Nainen tanssii, tanssii.
Miehet vaihtuvat, rytmit muuttuvat, mutta kaikki sulautuu yhdeksi huumaavaksi hienpoltteiseksi
pitkäksi kaareksi harmaata syksyistä iltaa, jonka ravintolan himmeä valaistus sulkee ulkopuolelle.
Sade asettuu kilahtavaksi kaiuksi musiikkiin, kadun syyslehdistä liukkaat lammikot siivittävät jalkoja
ja nainen tanssii, tanssii.
Musiikki loppuu pehmeään mustaan huokaisuun ja nainen kääntyy, kävelee pois odottamatta saattajaa, pois lyhyen paksuniskaisen miehen luota, miehen joka on tanssinut liian lähellä ja imeyttänyt kiimantuoksuisen hikensa naisen pukuun, poskien iholle, selän kaarteeseen. Nainen kävelee tyhjään hylättyyn tilaan, jonka pöydillä ei ole tuhkakuppeja, istahtaa viileälle tuolille selkä kilpenä uutta musiikkivyöryä vasten, huokaisee, painaa kämmenet vasten pöydän tahraista viileyttä. Hän on väsynyt, hän aikoo lähteä. Hän ei ole enää nuori. Häntä oksettaa kaikki kokemansa läheisyys.
Jostakin tulee nuori mies ja sanoo vain: haen sinulle juotavaa, mitä tahdot? Nainen sanoo sanan niin hiljaa, niin itselleen
ja unohduksissaan, että mies poimii sen värähtelyinä hänen huuliltaan. Vettä. Vain vettä.
Nainen katsoo hitain silmin miehen jälkeen: vaalea, lihaksikas, kasvot mitäänsanomattomat. Nykerönenä, pienet silmät. Farkut. Silkkipusakka. Nuori. Aivan liian nuori. Nainen tuntee ikänsä painon kehollaan, joka ei ole enää tyttömäinen ja keveä… hän hymyilee huokaisten hiukan, nousee lähteäkseen pois, kotiin. Juuri silloin nuori mies palaa mukanaan kolme lasia: vettä, vodkaa ja vodkaa …ohut limetin tuoksu tunkeutuu raskaaseen ilmaan. He istuutuvat ja juovat. Nainen tuntee liikahduksen naisenytimessään.
Nuori mies koskattaa naisen käsiä, tartuu niihin, vie poskilleen. Karheat kädet, työn tuntevat kädet. Ei päästä, vaikka nainen koettaa piilotaa ne. Kynnet ovat ovaalinmuotoiset, kuluneet mutta kauniit, kynsissä tumma hohtava roosa.
Lähde kanssani, nuori mies sanoo. Nainen hymyilee ja nyökkää, tuntee sykähdyksen ja hiipivän kiiman sylinsä uumenissa. Mitä siitä, hän ajattelee…näkeehän hän etten ole enää nuori.
Ovesta hulvahtava viima, katu ja askelten rivi hotelliin, nuori mies varaa huoneen kiusaantumatta. Hän asustaa työtoverin kanssa toisaalla samassa hotellissa, mutta sinne ei naista voisi viedä eikä nainen sinne suostuisikaan.
Käytävä, mutka, ovi pieneen huoneeseen, jota valaisee punertava kajo, vuode täyttää suurimman osan huoneesta.
Nuori mies kiskaisee raskaan päiväpeiton lattialle ja vetää naisen vuoteelle, alleen ja kuljettaa kättään naisen keholla.
Iholla, vaatteiden liukkaalla pinnalla, kosteassa kuumassa uumenessa, joka on niin valmis ja odottava ja sykkivä. Nainen makaa hiljaa, suljetut silmäluomet väristen ja laukeaa ensimmäisen kerran vasten nuoren miehen kämmentä,
turpoaa sitä vasten, aukeaa sitä vasten kuin runsas lihainen kukka. Hänen sylissään ei ole mitään tyttömäistä.
Mies asettuu häneen ja keinuttaa hänet pitkälle mustaan yöhön, kaivautuu syvälle pihkantuoksuiseen kypsään hedelmään, vapauttaa rinnat tuntemaan silkin kosketuksen…vetäytyy ja kuorii vaatteet, jotka peittävät vartaloita: jäntevää ja kovaa nuoren miehen vartaloa, pehmeää ja kokenutta naisen vartaloa. Nainen ei ole enää nuori ja mies tuntee kiiman repivän nivusiaan. Nainen, äiti, kielletty hekumainen syli. Mies kerää kuuman pihkanmaun kielelleen,
kantaa sen naisen huulille, vatsalle, rinnoille, antaa naisen maistaa omaa suolaista makuaan sykkivästä elimestään.
