Tätä on vaikea myöntää, mutta kahdeksan vuotta, kun on yrittänyt lasta rupeaa katkeroitumaan (mulla on PCO).
Pelkään jo, että minusta tulee vanha äkäinen täti joka ei siedä lapsia silmissäänkään katkeruudeltaan, kun ei omaa saa (ehkä).
Tuttavienkin puheita lapsistaan ei jaksa kuunnella, etsiytyy mielummin kavereiden seuraan joilla ei myöskään ole vielä lapsia.
Ei pidä ymmärtää väärin, rakastan lapsia ja haluan itsekin lapsia kovasti, mutta ehkä sitä on helpompi tukahduttaa suru vihan taakse :/
Tulen ärtyneeksi, kun näänkin ulkona lapsia tai kuulen naapurista vauvan itkua.
Tätä on vaikea selittää...
Pelkään jo, että minusta tulee vanha äkäinen täti joka ei siedä lapsia silmissäänkään katkeruudeltaan, kun ei omaa saa (ehkä).
Tuttavienkin puheita lapsistaan ei jaksa kuunnella, etsiytyy mielummin kavereiden seuraan joilla ei myöskään ole vielä lapsia.
Ei pidä ymmärtää väärin, rakastan lapsia ja haluan itsekin lapsia kovasti, mutta ehkä sitä on helpompi tukahduttaa suru vihan taakse :/
Tulen ärtyneeksi, kun näänkin ulkona lapsia tai kuulen naapurista vauvan itkua.
Tätä on vaikea selittää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Voi olla tyhmä kysymys, mutta itselleni (ja miehelleni) on aina ollut selvää että jos ei saada bio.omia niin sitten adoptoidaan (vaikka olisikin raskas tie) eikä katkeroiduta asiasta.
Tietysti voi olla että ajattelisinkin kanssasi samoin, ellen olisi omia lapsia saanut...
Adoptio olisi sinänsä hyvä vaihtoehto, mutta me ei mieheni kanssa taideta täyttää adoptiovanhempien kriteereitä.
Toimeentulomme on sen verran tiukkaa sekä mieheni on nuoruudessaan töppäillyt lain kanssa.