Nuorten kirjoituspalsta

Tyhjäpäisyys, sisällä sellainen takkuinen, yksinkertainen, tylsä olo. Tuntuu ettei minulla ole ajatuksia, mielipiteitä eikä mielikuvia. Tuntuu että olen täysin jumissa itseni ja elämäni kanssa. Tuntuu että mikään ei hätkähdyttäisi niin että osaisin toimia. En saa siis itsestäni mitään irti. Tuntuu siltä että en osaa puhua enkä voi puhua asiasta kenellekään. Tuntuu kyllä myös siltä että en edes jaksaisi puhua kenenkään kanssa. En jaksa reagoida, ottaa vastaan enkä antaa. Olen avuton.

Haluaisin tuntea oloni hyväksi itseni kanssa. Haluaisin tuntea olevani kykenevä, riittävä ja hyvä tyyppi. Haluaisin että toiset ihmiset voisivat arvostaa minua. En vain millään saa yhteyttä toisiin ihmisiin. Kaikki vuorovaikutustilanteet jäävät häilyviksi ja kylmiksi. En tiedä mitä voisin tehdä ja mistä voisin lähteä liikkeelle, jotta saisin edes vähän eloa itseeni.

Kaikilla on omat ongelmansa ja sen vuoksi koenkin etten voi puhua tästä kenellekään. Kukaan ei halua lisää ongelmia elämäänsä. Toisaalta en tiedä osaisiko kukaan edes auttaa. Tuntuu pahalta elää elämää eteenpäin ja porskuttaa päivä kerrallaan, koska haluaisin elää huomisen ja kaikki muut päivät normaalina ihmisenä. Haluaisin vain nukkua niin pitkään kunnes voisin herätä eloon uutena ihmisenä.

http://s2.fi.bitefight.org/c.php?uid=65883 tuossa hauska peli, kokeilkaa

ongwlmat selvii puhumal kaikki askat jotka painaa pitää heti mieltä kainaa mut jotkut joita et esim kerro esim et ajoit kissan päält ja se oli sun parhaan naapurin mut voi kertoo vaik et hei mä en oikee tajuu tät laskuu ett se ei oo semmone myrhe mysteeri niiku aikoinaaha se oli sillee et jos on ees vaik jok juttu kuiskaa kamulle nii sanottaa et ei saa kuuskii ja valitetaa opel t: uus tyyp tääl Jope.

Mun lempi kirja on jesse fanikoirana. Mä oon lukenut sen jo kolme kertaa.

Oon jotenki yksinäinen, vaikka mulla on paljon kavereita, tuntuu ettei nekään välitä. Oloni on tosi usein ahdistunut varsinkin iltaisin. Saatan silloin vaan itkeä itseäni uneen tai vastaavaa. Mun on aika vaikee sopeutua uusiin tilanteisiin ja antaa ihmisten tulla mun elämään. Jotenkin tuntuu että tajuan paljon tästä elämästä, tai et oon jotenki sosiaalinen tai et osaan ajatella. En tunne olevani mikään huippu ihminen mut silti jotenki mua koskettaa kaikki asiat aika paljo. Välitän ihmisistä. On vaan paha olo ja siks käytänki avukseni koulukuraattoria jolle oon puhunu, mut nykyään oon ilonen koulussa nii eihän se voi auttaa, mut se kuitenki lähetti mut psykologille jonne en vielä oo menny mut pääsen sinne vielä joskus. Se ei tunnu kovin hyvältä ajatukselta mut voi kai se helpottaa tilannetta. Mun vanhemmat on eronnu jo varmaan 5vuotta sitten enkä tiiä niitten tilanteesta mitään enää oikein. Se on ollu tosi sekava aina. Mut sit kavereitten kanssa on paljo ongelmia ja muutenki ihmissuhteissa ja tunteissa. Oon koulukiusattu tai ainaki tunnen olevani. Mut yritän elää kaiken kanssa. Annan muille vaan semmosen ohjeen et kuunnelkaa sydäntä ja kunnioittakaa ja välittäkää toisista ! puhukaa teiän asioista ja etsikää niihin ratkaisuita, täällä eletään vaan kerran !

Apua!!! Olenfgfgfgfgydik polk åpkåpkdåp k åpkiopk pbiofpo kb¨pk op ko kå0vboiho0knl nv uk ur ku fk k

Auringonlaskun tarina osa 15 :3

''Mitä miksi minä vain, muutkin varmaan haluavat pois täältä'' Huudahdin hämmentyneenä. '' Tiedän, mutta vain sinä pääset pois'' Kuolema sanoi hiljaa. Sydämeeni alkoi kihelmöittää. Miksi minä? '' Mistä sinä tiedät'' Maukuin. Kuolema katsoi pitkään minuun vihreillä silmillän. '' Koska sinä sitä eniten tahdon'' Olin niin sekaisin että tuntui pää räjähtäisi. Tuntuisi että olisin tuntenu kollin koko elämän vaikka vasta äsken tavattiin. Yhtäkkiä sain luettua yhden lauseen hänen mielestään ( Et taida muistaa minua) Olisin niin tahtonut kysyä sitä. Mutta se kuuloistaisi liian hullulta. Vielä. '' Hei ollaanks me sitte mykkiä koko illan vaan aijotko paeta'' Kysyi naurahtaen valkoruskea kolli. Tajusin että olimme hiljaa aika kauankin. Ravistin päätäni. '' En ymmärrä ethän sinä edes tiedä kuka olen, miksi haluat auttaa'' Kysyin vakavasti. '' Hei minä näin koko tilanteen. Näin pentusi. Eiköhän se kerro'' Vastasi nopeasti. Näkikö hän Auringonlaskun? ''ömm.. Eiköhän mennä'' Sanoin hiljaa. Kuolema puski päällään minun kylkeä. Se piristi. Käveltiin hiljaa ja katsoin sinistä tähti taivasta. Pian pääsen ehkä pois täältä.