Nuori mies on kuuma ja kova, niin kova…nainen pehmeä ja lämmin, kostea ja hiukan löysä… nainen kuiskaa olevansa pahoillaan siitä, ettei ole enää nuori ja kimmoisa. Nuori mies kaivautuu naisen väriseviin uumeniin ja pehmoiseen lämpimään vatsaan, muuttuu sikiöksi joka etsii paluutaan kohtuun, etsii, etsii, etsii. Kohahdus ja kuuma hyöky, räjähdys ja perille pääsy. Kuoleman harmaa, ajaton hetki. He nukahtavat sylikkäin, kaksi vierasta. Lepoon on aikaa vain muutama tunti, sitten miehen on mentävä. Työmatka. Herätys on ohjelmoitu kännykkään. Mies ei kuorsaa, hän on nuori ja kiinteävatsainen.
Nainen ei herää kännykän soittoon, havahtuu vain puoliuneen ja avaa reitensä nuoren miehen aamuiselle kiihkolle.
Mies kietoutuu unesta lämpimään lihaan, takoo suljetuin silmin luumuntummaa naisenhaavaa, tuntee tahmeuden joka liimaa lantionpohjan ja reidet, tuntee pihkaisen pistävän tuoksun, makean ja tumman. Nainen nauttii kovasta kuumasta elimestä syvyyksissään, kohottaa syliään yhä ylemmäs, avaa haaransa yhä ahnaammin, kietoo jalkansa ympäri nuoren kiinteän lantion ja ottaa siemenen syvälle kohtunsa porteille, saattaa miehen nautintoa lihansa hekumallisella sykkeellä.
Hetkeksi yö palaa, on vain pimeä musta sametti, aistien tähdenlento, polttava sykkivä haava. Nainen nukahtaa suihkun sähinään. Hän tuntee vielä viileät sormet, jotka tutkivat paisunutta häpyä, leikkivät punaisella turvonneella lihalla, kylvävät pieniä nuppineulamaisia aistimuksia, kunnes kuuma tahmea nautinto imaisee sornmet polttavaan kieppuvaan nieluun. Ovi suljetaan hiljaa, hyvin hiljaa.
Kun nainen herää, hän tutkii rakkaudenruusut rinnoillaan ja reisillään ja hymyilee,koskettaa syliään ja nuuhkii sen tuoksua sormistaan. Hän nousee, peseytyy, pukeutuu, lähtee. Tyhjällä tyynyllä olevan lapun hän on silpunnut pieniksi palasiksi roskakoriin.
Miehet vaihtuvat, rytmit muuttuvat, mutta kaikki sulautuu yhdeksi huumaavaksi hienpoltteiseksi
pitkäksi kaareksi harmaata syksyistä iltaa, jonka ravintolan himmeä valaistus sulkee ulkopuolelle.
Sade asettuu kilahtavaksi kaiuksi musiikkiin, kadun syyslehdistä liukkaat lammikot siivittävät jalkoja
ja nainen tanssii, tanssii.
Musiikki loppuu pehmeään mustaan huokaisuun ja nainen kääntyy, kävelee pois odottamatta saattajaa, pois lyhyen paksuniskaisen miehen luota, miehen joka on tanssinut liian lähellä ja imeyttänyt kiimantuoksuisen hikensa naisen pukuun, poskien iholle, selän kaarteeseen. Nainen kävelee tyhjään hylättyyn tilaan, jonka pöydillä ei ole tuhkakuppeja, istahtaa viileälle tuolille selkä kilpenä uutta musiikkivyöryä vasten, huokaisee, painaa kämmenet vasten pöydän tahraista viileyttä. Hän on väsynyt, hän aikoo lähteä. Hän ei ole enää nuori. Häntä oksettaa kaikki kokemansa läheisyys.
Jostakin tulee nuori mies ja sanoo vain: haen sinulle juotavaa, mitä tahdot? Nainen sanoo sanan niin hiljaa, niin itselleen
ja unohduksissaan, että mies poimii sen värähtelyinä hänen huuliltaan. Vettä. Vain vettä.
Nainen katsoo hitain silmin miehen jälkeen: vaalea, lihaksikas, kasvot mitäänsanomattomat. Nykerönenä, pienet silmät. Farkut. Silkkipusakka. Nuori. Aivan liian nuori. Nainen tuntee ikänsä painon kehollaan, joka ei ole enää tyttömäinen ja keveä… hän hymyilee huokaisten hiukan, nousee lähteäkseen pois, kotiin. Juuri silloin nuori mies palaa mukanaan kolme lasia: vettä, vodkaa ja vodkaa …ohut limetin tuoksu tunkeutuu raskaaseen ilmaan. He istuutuvat ja juovat. Nainen tuntee liikahduksen naisenytimessään.
Nuori mies koskattaa naisen käsiä, tartuu niihin, vie poskilleen. Karheat kädet, työn tuntevat kädet. Ei päästä, vaikka nainen koettaa piilotaa ne. Kynnet ovat ovaalinmuotoiset, kuluneet mutta kauniit, kynsissä tumma hohtava roosa.
Lähde kanssani, nuori mies sanoo. Nainen hymyilee ja nyökkää, tuntee sykähdyksen ja hiipivän kiiman sylinsä uumenissa. Mitä siitä, hän ajattelee…näkeehän hän etten ole enää nuori.
