vaikka lapset onkin itsellä, pitää silti ajatella myös sitä toista, sitä joka joutuu olemaan erossa lapsistaan.
...yleensä se huoltajuus menee automaattisesti äidille. Meillä meni niin, että sosiaalihuollossa automaattisesti annettiin äidille lähihuoltajuus, VAIKKA hän itse sanoi, että hän ei jaksa pitää huolta pienestä lapsesta (2 v.). Pari vuotta maksoin elareita ja hoidin lasta, kunnes äiti itse otti yhteyttä ja sanoi, että olisi aika sopia niin, että lähihuoltajuus tulee minulle. Näin tehtiin ja nyt on kaikki kunnossa. Mutta sinulle neuvoksi, jos äiti on mielestäsi siinä kunnossa, ettei jaksa lasta huoltaa, älä pistä nimeäsi paperiin ennen kuin siinä lukee, että sinä olet lähihuoltaja/yksinhuoltaja! Muutoin, tee sopimus, jossa molemmat vietätte aikaa sopivasti lapsen kanssa. Ei sinun tarvitse tyytyä joka toiseen viikonloppuun.
Jos ero menee kädenväännöksi niin ei lapsia helpolla isälle määrätä. Mutta jos on keskusteluväleissä niin saattaa onnistua. Ei siinä tulot ja muut asiat määrittele, meidän byrokratia on vaan valmiiksi äidin puolella näissä asioissa. Meillä vaikka sovittiin että lapset jäävät minulle niin ei ne byrokraatit sitä meinanneet ymmärtää.