Ovesta hulvahtava viima, katu ja askelten rivi hotelliin, nuori mies varaa huoneen kiusaantumatta. Hän asustaa työtoverin kanssa toisaalla samassa hotellissa, mutta sinne ei naista voisi viedä eikä nainen sinne suostuisikaan.
Käytävä, mutka, ovi pieneen huoneeseen, jota valaisee punertava kajo, vuode täyttää suurimman osan huoneesta.
Nuori mies kiskaisee raskaan päiväpeiton lattialle ja vetää naisen vuoteelle, alleen ja kuljettaa kättään naisen keholla.
Iholla, vaatteiden liukkaalla pinnalla, kosteassa kuumassa uumenessa, joka on niin valmis ja odottava ja sykkivä. Nainen makaa hiljaa, suljetut silmäluomet väristen ja laukeaa ensimmäisen kerran vasten nuoren miehen kämmentä,
turpoaa sitä vasten, aukeaa sitä vasten kuin runsas lihainen kukka. Hänen sylissään ei ole mitään tyttömäistä.
Mies asettuu häneen ja keinuttaa hänet pitkälle mustaan yöhön, kaivautuu syvälle pihkantuoksuiseen kypsään hedelmään, vapauttaa rinnat tuntemaan silkin kosketuksen…vetäytyy ja kuorii vaatteet, jotka peittävät vartaloita: jäntevää ja kovaa nuoren miehen vartaloa, pehmeää ja kokenutta naisen vartaloa. Nainen ei ole enää nuori ja mies tuntee kiiman repivän nivusiaan. Nainen, äiti, kielletty hekumainen syli. Mies kerää kuuman pihkanmaun kielelleen,
kantaa sen naisen huulille, vatsalle, rinnoille, antaa naisen maistaa omaa suolaista makuaan sykkivästä elimestään.
Nuori mies on kuuma ja kova, niin kova…nainen pehmeä ja lämmin, kostea ja hiukan löysä… nainen kuiskaa olevansa pahoillaan siitä, ettei ole enää nuori ja kimmoisa. Nuori mies kaivautuu naisen väriseviin uumeniin ja pehmoiseen lämpimään vatsaan, muuttuu sikiöksi joka etsii paluutaan kohtuun, etsii, etsii, etsii. Kohahdus ja kuuma hyöky, räjähdys ja perille pääsy. Kuoleman harmaa, ajaton hetki. He nukahtavat sylikkäin, kaksi vierasta. Lepoon on aikaa vain muutama tunti, sitten miehen on mentävä. Työmatka. Herätys on ohjelmoitu kännykkään. Mies ei kuorsaa, hän on nuori ja kiinteävatsainen.
Nainen ei herää kännykän soittoon, havahtuu vain puoliuneen ja avaa reitensä nuoren miehen aamuiselle kiihkolle.
Mies kietoutuu unesta lämpimään lihaan, takoo suljetuin silmin luumuntummaa naisenhaavaa, tuntee tahmeuden joka liimaa lantionpohjan ja reidet, tuntee pihkaisen pistävän tuoksun, makean ja tumman. Nainen nauttii kovasta kuumasta elimestä syvyyksissään, kohottaa syliään yhä ylemmäs, avaa haaransa yhä ahnaammin, kietoo jalkansa ympäri nuoren kiinteän lantion ja ottaa siemenen syvälle kohtunsa porteille, saattaa miehen nautintoa lihansa hekumallisella sykkeellä.
Hetkeksi yö palaa, on vain pimeä musta sametti, aistien tähdenlento, polttava sykkivä haava. Nainen nukahtaa suihkun sähinään. Hän tuntee vielä viileät sormet, jotka tutkivat paisunutta häpyä, leikkivät punaisella turvonneella lihalla, kylvävät pieniä nuppineulamaisia aistimuksia, kunnes kuuma tahmea nautinto imaisee sornmet polttavaan kieppuvaan nieluun. Ovi suljetaan hiljaa, hyvin hiljaa.
Kun nainen herää, hän tutkii rakkaudenruusut rinnoillaan ja reisillään ja hymyilee,koskettaa syliään ja nuuhkii sen tuoksua sormistaan. Hän nousee, peseytyy, pukeutuu, lähtee. Tyhjällä tyynyllä olevan lapun hän on silpunnut pieniksi palasiksi roskakoriin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta hyvä. Toisenlainen, mutta opettava. Monipuolinen tunnetasojen kuvaus. Kipeydessään loistava.
joskus ruma on kaunista, joskus kauneus muuttuu rumuudeksi, miten milloinkin...mutta kulkeeko elämä milloinkaan ohitse koskettamatta?
On. Loistavaa tekstiä !
W
Tässä on tyyliä. Hieno.
paras tähän mennessä.
Saisivat ottaa oppia..
pidän kirjoitus tyylistäsi ja toivon että saisin lukea muutakin tekstiäsi. Onko liikaa pyydetty?
Odotan mielenkiinolla!